Äskettäin kaupunginjohtaja Kimmo Jarva antoi
kaupunkilehdelle haastattelun, jonka sisältö nähtävästi ennakoi meneillään
olevaa Lappeenrannan kaupungin strategiatyön linjauksia.
Talouden osalta strategialuonnos lähtenee ajatuksesta, että
veroja ei tarvitse korottaa eikä palveluja leikata, koska lisääntyvän
ostosmatkailun tuomat työpaikat ja investoinneista syntyvät verot lisäävät
verotuloja. Kunnallisverotulo on
kasvanut 2008-2012 noin 20 miljoonaa ja
myös kiinteistöverotulo saman 20 miljoonaa.
Kaupungin talousarviovelka on samana ajanjaksona
kaksinkertaistunut 160 miljoonasta 330 miljoonaan. Luvut eivät sisällä
kaupunkiyhtiöiden velkoja eikä kaupungin maksualijäämää ja osuutta Eksoten
veloista kuten ei myöskään annettuja lainojen takauksia tai muita vakuuksia.
Näitä tietoja strategiamateriaalissa ei ole. Vastuut kaikkiaan lienevät 500-600
miljoonaa.
Vilkas ostosmatkailun kasvu 2008-2012 ei ole kyennyt
pysäyttämään kaupungin velkaantumista.
Strategiamateriaalista ei myöskään löydy perusteita kaupunginjohtajan
olettamukselle, että "palveluiden pienimmätkin tulot kerryttävät
verokertymää melkoisesti. " Alle 17000 vuosituloisten kaupunkilaisten
osuus, johon pääosa palveluissa työskentelevistä kuuluu, kunnallisverotuotosta 2012 oli vain muutama
miljoona. Alle 8430 euron vuositulosta ei makseta ollenkaan kunnallisveroa ja
17000 vuodessa ansaitsevakin maksaa kunnallisveroa vain 1671 euroa vuodessa.
Jarvan mielestä "palvelualojen ja teollisuuden
työpaikkoja tai niiden palkkatasoa ei pidä asettaa paremmuusjärjestykseen.
"Tosiasia kuitenkin on, että jotkut työpaikat ovat kaupungin talouden
kannalta tärkeämpiä kuin muut. Esimerkiksi Parocin 250 teollisuustyöpaikan mahdolliseen
korvaamiseen tarvittaisiin noin viisi uutta Ikeaa kattamaan menetetty verotulokertymä,
jos huomioidaan seurannaisvaikutukset sekä erot työaikamuodoissa ja
palkkauksessa.
Teollisuustyöpaikkojen hankkimiseen ei ole tehty riittävästi
työtä. On haihateltu kaikenlaisten Venäjä - ja lentokenttäprojektien parissa ja
menetetty rahaa ja aikaa tärkeiltä teollisuusprojekteilta.
Montako teollisuustonttia on valmiiksi kaavoitettuna
merkittäville potentiaalisille yrityksille? Montako kertaa kaupunki on ollut
messuilla esittelemässä omia vahvuuksiaan teollisuuden sijoittumiselle
kaupunkiin?
Kaupunginjohtaja oli huolissaan myös eri palveluiden
tarpeellisuuden vastakkain asettamisesta mainiten teatterin, päiväkodit ja
koulut. Kun taloudesta päätetään, niin valintatilanteessa tosiasia on se, että
lasten lakisääteinen koulutus on tärkeämpi kuin teatteri. Mikään
välttämättömyys ei ole pakottanut kaupunkia tunkemaan teatteria IsoKristiinan
laajennukseen.
Kaupunki on nyt saranakohdassa. Velkaantumista ei voi jatkaa
esimerkiksi perustamalla uusi teatteriyhtiö piilottelemaan kaupungin
lisävelkaantumista. Nyt tarvitaan päättäjiltä ja kaupunginjohtajalta rohkeutta
tehdä kipeitä päätöksiä eikä jäädä odottelemaan epävarmojen ennusteiden
toteutumista.
