Kuntauudistusta ei ole vielä julkistettu

Kuntauudistukseen liittyvässä keskustelussa on käytetty muun muassa ilmaisuja” viisaus ei ole keskittynyt pääkaupunkiseudulle” ja ”uudistus tehdään ihmisiä kuulematta”.

Ensinäkin on todettava, että vielä ei ole julkistettu esitystä kuntauudistuksesta. Toiseksi ihmiset, jotka valmistelevat uudistusta eivät ole pudonneet avaruudesta. Heillä on nähtävästi pitkä kokemus ja hyvät kontaktit paikallistason kunnallishallintoon. Näin ollen paikallistason mielipide tulee tätä kautta huomioitua. Muutenhan he eivät kykenisi tekemään näin laajaa ja tärkeää uudistusesitystä. Kolmanneksi ihmisiä ei ole voitu kuulla, kun ei ole esitystä, mistä kuulla.

Eiköhän jo edellä olevasta käy ilmi, että EI- puolueiden edustajat, jotka ovat ottaneet tähän mennessä osaa kirjoitteluun kuntauudistuksesta, käyvät aika lämpimänä. Ovatkohan kaikki heistä ymmärtäneet, mitä he vastustavat?

Paniikki on ymmärrettävä, koska presidentin vaalin ensimmäinen kierros oli keskustan, perussuomalaisten ja demarien kannalta katastrofaalinen. Näin käy, kun ei pysty uudistumaan, vaan vastustaa kaikkia välttämättömiäkin uudistuksia.

Kansa on puolueita viisaampi. Ihmiset ymmärtävät, että kuntasektori on elänyt yli varojensa jo pitkään. On muutoksen aika, koska ikäluokat pienenevät, ja nykyinen palveluverkosto on liian laaja ja kallis. Ihmisten liikkuvuuden myötä myös asiointi on muuttunut maantieteellisesti laajemmaksi sekä tietotekniikan vuoksi helpommaksi ja nopeammaksi.

Eikö edellä mainitut puolueet voisivat kokeilla välillä rehellisyyttä, avoimuutta ja rakentavaa yhteistyötä? Tämä takaisi parhaiten kaikki seikat huomioivan muutoksen. Tällöin kaikki voisivat lähteä aidosti kuntalaisten tarpeista ja eduista eikä pelkästään puolueiden intrigeistä, joissa oman edun tavoittelu maksatetaan härskisti huonompina ja kalliimpina palveluina veromaksajilla.

Maaliskuun budjettiriihessä hallitus joutuu veronkorotusten lisäksi etsimään lisäsäästöjä siitä yksinkertaisesta syystä, että erityisesti demareiden valtiovarainministerin vakuuttelut talouskasvusta hallitusta muodostettaessa ovat menneet totaalisesti pieleen. Kasvun sijaan olemme nyt jo taantumassa.

 Hallitus joutuu virhearvioidensa vuoksi tekemään entistä suurempia säästöjä ja veronkorotuksia. Lähes vuoden kuluessa olisi ehditty jo säästää pitkä penni.  Syksyn kuntavaalit pelottavat.

Kannattaa pitää kiinni vanhasta, vaikka kaikki ympärillä olisi muuttunut. Se takaa varman vaalitappion.

Presidentin vaalien ensimmäinen kierros on taputeltu

Vaalissa oli kolme jytkyä. Ensimmäinen oli se, että Niinistö sai tasaisesti koko maan alueelta niin paljon ääniä. Toinen oli se, että Lipponen sai niin vähän ääniä. Kolmas jytky oli vasemmiston yhteinen kannatus, joka jäi vain 12 %, viidennekseen parhaista ajoista. Se ei ole jytky eikä ilmiö, että Haavisto sai kaksi kertaa vähemmän ääniä kuin Niinistö.

Lipponen ei saanut ääniä edes demareilta. Äänimäärä jäi viidennekseen siitä, mitä demarit ovat saaneet parhaimmillaan. Lipponen siirtynee perhepäivähoitajaksi perhe Lipposeen tappiosta kiukustuneen vaimon alaiseksi. Voi olla, että myös tarjouksia konsulttitöistä tulee heikosti.

Väyrynen vakuutti osan keskustalaisista sekä vanhoista neuvostoajoissa pyörivistä vanhan liiton kansalaisista, jopa entisistä taistolaisista. Ponnistus ei kantanut toiselle kierrokselle. Edessä on suuren egon sopeuttaminen pienelle Keminmaalle pienyrittäjäksi. Vai lähteekö hän puheenjohtajakilpaan?

Soini oli selvästi erittäin pettynyt. Puolet kannatuksesta suli. Mitä se vanha sananlasku sanoo? Ennen mies tulee räkänokasta kuin tyhjän puhujasta. Puhetta on Soinilla riittänyt, tekoja ei. Persujen alamäki on alkanut.

Vaalien eittämättä suurin ilon aihe on 30 vuotisen demaripresidettiketjun katkeaminen. Tietysti siinä tapauksessa, että Haavistoa ei valita. Hänhän on aika lähellä Halosen edustamia arvoja eli haihattelua pakolais-. vähemmistö-, ympäristö-, kehitysmaa- ynnä muilla asioilla, jotka ei vahingossakaan liity suomalaisten perinteisiin arvoihin eikä etuihin.

Mielenkiintoista olisi tietää asiantuntijoiden mielipide siitä, miten kuvitteellinen presidentti Haavisto tekisi valtiovierailun maahan, jossa ei hyväksytä homoutta. Sellaisia maita on YK:n jäsen- maiden enemmistö. Jopa 40 %:ssa jäsenmaista homous on rikos. Meidän tärkeimmässä naapurimaassa Venäjällä homot eivät ole olleet kovin arvostettuja. Tulisiko presidentin tärkein tehtävä eli ulkopolitiikan johtaminen hoidettua?

Entä presidentti-instituution arvostus maassamme yleensä? Miten vaikuttaisi kansalaisten arvostukseen ylioppilas Haaviston ja hänen parturi puolisonsa esiintyminen eri juhlatilaisuuksissa koti- ja ulkomailla. Kansalaiset olisivat kiusaantuneita ja häpeissään?

Tietysti on mahdollista ymmärtää niitäkin ihmisiä, jotka Halosen jälkeen haluavat valita maallemme söpön presidentin.

Hallituksen kuntauudistus

Keskustan kansanedustaja Torniainen kirjoitti 18.1.2012 Etelä-Saimaassa ”onko hallituksella sähköt poikki vai miksi se ajaa jääräpäisesti demokratian vastaista kuntauudistusta”?

Yhtä hyvin voisi kysyä Torniaiselta, että onko hän tietoinen Suomen heikosta taloustilanteesta. Häntä ei nähtävästi ole vielä saavuttanut tieto, että hallitus joutuu tekemään suuria säästöpäätöksiä talouden tervehdyttämiseksi velkaantumisen estämiseksi. Yksi säästökohde on kunnallishallinto ja erityisesti kuntarakenne.

Torniainen Lappeenrannan kaupunginhallituksen puheenjohtajana on huolestunut, koska ikävien päätösten teko voi viedä häneltä kansanedustajapaikan. Keskustalta se vie satoja kuntien virkamiesten työpaikkoja Suomessa sekä heikentää puolueen kähmimistä ja sanelua pikkukunnissa myös Etelä-Karjalan alueella. Keskustaa ei näytä kiinnostavan kansalaisten saamat palvelut. Monet pienet kunnat eivät kykene niitä järjestämään, mutta keskusta haluaa pitää kiinni omasta vallastaan ja säilyttää konkurssikypsät pienet kunnat.

Torniainen on huolestunut joidenkin kuntien siirtymisestä pois hänen nykyiseltä äänestysalueeltaan. Sattumoisin nämä ovat juuri keskustalaisia pieniä kuntia. Pahimmillaan Torniainen menettäisi muutaman sata ääntä, jolloin kansanedustajan palli alkaisi jo heilua.

 Suomessa kehitys voi johtaa myös pikkuhiljaa keskustapuolueen 10 % agraaripuolueeksi eurooppalaisten veljespuolueiden tapaan. Tämä on se todellinen keskustan syy kuntarakenteen muuttamisen vastustamisessa.

Jussi Sirkiä kirjoitti jokin aika sitten, että Etelä-Karjalassa ei ole valtakunnallisia vaikuttajia. Se on todella sääli. Juuri edellä kerrottu vanhaa siltarumpupolitiikkaa muistuttava oman ja puolueen eduntavoittelu ilman maan kokonaisedusta huolehtimisesta johtaa kansanedustajan politiikan nelosketjuun. Ihmiset eivät ole tyhmiä. He näkevät läpi edellä kerrotut jippoilut.

Tehdyissä kuntaliitoksissa ei ole saavutettu merkittäviä säästöjä, koska liitoksista huolimatta kaikki viranhaltijat, tietojärjestelmät ja kiinteistöt ovat jääneet ennalleen. Syntyy suuria säästöjä, kun Suomen 336 kuntaa vähenee 70. Muutoksien johtaminen vaatii kuitenkin ammattitaitoa, joka ei ole ollut kunnissa parhaimmasta päästä.

Kansalaiset ymmärtävät, että nykyistä byrokratiaa ei tarvita tietoliikenneyhteyksien parantuessa ja ikäluokkien pienetessä. Koko kuntauudistusta ei tarvitse lykätä ikääntyvien ikäluokkien vuoksi. Se vaikuttaa vain vanhusten - ja terveydenhuoltoon.

Onko vain Nato pahis?

Jouko Koivistoisen ja Jaakko Raittilan kirjoitus(8.1.2012 Kouvolan Sanomat/9.1.2012 Etelä-Saimaa) ”Naton muuttuva rooli horjuttaa turvallisuutta” on näkemyksiltään niin yksinpuolinen, että siihen on syytä puuttua. Esinäkin jo otsake on arveluttava. Eikö Venäjän rooli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ole muuttunut? Venäjän johto on julistanut tavoitteekseen entisen Neuvostoliiton alueen palauttamisen. Venäjän johdon laajenemishaaveet nimenomaan ovat alkaneet aiheuttaa jännitteitä eikä niinkään Naton pysyttäytyminen nykytilanteessa.

”Presidenttiehdokkaiden väistelemä Nato-keskustelu on kansalaisten kesken ilahduttavasti elpynyt. Kaksi näkökulmaa on kuitenkin mielestämme jäänyt varjoon: toisaalta venäläisten turvallisuusajattelun asiaperusteet ja toisaalta Naton muuttuva globaali rooli.” Suomessa kansalaiset ymmärtävät varsin hyvin molemmat näkökulmat ja niistä tehtävät johtopäätökset. Poliitikot eivät vaan kykene tekemään päätöksiä. Jos presidentti ilmoittaisi, että hän kannattaa Nato-jäsenyyttä, niin ylivoimainen enemmistö kannattaisi välittömästi liittymistä.

”Onko tavatonta, jos Venäjä reagoi, jopa provosoituu, kun Nato piirittää sitä eri ilmansuunnista yhä lähempää? Venäjän silmissä Yhdysvaltojen ja Naton kaavailema ohjuspuolustusjärjestelmä on eteenpäin työntyvä ja epäilyttävä”. Venäjällä on monien tutkimusten mukaan jo nyt riittävä puolustuskyky kuviteltua Nato-uhkaa vastaan. Eikö Venäjän ohjukset Kaliningradissa keskellä Eurooppaa ole uhka kenellekään?

Ongelma Venäjän kannalta on se, että uusi ohjuspuolustusjärjestelmä loisi uhan Venäjän laajenemispyrkimyksille länteen eikä niinkään sen turvallisuudelle. Venäjä on ilmoittanut, että sen intresseissä olisi vanhan Moskova-Berliini-akselin toteutuminen. Suomessa sitä ei kuitenkaan haluta sanoa ääneen varsinkaan ennen presidentin vaaleja.

”Suomen osalta on syytä kysyä: millä ehdoilla ja missä tilanteissa suostumme yhteistyöhön maailman turvallisuutta horjuttavan sotilasliiton kanssa”? Kirjoittajien mielestä Venäjän ja Kiinan investoinnit varustautumiseen ovat Naton syytä. Eikö näillä molemmilla mailla ole globaaleja pyrkimyksiä ja tätä kautta tarvetta lisätä sotilaallista läsnäoloa esimerkiksi Euroopassa, Lähi - ja Kauko- Idässä sekä Afrikassa?

Koivistoisen ja Raittilan kirjoituksessa pyritään varsin kepposin perustein mustamaalaamaan Natoa ja näkemään Venäjän lisääntynyt aggressiivisyys vain muiden syynä. Myös kirjoittajat näyttävät palanneen neuvostoaikaan. Kannattaisi murehtia enemmän Suomen kuin Venäjän etua.

Miten presidentin arvojohtajuus on onnistunut?

Presidentin vaalien kynnyksellä on keskusteltu ja kirjoiteltu presidentin arvojohtajuudesta.

Viimeiset kaksitoista vuotta olemme saaneet nauttia Tarja Halosen arvoista, jotka voitaneen kiteyttää muutamiin sanoihin: vasemmistolaisuus, naisten asema, pakolaisuus, vähemmistöt, kehitysmaat ja globaalisuus.

Kahta ensin mainittua lukuun ottamatta muut luetellut arvot ovat ”perinteisille” suomalaisille vähän vieraita. Niitä on kuitenkin yritetty ajaa suomalaisten päähän melkein samaan tapaan kuin Jukolan veljeksille aapista. Jopa vielä järeämmin keinoin eli säätämällä uutta lainsäädäntöä, kun kansalaiset eivät ymmärrä omaa parastaan.

Tällöin valtaosasta kansalaisia on tullut lainrikkojia vastoin heidän arvojaan. Eikö Suomessa arvojen tulisi noudattaa enemmistön eikä pienen äänekkään vähemmistön arvoja? Onko pieni joukko saanut yliotteen siitä, mitä suomalaiset saavat ajatella ja sanoa; jopa rangaistuksen uhalla? Enemmistöstä on tulossa vähemmistö omassa maassaan.

Tulokset esimerkiksi rasismia koskevan lainsäädännön noudattamisesta eivät ole olleet kovin kummoisia. Suomalaisethan usein tekevät päinvastoin kuin käsketään. Rasistisia lausuntoja esittelevät jopa kansanedustajat puhumattakaan tavallisista kansalaisista aamuyöllä taksijonossa. Silloin somalit, venäläiset ja sukupuolivähemmistöt kuulevat kunniansa. Lain sallima terminologia ei tällöin paljon kiinnosta.

Presidentin tehtävänä on sovitella ja yhdistää. Onko hänen aktiivinen toimintansa kuitenkin esimerkiksi vähemmistöjen ja pakolaisten puolesta tavallisten kansalaisten edun sijaan aiheuttanut eriarvoisuuden ja vihapuheiden lisääntymistä? Voidaanko nykyistä presidenttiä kiittää Perussuomalaisten vaalivoitosta? Presidentti ei säädä lakeja, mutta hänen vaikutuksensa mielipidejohtajana on merkittävä myös lainsäätäjiin eli kansanedustajiin.

Uutta presidenttiä valittaessa on syytä kiinnittää huomiota siihen, että hänen arvomaailmaansa noudattelee yhteiskunnassamme yleisesti hyväksyttyjä arvoja.

Ei pakkoruotslle ja pakkovenäjälle

Pääministeri Kiviniemi ja entinen pääministeri Lipponen ajautuivat erimielisyyteen ruotsin- ja venäjänkielen opetuksen tarpeellisuudesta Suomessa. Kiviniemi kannattaa Itä-Suomessa ruotsin korvaamista venäjällä ja Lipponen nykyisen ruotsin opetuksen jatkamista.

Molemmat perustelevat näkökantojaan lasten  mahdollisen tulevan kielitaidon tarpeellisuudella. Nuori voi ajautua joko itä - tai länsirajalle tai Pohjoismaihin tai Venäjälle ja tarvita joko ruotsia tai venäjää. Mistäköhän Kiviniemi ja Lipponen tietävät kuka tulee elämään missäkin rajalla tai missäkin maassa?

Mielestäni molemmat ovat väärässä. Lasten tulisi antaa vanhempiensa ja opettajien avustuksella valita opiskelemansa kielet ilman pakkoa. Jokaisessa perheessä ja koulussa on varmasti  jonkinlainen hytinä lapsen suuntautuneisuudesta ja mielenkiinnosta eri ammatteihin, joka puolestaan vaikuttaa kielivalintoihin. Tämä puolestaan vaikuttaa nuoren opiskelumotivaatioon ja mahdollisesti koko elämän jatkuvaan tyytyväisyyteen omaan elämäänsä.

On hyvä muistaa, että kielivalinta ei pelkästään laajenna nuoren valintamahdollisuuksia. Se voi myös rajoittaa valintoja myöhemmin ja sulkea monia ovia. Näin käy varsinkin, jos ei osaa hyvin oikeastaan mitään kieltä, vaikka on niitä lukenut koulussa vuosikausia.

Äärimmäinen negatiivinen esimerkki pakottamisesta oli aikanaan Lappeenrannan Lyseon venäjän opetus, johon osallistuminen ratkaistiin arpomalla saksan ja venäjän opetuksen välillä.  Oppilaan piinaa lisäsi opettajan ankarat vaatimukset, jotka katkaisivat jopa monen lapsen koulutien. Nykyisin tämä ei liene mahdollista? Vai onko? Rakennetaanko pakkoruotsin tilalle pakkovenäjää?

Rekkaparkit Venäjän puolelle

Kaakois-Suomen ja Venäjän rajanylityspaikkojen kehittämiseen on varattu Enpi-ohjelmassa 36 M€.Listalla ovat Simola-Vainikkala-tieyhteyden rakentaminen, Nuijamaan rekkaparkin laajennus, raja-aseman kaistajärjestelyt ja rekkakaistan jatkaminen Nuijamaalta Mustolaan.

Kaikki projektit tuntuvat perustelluilta nimenomaan liikenteen turvallisuuden ja sujuvuuden parantamiseksi paitsi rekkaparkkien laajennus. Logistiikan periaatteiden mukaan tavara tulisi liikkua suoraan valmistajalta loppukäyttäjälle. Jokaisesta materiaalivirran pysähtymisestä tulee ylimääräisiä varastointi- tai kuljetuskustannuksia, jotka me kuluttajat maksamme. Näin ollen ihannetapauksessa rekkaparkkeja ei tulisi olla olemassakaan.

Minkälaiseen kuljetusreittien kilpailutilanneanalyysiin mahdollinen rekkapaikkainvestointi perustuu?

Venäjälle Suomen kautta suuntautuvaa rekkaliikenne on vähentynyt Ust Lugan suursataman valmistuttua Suomen lahden etelärannalle Pietarin ja Narvan puoliväliin. Satama toimii puutavara-ja hiilisatamana ja on ottanut vastaan myös henkilöautoja. Kapasiteetti riittää kattamaan koko Suomen kautta tulevan autorekkaliikenteen.

Venäjän ja Eestin suhteiden lämmennettyä kuljetukset Euroopasta Eestin kautta Venäjälle ovat lisääntyneet.

Venäjän autoteollisuuden kasvu, länsimaisten kokoonpanotehtaiden lukumäärän lisääntyminen ja kiinalaisten kasvava autotuonti tulevat vähentämään tuontiautojen kuljetusmääriä Suomen kautta Venäjälle.

Kaikkien edellä mainittujen seikkojen perusteella voidaan olettaa rekkaparkkien laajentamisen tulevan tarpeettomaksi.

Onko kaikki viranomaisten välinen yhteistyö todella tehty liikenteen sujuvuuden parantamiseksi ja nähtävästi tarpeettoman rekkaparkin laajennusinvestoinnin välttämiseksi Nuijamaalla?

Eivätkö tieviranomaiset voisi määritellä esimerkiksi keliolosuhteiden, liikennetiheyden ja ympäristöhaittojen perusteella kuinka paljon tieverkko voi turvallisesti ottaa vastaan maan ulkopuolelta rekkoja? Kun kiintiö olisi täysi, niin tulli/rajavartiolaitos pysäyttäisi rekkojen maahantulon Suomeen niin kauaksi aikaa kunnes maasta on poistunut tarvittava määrä rekkoja.

Ei mikään kansainvälinen sopimus voi edellyttää meitä ottamaan vastaan enemmin  rekkoja kuin meidän tieverkon kapasiteetti keliolosuhteet ja turvallisuus huomioiden  mahdollistavat. Tämän tyyppisiä rajoituksia raskaalle liikenteelle on esimerkiksi Alppien läpi suuntautuvassa  liikenteessä.

Näin toimien rekkajonot-ja parkit siirtyisivät meidän rajojen ulkopuolelle. Järjestely voisi herättää myös venäläiset omien rajamuodollisuuksiensa kehittämiseen.

Venäjä-projektien sekamelska

Toimittaja Outi Salovaara kirjoitti ansiokkaan jutun 13.3.2011 Etelä-Saimaassa Lappeenrannan innovaatiokeskuksesta Pietarissa. Artikkelissa kiintyi huomio kaiken muun mielenkiintoisen lisäksi Pietarin Suomi-talon ympärillä toimiviin moniin julkishallinnon organisaatioihin.

Itä-Suomen kaupungeilla, maakuntaliitoilla, yliopistoilla, ammattikorkeakouluilla, eri järjestöillä ja valtion organisaatioilla on satoja Venäjä-projekteja pitkin itärajaa Inarista Virojoelle. Projekteja ja niiden rahoitusta ei riittävästi koordinoida. Tuskin kukaan Suomessa tietää niiden todellisia kustannuksia ja hyötyjä.

Kun yritys etabloituu ulkomaille, niin yleensä perustana on jo kotimaassa hankittu vankka osaaminen ja markkina-asema. Tuotteen kehittämiseen on jo tätä ennen käytetty aikaa vuosia ja mahdollisesti kymmeniä miljoonia euroja oman kapean erikoisosaamisen huippuasiantuntijoiden toimesta.

Voidaan perustellusti kysyä onko esimerkiksi Lappeenrannan innovaatiokeskuksen asiantuntijoilla Pietarissa riittävästi osaamista ja kärsivällisyyttä yritysten auttamiseksi? Miksi Lappeenranta kuluttaa rahojaan toimintaan, jossa on jo yritysten, pankkien, yliopiston ja valtion rahoittamia valmiita ja toimivia hyvin resurssioituja organisaatioita?

Varsinkin pienet yritykset voivat menettää rahansa maailmoita syleileviin julkishallinnon organisoimiin pitkäkestoisiin ja tuloksettomiin ”innovaatioprojekteihin”. Esimerkiksi viime syksynä Lappeenrannassa suuren mediakohun saattelemana järjestetyn innovaatiofoorumin

”loppukommunikea” ei juuri maanpinnalle laskeutunut. Mitkä mahtoivat olla konkreettiset hyödyt Suomelle ja Lappeenrannalle?

Päätöksenteko julkishallinnon Venäjä-projekteissa tapahtuu usein  vähäisellä asiantuntemuksella ilman syvällisiä yritys- ja tiedeyhteisökontakteja todellisia tuloksia seuraamatta. Pitäisikö Venäjä-projekteihin ja niiden rahoitukseen saada lupa valtakunnalliselta organisaatiolta? Voisiko projekteja koordinoida jokin tiede- tai tutkimusyhteisöön kuuluva taho, jolla olisi riittävä osaaminen projektien sisällön ja Suomelle tulevan hyödyn arvioimiseksi?

Lääkäripula sietämätön ja eriarvoistava

Etelä-Saimaassa 4.4.2011 Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin toimitusjohtaja totesi Luumäellä, että ”palkkaisimme piiriin heti 30 lääkäriä, jos vain jostain saisimme”.

Jos lääkäreitä ei ole, niin ensimmäisenä keinona ongelman poistamiseksi tulee mieleen organisaation eri ammattien välisten työtehtävien järkevyyden miettiminen. Kuinka paljon lääkäri tekee työtä, jonka voisi tehdä vähemmällä koulutuksella? Kokenut sairaanhoitaja osaa käytännön hoitotyötä siinä missä vastavalmistunut lääkärikin.

Onko kaikkien vaivojen kanssa pääsy lääkärin puheille välttämätöntä? Voisiko jo ajanvaraukseen lisätä resursseja esimerkiksi aamulla kahdeksi tunniksi kääntämällä puheluita etukäteen koulutetuille varahenkilöille. Tällöin voitaisiin suunnata tehokkaammin potilaat oireittensa vaatimaan hoitoon ja välttämään myös tarpeettomat käynnit. Kuinka paljon lääkärien ajasta menee vanhusten yksinäisyydestä johtuvaan sinänsä tärkeään, mutta lääkärin ajankäytön kannalta tarpeettomaan työhön?  

Kuinka paljon lääkäri käyttää aikaa muuhun kuin varsinaiseen potilaan hoitamiseen; palaverit, reseptien uusinta, lääkärin todistukset työssäpoissaoloista, potilaskäynnin kirjaaminen jne.? Omalle kohdalleni sattui ulkomaalaislääkäri, joka tuhrasi tietokoneen kanssa lähes tunnin. En tiedä oliko kyseessä  kieli- vai tietotekninen ongelma. Varsinainen käyntini kesti 10 minuuttia.

Onko niin, että ulkomaalaislääkärien käyttö käytännössä vain lisää lääkärivajetta? Monet valittavat, että kommunikointi on vaikeaa, koska lääkäri ei puutteellisen kielitaidon vuoksi täysin ymmärrä potilaan ongelmaa. Vastaanottoon käytettävä aika pitenee tarpeettomasti. Erityisesti asia korostuu hammaslääkärissä, jossa sekä lääkäri että hoitaja voivat olla ulkomaalaisia.

Jos lääkäreistä on pula, niin miksi virassa olevia lääkäreitä on jo aikaisin iltapäivällä yksityisillä terveysasemilla pitämässä vastaanottoa? Arvaan, että heillä on kertynyt vapaita varsinaisen työnsä päivystyksistä. Miksi he eivät kuitenkaan ole kuluttamassa omaa lepo- ja vapaa-aikaansa  omassa virkatyössään, jos tarmoa ja energiaa on? Se olisi kohtuullista, koska he nauttivat yhteiskunnan kustantamasta koulutuksesta.

Me kaikki tiedämme, että kyseessä on raha. Yksityisen terveysaseman osakkaana lääkäri saa osinkoja, jotka ovat tiettyyn rajaan verottomia. Lääkäripulan poistaminen olisi mahdollista poistamalla verokeinottelu ja säätämällä vastavalmistuneille lääkäreille muutaman vuoden työskentelyvelvoite terveyskeskuksissa korvauksena yhteiskunnan maksamasta kalliista koulutuksesta. Vanhenevan väestön ja yhteiskunnan palvelutarjonnan kannalta nykyinen lääkäripula on sietämätön ja ihmisiä eriarvoistava.

Julkishallinto valtaa työmarkkinoita

Julkishallinnon tarjoamien eli verovaroin rahoitettujen työpaikkojen osuus lisääntyy huolestuttavaa vauhtia. Etelä-Karjalassa teollisuustyöpaikkojen määrä 1980-2010 välisenä aikana on vähentynyt 20.000:sta 10.000:teen. Helpoiten asiaa voi seurata lukemalla viikonvaihteen lehtien paikanhaku –ja opiskelupaikkailmoituksia.

Pari viikkoa siten Etelä-Saimaassa oli noin kaksi ja puoli sivua paikanhakuilmoituksia. Niistä ainoastaan pari voi luokitella muiksi kuin julkishallinnon työpaikkailmoituksiksi. Hyvä, että on avoimia työpaikkoja erityisesti nuorille.

On kuitenkin huolestuttavaa, että vapaita työpaikkoja on vain julkisella sektorilla. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri mainostaa työpaikkailmoituksessaan itseään Etelä-Karjalan suurimpana työnantajana. Kannattaako ylpeillä sillä, että veroilla rahoitettu organisaatio on paisunut tälläisiin mittoihin? Mistä syntyy tulevaisuudessa meidän hyvinvoinnin turvaamiseen ja kasvuun tarvittava raha, jos yritykset häviävät työn tarjoajien joukosta? Verotuloista puolet tulee vientiyrityksistä.

Miksi julkinen sektori käyttää valtavia summia työpaikkailmoitteluun, vaikka samoista ammateista ei ole kilpailua  julkisten työnantajien ulkopuolella? Sairaanhoitajista ja sosiaaalityöntekijöistä tuskin on kovin suurta kysyntää yksityisissä yrityksissä. Miksi ei käytetä pelkästään jo veronmaksajien ylläpitämiä ja maksamia työvoimahallinnon palveluja? Miksi verorahoja käytetään moneen kertaan samaan asiaan?

Toinen samansukuinen asia on ammattikorkeakoulujen opiskelupaikkailmoittelu. Ennen osattiin hakeutua opiskelupaikkaan seuraamatta kalliita mielikuviin perustuvia televisio ja –lehtimainoksia. Eikö opinto-ohjaajien testit ja keskustelut ole riittäviä ja anna nuorelle luotettavan kuvan hänelle sopivasta ammatista?

Kaakkois-Suomessa on keskusteltu ajoittain kiivaastikin ammattikorkeakoulujen lukumäärästä. Kertooko kilpailu oppilaista opiskelupaikkojen ylitarjonnasta eli ammattikorkeakoulujen liian suuresta lukumäärästä alueellamme? Onko ammattikorkeakouluilla löysää rahaa, kun ne voivat käyttää sitä sellaisiin päällekkäisiin tarkoituksiin, joissa on jo veronmaksajien rahoittamia vastaavia palveluja?

Ammattikorkeakoulujen mielikuvamainonta saattaa jopa houkutella nuoria heille ja yhteiskunnalle sopimattomiin ammatteihin. Koulutammeko liikaa nuoria julkisensektorin palveluammatteihin, kun samaan aikaa yritykset potevat työvoimapulaa?

Suomi on aulis auttamaan

Kansainvälinen yhteisö on luvannut Tshernobylin kunnostustöihin 550 M€. Ydinvoimalan uusi suojakuori maksaa 1,6 Mrd€ , josta vasta vajaat puolet on koossa. Tietäen Ukrainan taloustilanteen voi hyvällä syyllä epäillä projektin rahoituksen onnistumista. Mitä kansainväliselle avulle tapahtuu, jos projekti ei toteudu suunnitellulla tavalla?

Asiassa ihmetyttää kansainvälisen yhteisön hanakkuus rahoittaa hanketta. Ongelma on alun perin Neuvostoliiton aiheuttama, ja Venäjä on Neuvostoliiton perillinen. Eikö olisi oikein, että se korvaisi myös aiheuttamansa ongelmat? Venäjän kassa on erittäin vahva öljyn hinnannousun vuoksi. Vakuusrahasto 31.3.2011 oli 118,1 Mrd$ ja valuuttavaranto 502,5 Mrd$. Suomen valtion koko budjetti on edellä mainittuja summia noin 10 kertaa pienempi. Siitä huolimatta meidän poliitikot katsoivat tarpeelliseksi lahjoittaa ”köyhän Venäjän” aiheuttamien ongelmien hoitoon yhteensä 10 Milj$.

Kansainvälisen yhteisön ja Suomen puuhakkuutta perustellaan tietysti turvallisuusnäkökohdilla. Turvallisuutta on monenlaista. Venäjän puolustusbudjetti  2011 on 36 Mrd€ eli 13,5 %  valtion kokonaisbudjetista. Suomen vastaavat luvut ovat n. 3 Mrd€  ja 3 %.

 Käytännöllisesti katsoen kaikki Euroopan maat ovat karsimassa puolustusbudjettejaan päinvastoin kuin Venäjä tekee. Suomeen taitaa jäädä Euroopan ainoa asevelvollisuusarmeija. Minkälainen mahtaa olla Euroopan puolustuskyky muutaman vuoden kuluttua, kun Venäjä aikoo kasvattaa puolustusbudjettiaan seuraavina vuosina 50 MrdE:n tasolle per vuosi? Summa on sama kuin Suomen valtion koko budjetti.

Kannattaisiko Euroopan maiden ja erityisesti Suomen käyttää rahansa oman maansa todellisen turvallisuuden parantamiseen huolehtimalla omasta maanpuolustuksestaan? Tshernobylin ongelmien hoito kuuluu vain ja ainoastaan Venäjälle. Sillä on myös siihen hyvä syy. Tshernobylin mahdolliset ongelmat kohdistuvat välittömästi Venäjän ydinalueelle.

Yliopistot maksullisiksi ulkomaalaisille opiskelijoille

Etelä-Saimaassa oli 21.4.2011 toimittaja Ilpo Leskisen tekemä asiallinen juttu Saimaan ammattikorkeakoulusta. Se herätti monia ajatuksia. Osittain syy lienee isojen valokuvien, joissa toisessa pyöräili tyytyväisenä ilmaiseen koulutukseen kaksi viipurilaista nuorta. Toisessa kuvassa hymyili vietnamilainen nuori.

 Hieman yleistäen ammattikorkeakoulut syntyivät kauppa- ja teknistenopistojen pohjalta terästetyillä uusilla opintosuunnitelmilla kuntien omistamiksi osakeyhtiömuotoisiksi korkeakouluiksi. Kaakkois-Suomessa on nyt kolme ammattikorkeakoulua(Saimaa, Kymenlaakso, Mikkeli) ja niiden lisäksi yksi yliopisto. Kun huomioidaan korkeakoulujen filiaalit, niin jokaisessa Kaakkois-Suomen kaupungissa on oma korkeakoulu. Suomessa niitä on 25. Rahoituksen hoitaa 85 %:sti valtio. Kaikki ammattikorkeakoulut ovat täysin välttämättömiä, koska sellaisia kunnallispoliitikkoja ei löytyne, jotka sanoisivat joidenkin niistä olevan tarpeettomia.

Ulkomaalaisten nuorten kouluttaminen meidän verovaroillamme on kannatettavaa, jos nuoret opintojen jälkeen hakeutuvat suomalaisiin yrityksiin töihin. Tällä hetkellä kuitenkin useita kymmeniä tuhansia suomalaisia nuoria on ilman työtä tai opiskelupaikkaa. Ulkomaalaisista opiskelijoista vain hyvin harvat jäänevät Suomeen, koska avoimia työpaikkoja ei ole. Heidän hakeutumisensa suomalaisiin yrityksiin ulkomailla opiskeluajan jälkeen lienee enemmän poikkeus kuin sääntö. Tilastoja ei ole.

Vaihto-opiskelijakoulutus on hyväksyttävää, koska nuoremme saavat kansainvälistä kokemusta ja voivat löytää paremmin työpaikan. Koulutus on pääsääntöisesti kohdemaissa maksutonta kuten meidänkin tarjoama koulutus Suomessa vaihto-opiskelijoille. Itsenäisesti loppututkintoa ulkomaille opiskelemaan hakeutuvat suomalaiset nuoret rahoittavat koulutuksensa itse. Sen sijaan vauras Suomi rahoittaa ammattikorkeakouluihin sisään päässeille ulkomaalaisille maksuttoman koulutuksen. Onko tästä tullut helppo väylä päästä suomalaisten maksamana Schengen-alueen ulkopuolelta Eurooppaan.

 Syksyllä 2010 Saimaan ammattikorkeakoulussa opiskeli 320 ulkomaalaista. Heistä n. 300 oli Schengen-alueen ulkopuolelta; mm. 130 venäläistä, 50 kiinalaista ja 40 nepalilaista. Vaihto-opiskelijoita lähti samaan aikaan vain 50 - 60. Voitaneen karkeasti arvioida, että Suomi maksaa tässä tapauksessa lähes 300 ulkomaalaisen opiskelun saamatta sille vastinetta. Tämä koskee vain Saimaan ammattikorkeakoulua. Jos tilanne olisi sama myös muissa 25: ssä ammattikorkeakoulussa, niin Suomi maksaisi useiden tuhansien(5-6000) ulkomaalaisten koulutuksen. Tämä oletettu luku koskee vain ammattikorkeakouluja. Lisäksi tulevat yliopistoissa ja ammattiopistoissa opiskelevat ulkomaalaiset.

Saimaan ammattikorkeakoulun kansainvälisen yhteistyön painopistealueet ovat Länsi-Eurooppa, Pohjoismaat, Venäjä, EU:n uudet jäsenmaat, Kiina ja Malesia. Kyse on siis paikallisesta Lappeenrannan ja muiden Etelä-Karjalan kuntien omistamasta korkeakoulusta, jolla alkuperäisenä tehtävänä oli alueellisten koulutustarpeiden tyydyttäminen. Voidaan kysyä, mitä konkreettista hyötyä kansainvälisestä yhteistyöstä jää Etelä - Karjalaan, onko toiminnan laajuus perusteltua ja onko toiminnassa päällekkäisyyttä? Syksystä alkaen ammattikorkeakoulu toimii samalla tontilla Lappeenrannan teknisen yliopiston kanssa, jolla on noin 50 kansainvälistä yhteistyösopimusta eri yliopistojen kanssa ympäri maailmaa.

Ammattikorkeakoulut puhuvat mielellään vetovoimastaan ja julkaisevat siitä tilastoja. Tämä kertoo koulujen välisestä kovasta kilpailusta ja miksei myös pelosta tulla suljetuksi. Jokainen haluaisi säilyttää oman asemansa, vaikka ilmiselvästi opiskelupaikkoja on liikaa niin ulkomaalaisille opiskelijoille kuin alueellisiin tarpeisiinkin. Niin kauan kuin opetus ammattikorkeakouluissa on maksutonta kaikille, niin omien alueellisten tarpeiden ylimenevä koulutus ei ole perusteltua. Maksullisuudessa tulisi mitä pikimmiten seurata yliopistoja.  Esimerkiksi Lappeenrannan teknillisen yliopiston opinnot ovat maksullisia ulkomaalaisille ensi syksystä alkaen.  

Vasemmisto ei kykene säästöpäätöksiin

Kansanedustaja Sirpa Paateron mielipidesivun kirjoituksessa 22.6 todetaan, että kirjoitukseni 16.6 vasemmiston talouspolitiikan turmiollisuudesta sisältäisi virheitä. Virheitä se ei sisällä, mutta kylläkin erilaisia mielipiteitä kuin Paaterolla. Paatero pyrkii esittämään omat mielipiteensä faktoina. Väittely siitä, minkä hallituksen aikana talouskriisi on syntynyt, on loputon suo.

Yleisesti ottaen sodan jälkeisessä Euroopassa ammattiyhdistysliike kommunistien ja demarien tukemana on lakkojen avulla useasti ajanut itselleen tuottavuutta suurempia palkankorotuksia ja sosiaalipaketteja.

Vasemmisto on ammattiyhdistysliikkeen avulla näin ollen käyttänyt yhteiskunnassa suurempaa valtaa kuin sen parlamentaarinen koko edellyttäisi. Muun muassa tämä on aiheuttanut ylivelkaantumista monissa Euroopan maissa. Ei ole ollut malttia vaurastua. On syöty enemmän kuin on tienattu.

”Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa”. Uuden hallituksen ohjelma on elävä todiste demarien talouspoliittisesta osaamattomuudesta. He ovat taas kiristämässä kannattajilleen etuja, joita kukaan ei pysty maksamaan.  Kakkua ollaan jakamassa ennen kuin se on leivottu. Talouden kurjistuminen iskee kovimmin vähätuloisiin. Demarien  talouspolitiikka toimii heidän omia äänestäjiään vastaan.

 Kuten Paatero toteaa ”2,5 miljardin sopeutuksesta puolet toteutetaan veron korotuksilla ja puolet säästöillä”. Suomi velkaantuu vuodessa 8 miljardia, josta 2,5 miljardia hoidetaan ”sopeuttamalla” eli velkaantuminen lisääntyy ensi vuonna lähes 6 miljardilla. Eikö tämä ole juuri sitä Paateronkin pelkäämää Kreikan, Irlannin, Portugalin, Espanjan, Italian tietä, jota demarit ovat ajamassa?

On uskomatonta, että kansalaisten verorasitusta vielä lisätään, vaikka Suomen veroaste on Euroopan korkeimpia. Myös tavoitteena olevat 1,5 miljardin säästöt tilanteessa, jossa vuosikymmeniä on eletty yli varojen, on lähinnä vitsi. Vasemmistolla ei riitä näkemystä eikä rohkeutta ryhtyä ajamaan vaadittavia säästöpäätöksiä maan taloustilanteen korjaamiseksi.

Mutta ei huolta. Syksyllä maailman ja Euroopan taloustilanne pitää huolen siitä, että tarvittavat säästötoimet tehdään.

Säästökohteita löytyy myös yksityistalouksista

Valtion vuosibudjetti on reilu 50 miljardia, josta kuntien valtionavut ovat n. 20 miljardia, joka on yhtä paljon kuin kerätyt tuloverot yhteensä. Poliitikot eivät halua puhua säästöistä, koska se olisi poliittinen itsemurha.

Säästöjen tekeminen Suomessa on suurelta osin kuntien harteilla. Kuntajaon ja sairaalaverkoston kehittäminen työssäkäyntialueita vastaavaksi toisi suuria säästöjä. Tätä työtä ollaan tekemässä, mutta kovin hitaasti esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jossa on väestön painopiste.

Terveyspalveluiden (11 miljardia/vuosi) maksullisuuden lisääminen on väistämätöntä. Suurempien leikkauksien, hammashoidon täysi maksullisuus ja terveyskeskusmaksujen korottaminen ovat edessä.

Sosiaalipalveluissa (9 miljardia/vuosi) tulisi hyväksyä periaate, että minimipalkalla elävän toimeentulo olisi aina parempi kuin maksimisosiaalietuudet saavan ihmisen. Hyvinvointivaltion tulisi tarjota ainoastaan perusturva niille, jotka itse eivät pysty huolehtimaan asioistaan.

Koulutukseen käytetään n. 9 miljardia/vuosi. Suomessa ei tarvita 25 ammattikorkeakoulua ja niiden 160 toimipistettä, joissa opiskelee tuhansia ulkomaalaisia meidän kustannuksellamme hyödyttämättä juuri millään tavalla suomalaista yhteiskuntaa.  Ammattikorkeakoulujen lukumäärä tulisi puolittaa. Ulkomaalaisille asetettavan lukukausimaksun tulisi vastata todellisia kustannuksia sekä korkeakouluissa että yliopistoissa.

Valtion velkojen korkoja maksamme ulkomaille 4 miljardia vuosittain. Summa on sama kuin kaikkien eläkeläisten maksamat verot eläkkeistään ja melkein yhtä suuri kuin puolustusmenot ja maataloustuki yhteensä. Lisävelkaa otamme ensi vuonna 6 miljardia, josta tuemme muita Euroopan velkaantuneita maita. Otamme lisävelkaa lainataksemme muille!

Kotitalouksissa alkoholiin käytetään 4 miljardia per vuosi, samoin tekstiviestien lähettämiseen. Veikkauksen peleihin tuhlataan 2 miljardia, samoin erilaisten lahjojen ostoihin. Kosmetiikan hankintaan menee vain 320 miljoonaa. Kaikki tämä ei ehkä ole välttämätöntä.

Naureskelemme joskus italialaisille. Siellä poliitikot kuitenkin pystyivät päättämään julkisen sektorin palkkojen ja uusien työpaikkojen jäädyttämisestä osana 40 miljardin euron säästöpakettia. Suomi velkaantuu joka minuutti lisää. Velkaa on nyt 74 miljardia euroa!

Lappeenrantaa kehitettävä asukkaiden ehdoilla

Lappeenrannassa kiistellään uuden kauppakeskuksen rakentamisesta Leirin kaupunginosaan. ”Uudenliiton miehet” patistelevat ihmisiä kannattamaan uusia kauppakeskuksia kaupungin teollisuusyritysten uhanalaisilla näkymillä, kun taas ”vanhanliiton miehet ”haluaisivat kehittää kaupunkia nykyisten asukkaiden ehdoilla keskustaa kehittäen.

Nähtävästi enemmistö kuitenkin kannattaa ensin keskustan ja vasta sen jälkeen kaupan tilojen rakentamista muihin kaupunginosiin, jos tilantarve sitä vaatii.

Suomen metsäteollisuuden tehdasluettelo ei ole samanlainen kymmenen vuoden kuluttua kuin se on tänään. Se on uhka kaupungille. Epävarmaa on myös se, että onko itäraja auki vai kiinni kymmenen vuoden kuluttua. Venäjän tullikomitean päätökset voivat muuttaa eri tuotteiden tulleja yli yön kuten olemme nähneet. Tilanne saattaisi muodostua samanlaiseksi kuin nyt kiinteistökaupassa, jossa venäläisten ostot ovat melko totaalisesti loppuneet.

Haluammeko tällaisessa tilanteessa käyttää kaupungin rahoja 11 miljoona euroa Leirin infran rakentamiseen ja siellä nyt olevien tilojen kompensointiin muualla? Mitä kaupunkilaiset hyötyvät tästä?

 Ei juuri mitään!

 Hyödyt menisivät pääosin kauppaketjujen kassoihin ja haitat jäisivät kaupunkilaisten kärsittäväksi. Kauppaketjujen tuloksia terästäisivät vielä veroilla rahoitetut arvonlisäverohelpotukset lisääntyneen myynnin muodossa. Eikö tax free-järjestelmän voisi lopettaa, ja kaupat antaisivat alennukset suoraan asiakkaalle?

Tulisiko nettolisäystä työpaikkoihinkaan vai siirtyisivätkö työpaikat vain vanhoista ostoskeskuksista uusiin? Paljon verotuloista jäisi paikkakunnalle? Onko hintataso paikkakunnalla korkeampi rajakaupan vuoksi? Hyödyt jäisivät minimaalisiksi? Tutkittua tietoa rajakaupan vaikutuksista ei ole.

Ihmisiä pelotellaan myös sillä, että venäläisten ostosrahat menevät joko Imatralle tai Kymenlaaksoon. Mitä sitten? Lappeenrantalaisten tarpeisiin nykyiset marketit riittävät.  Mahdollisesti syntyvä hyöty jäisi joka tapauksessa Suomeen. Jos hyötyä yleensä syntyy.

Lappeenrantaa tulisi kehittää askel askeleelta asukkaiden eikä kauppaketjujen ehdoilla. Kaupunkilaisia kiinnostavat edulliset ja laadukkaat palvelut eikä kauppaketjujen johtajien henkselien paukuttelu ”Suomen suurimmilla marketeilla”.

Nettohyöty venäläisistä lentomatkustajista vähäinen

Lappeenrannan lentomatkustaja-tutkimuksen mukaan tänä vuonna matkustajia tullee olemaan n. 117.000, joista 54 % on venäläisiä eli 63.000 henkilöä. Ilmoitettu kaupungin tuki lentoyhtiöille on 0,9 miljoonaa euroa vuodessa, josta tukea pietarilaisille shoppailijoille tulisi 0,5 miljoonaa euroa.

Todellisuudessa kaupungin kulut lentoliikenteeseen lienevät merkittävästi suuremmat, koska Etelä-Saimaassa 17.8 olleen tiedon mukaan Kaupunkiyhtiöt kirjaavat tänä vuonna 3,6 miljoonan tappiot Fly  Lappeenranta - yhtiön liiketoimista. Yhtiö on ollut toiminnassa ainoastaan vuodesta 2008 alkaen.

Lappeenrannan seudulle lentomatkustajat jättävät 5,5 miljoonaa euroa palvelujen ja tavaroiden ostoihin. Tämä on paikkakunnalle jäävä rahamäärä, ei nettohyöty. Osasta ostoista venäläiset saavat arvonlisäveron palautuksen, n. 17 % ostojen arvosta.

Nettohyöty venäläisistä lentomatkustajista on vähäinen. Palvelujen myynnin kasvusta syntyvä voitto ja siitä maksettavaa vero lienee ainoa selvä rahallinen hyöty. Paikkakunnalle jäävän rahan ja yritysten keskimääräisten tulosten perusteella voisi olettaa saadun verotulon olevan parisataatuhatta euroa. Sisäisillä järjestelyillä tuloksesta osa voidaan kuitenkin siirtää emoyhtiöille paikkakunnan ulkopuolelle.

Työtekijämäärää lentomatkustajat tuskin kasvattavat, koska se pysynee lähes vakiona lentojen lähdöistä tai saapumisista huolimatta. Työntekijöiden palkastaan maksamat tuloverot eivät näin ollen juuri lisäänny.  

Markettien paikkakunnalta tekemät ostot eivät paljon kasva, koska suosituimpien ostosten eli vaatteiden valmistusta Lappeenrannassa ei juuri ole. Suurin hyöty menee kauppaketjuille paikkakunnan ulkopuolelle.

Majoituspalveluiden myynti lienee vähäinen, koska pikkulinja-autot rahteeravat lentomatkustajia Pietarista 25 eurolla suoraan lentokentälle.

Julkisessa keskustelussa kaupungin virkamiehet puhuvat usein paikkakunnalle jäävästä rahamäärästä, ei nettohyödystä. Tällöin asiasta syntyy virheellinen mielikuva varsinkin päätöksiä tekeville luottamusmiehille. Tarkoituksella vai vahingossa?

Kaiken kaikkiaan Lappeenrannan kaupungin saama nettohyöty esimerkiksi selvänä verotulojen kasvuna lienee merkittävästi pienempi kuin sen satsaukset lentotoimintaan. Imago - ja immateriaalisista hyödyistä virkamiehet puhuvat vuolaasti. Niiden autuaaksitekevää vaikutusta ei voida mitata.

S-ryhmän voitot ja asiakasbonukset valuvat Venäjälle

Osuustoiminnan alkuperäisenä ideana oli saada pääasiassa maatalousosakkailleen halvemmalla heidän tarvitsemiaan tuotteitaan ja toisaalta myydä omia tuotteitaan osuustoimintayrityksen kautta. Syntynyt voitto jaettiin osakkaille.

S-ryhmän viime vuoden 5,5 miljardin vähittäismyynnistä investointeihin käytettiin 237 ja asiakasbonuksiin 171 miljoonaa euroa. Investoinnit ovat kohdentuneet Suomen lisäksi  Baltiaan ja Venäjälle, jossa avattiin kahdeksas marketti.

Suomalaisten asiakkaiden maksamat Euroopan kolmanneksi kalleimmasta ruuasta saadut voitot valuvat ulkomaille. Sinne tehdyistä market - investoinneista saadut voitot eivät palaa Suomeen, vaan ne menevät uusiin investointeihin kohdemaissa. Suomalainen omistaja ja asiakas eivät hyödy niistä juuri mitään.

Painetta korkeaan ruuan hintaan alentaisi yli-investointien välttäminen kotimaassa jättimarketteihin, joiden kaikki kassat eivät ole käytössä edes ruuhka-aikoina ja lattiapinta-alaa on vapaana. Se vähentäisi myös osa-aikatyötä, joka ei elätä täysin työntekijöitä. Palkan lisäksi tarvittava lisäsosiaaliturva maksetaan verovaroilla. Eli me kaikki veronmaksajat maksamme osan markettien työvoimakuluista.

 Elintarvikkeilla on helppoa tehdä voittoa Suomessa, koska vähittäis - ja tukkumarkkinaa kontrolloi lähes täysin S - ja K-ryhmä. S-ryhmän markkinaosuus on 44,1 % ja K-ryhmän hieman vähemmän, yhteensä n. 80%.

SOK julkisti 29.8 ryhtyvänsä presidentti Ahtisaaren tekemän rauhantyön sponsoriksi, koska” rauhantyön edistäminen sopii hyvin osuustoiminnalliselle yritykselle, jonka toiminnan lähtökohtana on vastuullisuus.” Voisiko SOK osoittaa vastuullisuutta Suomessa aloittamalla K-ryhmän kanssa oikean kilpailun ruuan hinnan alentamiseksi ?

.Huonot talousuutiset eivät vaikutta julkishallinnon elämään

Lappeenrannassa keskustellaan mm. maakunnallisesta urheiluhalli -,Kannas-keskus - ja teatteri-investoinnista ikään kuin rahat olisivat jo olemassa. Skinnarilaan pitäisi saada uimahalli, ja kaupungin ostaa entinen Ammatillisen Kurssikeskuksen urheiluhalli. Ammattikorkeakoululta vapautuneet tilat pitäisi kunnostaa ja ottaa käyttöön. Käyttökustannusten kasvu ei näytä poliitikkoja huolestuttavan.

Lappeenrannan kaupungin Pietarin edustuston siirtymisestä omista tiloista Suomi-taloon kiistellään, vaikka koko toiminto on tarpeeton, ja edustaa postneuvostoliittolaista ajattelua.  Yksityistä palvelutarjontaa yritysten houkuttelemiseksi Venäjältä on riittävästi. Nykyinen 2008 avattu edustusto ei nähtävästi pysty osoittamaan yhdenkään yrityksen sijoittumisen Lappeenrantaan olevan sen ansiota. Rahaa on kuitenkin käytetty useita miljoonia.

Etelä-Karjalan sosiaali - ja terveyspiirin (Eksote)talousarvio jää 15 miljoonaa alijäämäiseksi ensivuoden loppuun mennessä. Ensi maaliskuussa valmistuvan alijäämien takaisinmaksu- ja tuottavuusohjelmassa isketään nähtävästi pöytään sellaiset uhkakuvat, että yksikään luottamusmies ei uskalla hyväksyä  palvelutasojen alentumisia. Vanha meno ylijäämien kasvaessa jatkuu. Ja potilaat valittavat.

Saimaan Ammattikorkeakoulu sai valtakunnallisesti ikävää mainetta sijoittumalla kolmannelle sijalle suurimpien aloituspaikkojen menettäjien joukossa. Valtion on pitänyt puuttua koulutuspaikkojen karsintaan kovalla kädellä, kun koulun oma harkinta ei ole riittänyt. Ulkomaalaisia opiskelijoita korkeakoulussa on edelleenkin 300 meidän maksamana. Miksi?

Saimaan ammattikorkeakoulun ja Lappeenrannan teknisen yliopiston heikko yhteistyö ihmetyttää. Korkeakoulun siirtyessä yliopiston kampukselle ei saatu aikaan minkäänlaista hallinnon rationalisointia. Henkilöstö, tietojärjestelmät ja ruokalat ovat molemmilla omia. Korkeakoulu sai kylläkin yliopistolta käyttöönsä 38 luokkahuonetta, joka osoittanee LTY : n kiinteistösuunnittelun olleen vähintäänkin yhtä huoletonta kuin ammattikorkeakoulun aloituspaikkojen suunnittelun.

Molemmilla kouluilla on omat Venäjä-projektinsa ja niissä omat henkilökuntansa. Pietarin Suomi-talossa pitää olla myös henkilöt, koska muuten ei voi järjestää kontakteja venäläisiin yhteistyötahoihin eikä uusien opiskelijoiden rekrytointia. Kilpailu uusista opiskelijoista lienee molempien opinahjojen sulkemisen pelossa niin kovaa, että opiskelijoita pitää haalia kouluihin millä keinoilla ja hinnalla hyvänsä.

Virkamiesten harkinta ei ole aina riittävää. Isännättömän rahan hallinnointi vaatisi jämäköitä luottamusmiehiä.

Suomen puolustusta vahvistettava

Euroopan puolustus on rapautumassa, kun Yhdysvallat ovat vähentämässä tukeaan NATO:lle, ja Eurooppaan on jäämässä vain kuuteen maahan asevelvollisuusarmeija. Vuosien 2000 -2008 aikana Venäjän puolustusmenot ovat kasvaneet 100 % ja Euroopan 6 %. Suomen puolustusmenoja ollaan supistamassa ja puolustusvalmiutta heikentämässä.

Julkisuudessa on ollut paljon tietoa Venäjän asevoimien vahvistamisesta ja valmiuden lisäämisestä. Joukoista 40 % on Moskova – Pietari – Murmansk alueella. Venäläiset ovat muodostamassa meidän rajamme tuntumaan jatkuvassa valmiudessa olevia joukkoja, joiden tulee olla valmiit toimintaan tunnin kuluessa käskystä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki joukkoihin kuuluvat asuvat kasarmialueella, ja joukoilla on viikon ampumatarvikkeet, polttoaineet ja muonat taisteluajoneuvoissa.

Miksi Venäjä toimii näin, vaikka se samaan aikaan kehuu Suomen rajaa rauhan rajana?

Edellä kerrotun perusteella on oikein vaatia puolustusmenojen lisäystä supistamisen sijaan. Samoin tulisi ottaa vakavaan harkintaan maamme liittyminen NATO: oon. Poliitikkojen tulisi ajaa tässä asiassa Suomen etua. Venäjä puuhaillessaan Euraasian liittoa ja vastustaessaan Suomen liittymistä NATO: oon näkee Suomen omaan reviiriin kuuluvana maana entisen YYA-sopimuksen hengessä.

Liittymiselle NATO:oon alkaa olla jo sotilaallisiakin perusteita. Varsinkin kun viime päivinä Venäjän sotilaallinen uhoaminen on jatkunut Länsi - Euroopan uhkailuna uusilla ohjustukikohdilla, Kaliningradin ohjustutkakeskuksen uudelleen käynnistämisenä ja uusien mannertenvälisten ohjusten koeammuntoina Kuolan merellä.

Päätös NATO: sta tulisi tehdä nyt rauhan aikana, koska kriisin alkaessa meitä ei sinne enää välttämättä huolittaisi. Suomen tilanne kriisin syntyessä olisi yksin kestämätön. Venäjän olisi helppo ohjusiskuin tuhota meidän satamamme ja lentokentämme, sekä estää ulkopuolinen apu. NATO: n jäsenenä meillä olisi sen sijaan mahdollisuus saada ilma- ja ohjusjoukkojen tukea, ja ainakin osittain estää infrastruktuurimme tuhoaminen. Kesäkuussa 1944 emme olisi selvinneet ilman saksalaisen lento-osaston apua.

Itsenäisyyspäivän lähestyessä meillä pitää olla rohkeutta puhua avoimesti ja kiihkottomasti meidän turvallisuustilanteesta, ja huolehtia omista eduistamme. Näin tekevät muutkin maat.

Suomen varovainen suhtautuminen duuman vaaleihin heikentää uskottavuuttamme

Venäjän parlamentin alahuoneen duuman vaaleja arvostellaan rajusti sekä Venäjällä että ulkomailla. Ne eivät olleet vapaat eivätkä oikeudenmukaiset. Venäjän suurimmissa kaupungeissa on nähty sen nykyisen olemassaolon suurimmat mielenosoitukset. Pikkukaupungeissa monet ihmettelevät, miksi yhtenäinen Venäjä sai kymmeniä prosentteja äänistä, vaikka kukaan ei tunne yhtään puoluetta äänestänyttä henkilöä.

Yhtenäinen Venäjä sai enemmistön Duumassa. Sen merkitys on kuitenkin vähäinen, koska jokapäiväistä politiikka hoitaa presidentin nimittämä hallitus, joka ei ole vastuussa duumalle eli eduskunnalle kuten meillä Suomessa. Hallitus tekee duumalle vain kerran vuodessa kertomuksen toimistaan.

Sillä ei myöskään ole arvovaltaa kansalaisten silmissä, koska asioiden käsittelyä terästetään aika ajoin nyrkkitappeluilla. duuma tarjoaa myös monille rikollisille halvan syytesuojan, koska näissä vaaleissa lahjottiin ihmisiä äänestämään kymmenellä eurolla per ääni. Lehtitietojen mukaan nykyisessä 450 edustajan duumassa lähes sadalla on rikosrekisteri. Nähtävästi kaikki rikoksiin sekaantuneet eivät ole  kuitenkaan jääneet kiinni?

Yhtenäinen Venäjä käyttäytyy ikään kuin sillä olisi ylivalta äänestysoikeutettujen kansalaisten keskuudessa. Vaalien äänestysprosentti oli n. 60 prosenttia, josta Yhtenäinen Venäjä sai noin puolet. Näin ollen puolueen kannatus kaikkien äänestäjien keskuudessa olisi 30 prosenttia.

 Vaalirikkomuksia seuraavan Golost -järjestön mukaan edellisten vaalien väärinkäytökset antoivat Yhtenäiselle Venäjälle kahdeksan prosenttia ylimääräisiä ääniä. Näin puolueen kannatus putoaisi jo lähelle 20 prosenttia, joka antaa perusteet vaatia tasapuoliset vaalit kaikille puolueille. Kansalaisten suuttumus ja tyytymättömyys vallanpitäjiä kohtaan on ymmärrettävää.

Suomen valtiojohdon vaikeneminen vaalien rehellisyydestä ihmetyttää. Kun lähes kaikki venäläiset tietävät, että vaalit olivat epärehelliset, niin valtiojohdon varovaisuus heikentää meidän luotettavuuttamme heidän silmissään. Emme puhu niin kuin asiat ovat. Venäläiset arvostavat suorapuheisuutta ja rehellisyyttä.

Maanpuolustustahdon lisäksi tarvitaan Natoa

Euroopan puolustus on rapautumassa. Vuosien 2000 -2008 aikana Venäjän puolustusmenot ovat kasvaneet 100 % ja Euroopan 6 %. Tämä osoittaa kiistatta puolustusmenojen kehityksen suunnan. Kun lisäksi Eurooppaan jää ainoastaan kuuteen maahan asevelvollisuus, niin se tehokkaasti vähentää myös Mielosen kuuluttamaa tärkeää maanpuolustustahtoa Euroopassa. Kun taas Venäjällä esimerkiksi Voiton Päivän vietto 9.5 on systemaattista puolustustahdon ylläpitoa ja lähes sodan ihannointia.

Venäjän pyrkimyksenä on palauttaa entinen suurvalta-asemansa muotoilemalla Euraasian liitto, johon mahdollisemman laajasti kuuluisivat entiset neuvostotasavallat, eli Neuvostoliiton alueellinen palauttaminen. Tässä ajattelussa Suomi kuului YYA-sopimuksen kautta osana entisen Varsovanliiton puolustukseen.

Mielonen vähättelee Venäjän ”vain ajantasaistavan” kalustoaan unohtaen, että Venäjällä on jo maailman suurin ydinasearsenaali, jolla se pystyy tuhoamaan koko maailman. Venäjällä on myös Neuvostoajan perintönä valtava konventionaalisten aseiden arsenaali, joka syntyi käyttämällä jopa 30 %  kansantuotteesta  asevarusteluun. Näin ollen vertailu tänä päivänä Saksan, Ranskan ja Englannin sotilasbudjetteihin antaa virheellisen kuvan todellisesta asearsenaalista.

Mielonen kuitenkin myöntää Venäjän varustautumisen, kun hän sanoo sen johtuvan Yhdysvaltojen suunnittelemasta ohjuskilvestä itäiseen Eurooppaan. Venäjä käyttää sitä vain tekosyynä rauhoittaakseen omien kansalaisten tyytymättömyyttä rahojen tuhlaamiseen valtavaan sotilasbudjettiin. Pitää olla keinotekoinen ulkopuolinen uhka. Neuvostoajan järjetön tuhlaus asemenoihin ja siitä johtuva kehitysmaatasoinen elintaso on vielä monilla venäläisillä muistissa, ja jopa perintönä Neuvostoajoilta.

Mielonen epäilee Naton motiiveja. Entä Varsovan liiton motiivit Unkarin ja Tsekkoslovakian kansannousujen tukahduttamisessa? Entä Venäjän motiivit Tsetsenian tuhoamisessa ja hyökkäyksessä Georgiaan?

Lähes kaikki myöntävät, että Venäjän sotilaallinen läsnäolo Itämeren alueella kasvaa. Siitä tehtävät johtopäätökset Suomessa ovat käsittämättömät. Pienennetään puolustusmenoja, ja paheksutaan vapaata puolustusvaihtoehdoista keskustelua. Pelkkä uhoaminen puolustustahdolla ei auta sodan syttyessä. Tarvitaan myös materiaalista valmiutta puolustautua.  Yksin emme pärjää. Sen viime sota todisti.

Mitkä ovat Halosen ansiot idänsuhteiden hoidossa?

Etelä-Saimaan (28.12.) artikkelissa Halonen löysi yhteyden Venäjän johtajiin todetaan presidentti Tarja Halosen presidenttikauden puumerkiksi jäävän onnistunut idänsuhteiden hoito. Kirjoituksessa ei ole kuitenkaan yhtään esimerkkiä onnistuneista suhteiden hoidosta ellei sellaisena pidetä tapaamisia Putinin kanssa Pietarin vedenpuhdistamon ja Allegro-junayhteyden avajaisissa. Eivätkö ne kuitenkin ole enemmän normaalia kanssakäymistä maiden välisissä juhlallisuuksissa?

Asiantuntijana haastateltu Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen ei myöskään maininnut yhtään konkreettista esimerkkiä onnistuneista idänsuhteiden hoidosta. Ainoa ulkopolitiikan hoitoon liittyvä asia Kivisen haastattelussa oli ulkoministeri Stubbin moittiminen, kun tämä tuomitsi Venäjän hyökkäyksen Georgiaan ja vaatii Venäjää vetämään välittömästi joukkonsa pois sieltä.

Sen sijaan Kivinen näki Halosen ansiona sen, että hän ei ulkopolitiikan johtajana maininnut asiasta yhtään mitään. ”Halonen on pitänyt asiat myös oikeissa mittasuhteissaan silloinkin, kun muut ovat sortuneet virhearvioihin”. Siis Venäjän arvostelu kansainvälistä lakia rikkovasta laittomasta hyökkäyksestä naapurimaahan on virhearviointi?

”Halonen ei ole Kivisen mukaan lähtenyt tekemään ulkopoliittisia kysymyksiä arkiseen vuorovaikutukseen liittyvistä asioista.” Näitä ovat ilmeisesti muun muassa puutullikiista, rajaliikenteen byrokratia, lapsikiista, elintarvikevientikielto ja suomalaisten työluvat Venäjällä. ”Sekin on viisasta, koska eivät ne sellaisia oikeasti ole”, toteaa Kivinen. Halonen on nähtävästi ottanut asioita esille Venäjän johdon kanssa, mutta tulokset ovat olleet laihoja. Maittemme väliset ystävälliset naapurisuhteet ovat kuitenkin hyvät.

Duuman vaalien epäselvyydet ovat saaneet liikkeelle nyky- Venäjän suurimmat mielenosoitukset. Tapahtumat heittävät pitkän varjon tulevien presidentinvaalien ylle ja asettavat kyseenalaiseksi Venäjän johdon ilmoituksen vaihtaa paikkaa maaliskuun presidentinvaalien jälkeen. EU on tuominnut vaalivilpit ja vaatinut uusia vaaleja, kuten myös Venäjän entiseen johtoon kuuluvat poliitikot. Suomen ulkopolitiikan johtaja presidentti Halonen ei halua lausua asiasta mitään, koska maillamme on erinomaiset suhteet.

Mitkä olivatkaan ne presidentti Tarja Halosen konkreettiset ansiot Suomen intressit huomioivassa idänsuhteiden hoidossa?