Talvivaaran
pelätty konkurssi voi jättää Kainuussa 1500 ihmistä ilman työtä. Se olisi paikallisesti
katastrofi ellei konkurssille löydy vielä vaihtoehtoa tai toiminnalle uutta
vakaavaraista jatkajaa. Suurempi katastrofi se on kuitenkin Suomen vientiteollisuudelle,
joka näivettyy korkean veroasteen aiheuttamaan korkeaan kustannustasoon.
Elinkeinoministeri
Jan Vapaavuoren torhakkuus kieltäytyä Talvivaaran yrityssaneerausta hoitavan
asianajajan mukaan vain muutaman miljoonan pikavipistä Talvivaaralle
saneerausmenettelyn ajaksi ihmetyttää. Talvivaaraan on investoitu noin 1,5
miljardia. Kun Suomen veroaste on noin 50 % , niin valtio on kerännyt jo nyt
verotuloja projektista 750 miljoonaa. Tähän mennessä valtio on lainoittanut
kaivoshanketta vain 200 miljoonalla, siis lainoittanut ei lahjoittanut.
Edessämme on
hyvä ja konkreettinen esimerkki siitä, miten järjetön valtion ahneus verottajana
tappaa hyviä ja realistisia teollisuushankkeita. On aivan tavanomaista, että
varsinkin suurien investointien käynnistysvaiheessa ajaudutaan
likviditeettivaikeuksiin. Myynti ei kasva riittävän nopeasti kattamaan
kustannuksia.
Näin on
käynyt myös Talvivaaralle terästettynä vielä korkeiden sademäärien
aiheuttamilla ympäristönsuojeluongelmilla ja viranomaisten viivyttelyllä lupien
käsittelyssä. Ei tarvitse ihmetellä, että teollisuutta lähtee Suomesta.
Samaan
aikaan poliitikot jakavat esimerkiksi lähialueyhteistyöhön
kymmeniä miljoonia. Venäjän raja-alueen teiden rakentaminen meidän verorahoilla
näyttää olevan tärkeämpää kuin työpaikkojen pelastaminen kotimaassa.
Mikäli
Talvivaara ajautuu konkurssiin, niin kustannukset valtiolle voivat nousta
vuosien kuluessa jopa miljardiin. Eikö poliitikkojenkin pitäisi nyt tehdä
kaikkensa, että se vaihtoehto ei toteudu? Nyt vaikuttaa hieman siltä, että
poliitikot valmistautuvat erilaisilla tukiaisilla enemmän konkurssin
jälkihoitoon kuin sen estämiseen.
