Äänestäjien tahto ei aina toteudu kunnallisvaaleissa

 

Kunnallisvaaleihin osallistuvien ehdokkaiden tärkein hetki on, kun he saavat tiedon valituksi tulemisesta. Lähes yhtä tärkeä on vaalin mukaisen tuloksen edellyttämä luottamusmiestehtävä jossakin hallintoelimessä. Tämä ei aina riipu äänimäärästä, vaan puolueen sisäisestä politikoinnista.

Tätä läänitystä puolueiden kunnallisjohto melko usein käyttää omien päämääriensä toteuttamiseen. Omia kannattajia suositaan lautakuntapaikkoja jaettaessa, jotta voitaisiin saavuttaa paikka  taas seuraavissa vaaleissa.

Monille kansanedustajille kunnallispolitiikassa mukana olo näyttää olevan houkuttelevaa, vaikka se ei ajankäytöllisesti olekaan kovin järkevää. Mikään tehtävä ei tule kunnolla hoidetuksi.

Suomessa on tullut tavaksi myös kunnallispolitiikassa lyödä lukkoon naiskiintiöitä siitäkin huolimatta, että Suomen naiset ovat ensimmäisten joukossa maailmassa saavuttaneet äänioikeuden jo sata vuotta sitten.

Aikaa politiikan opetteluun on siis ollut. Naisten kuuliaisuutta puoluebyrokraatit käyttävät taitavasti oman vaikutusvallan kasvattamiseen palkitsemalla kiltisti kättä nostavia naisia sopiville paikoille.

Äänestäjien tahdon ja demokratian kannalta olisi tärkeää, että eniten ääniä saaneet sukupuolesta riippumatta valittaisiin tärkeimpiin tehtäviin. Eniten ääniä saaneet ovat useimmiten myös päteviä, mutta valitettavasti puoluejohdon kannalta ei aina sopivia.

Edellä kuvattu menettely mitätöi demokratiaa ja äänestäjien tahtoa. Se johtaa siihen, että puolueen kunnallisjohdon suosikit hyrräävät eri hallintoelimissä vuodesta toiseen heidän saamastaan äänimäärästä riippumatta.

Tämä estää uusien vaikuttajien esiintulon tässä vaikeassa taloustilanteessa sekä vähentää uusien ideoiden syntyä ja politiikan uskottavuutta. Sitä voidaan pitää vallan anastamisena pienelle puolueklikille lähes samoin kuin eräissä maissa estetään äänestäjiä eri tavoin ilmaisemasta omaa mielipidettään vaaleissa.

Käytännön esimerkkejä nähdään jo muutaman viikon sisällä  puolueiden jakaessa luottamusmiespaikkoja kunnissa ja kuntainliitoissa.

 

Eläkeläiset velkaa ottamaan hoitoaan varten

 

Tilastokeskuksen mukaan syyskuun lopussa 2012 suomalaisten rahoituslaitosten myöntämät lainat olivat 305 miljardia. Se jakautui karkeasti kolmeen lähes yhtä suureen osaan. Yritysluotot 80, kotitaloudet 114 sekä valtion, kuntien ja kuntayhtymien lainat yhteensä105 miljardia.

 

Asuntolainat, 88 miljardia, kasvoivat alkuvuodesta 6 % ja valtion velka, 92 miljardia, kasvoi pelkästään toisen neljänneksen aikana 7 %. Sen sijaan kuntien ja kuntayhtymien velat, yhteensä 13 miljardia, kasvoivat vain 1 % veroäyrien korotusten vuoksi.

 

Valtion velka on karkaamassa käsistä. Samoin kuntien ja kuntayhtymien velkaantuminen, koska sosiaali- ja terveyskustannukset kasvavat nopeasti väestön ikääntymisen vuoksi. Huomiota herättää myös lähes valtion velan suuruiset asuntolainat.

 

Etelä – Karjalassa velkataakasta kielii Lappeenrannan kaupungin korkeat velat sekä Eksoten äskeinen ilmoitus rahojen loppumisesta ja pikaisesta säästökampanjasta.

 

Jo jonkin aikaa jotkut eläkkeellä olevat ihmiset ovat ottaneet lainaa omistusasuntoaan vastaan voidakseen paremmin ja nopeammin järjestää itselleen hoitoa yllättävässä sairaustilanteessa. Lapset tästä tuskin riemastuvat, koska heille jäävät maksettavaksi vanhempien, julkishallinnon ja omat korkeat asuntovelat.

 

Julkisuuteen asia kiipesi äskettäin, kun Hypoteekkiyhdistyksen ja Veronmaksajain Keskusliiton johto innostuivat televisiouutisissa suosittelemaan menettelyä ”koska kuntien varat eivät tule riittämään kunnolliseen terveydenhoitoon”.

 

Pienenevien ikäluokkien työssäoloajan pituus ei riitä kasvavien sosiaali- ja terveyskustannusten kattamiseen. Tähän on löytymässä nyt kuitenkin vanha, hyvä ja totuttu keino käymällä vanhempien lompsalla.

 

Eläkeläisiä uhkaa myös nykyisen eläkejärjestelmän uudistaminen. Kun nykyinen järjestelmä luotiin, niin silloin töissä oltiin 40 ja eläkkeellä 10 vuotta. Nyt töissä sekä eläkkeellä ollaan 30 vuotta. Tämä merkinnee nykyisten eläkkeiden pienenemistä.

 

Nähtäväksi jää, miten jo nyt palkansaajaa enemmän veroja samansuuruisesta tulosta maksavat harmaat pantterit reagoivat. Heillä on jo nyt äänestäjien enemmistö. Kangistuuko yhteiskuntamme entisestään eläkeläisten mukana heidän pitäessä kiinni omista saavutetuista eduistaan?

 

 

Onko Eksoten talous mitoitettu oikein tulopohjaan nähden?

 

Maakuntajohtaja Timo Puttonen toppuutteli kirjoituksessaan (ES 29.11.) Eksoten ympärille kehkeytynyttä jäsenkuntien välistä riitaa maksuosuuksista. Hän totesi, että "rahapula on seurausta siitä, että julkinen talous on mitoitettu liian suureksi suhteessa julkiseen tulopohjaan".

Voisiko Eksotenkin talous olla mitoitettu liian suureksi osakaskuntien kustannusten kantokykyyn nähden? Miksi sovitut budjetit ylittyvät vuodesta toiseen?

Tehottomuudesta Eksotessa kertoo lahjomattomasti puhelinluettelo. Johtajia, päälliköitä, koordinoijia ja muita esimiehiä riittää. Toimintoja yhdistettäessä työpaikka on säilynyt, vaikka työt ovat hävinneet. Toimitusjohtajasta suorittavaan sairaanhoitajaan ja siistijään voi olla jopa seitsemän organisaatiotasoa.

Eksotessa on monia palvelufunktioita yhtiöitetty. Järjestely ei välttämättä ole taloudellinen ,koska osakeyhtiöt vaativat oman byrokratiansa lisäkustannuksineen. Ei ole myöskään oikein ,että veroeuroilla sponsoroitu yritys kilpailee yksityisten kanssa.

Investointien ajoitusta ei voi pitää kovin onnistuneena. Tarvitsiko Eksoten nimenomaan juuri nyt toiminnan käynnistyessä rakentaa parkkitalo 10 miljoonalla eurolla? Paljon se paransi hoidon tasoa tai vähensi käyttökustannuksia?

Nuorten terveystalon rakentamisessa kalliille paikalle Rakuunamäelle on rehvastelun makua. Jos johtajia ja esikuntia olisi vähennetty, niin olisiko edellä mainitut toiminnot voitu sijoittaa sairaalan alueelle nykyisiin remontoituihin tiloihin?

Vain muutamat yllä olevat esimerkit osoittavat, että oikeilla päätöksillä Eksotessa ei välttämättä olisi  maksualijäämää 20 miljoonaa euroa. Vaikka varmasti Eksotessa on tehty paljon oikeitakin asioita, niin vertailu muihin vastaaviin organisaatioihin ei kuitenkaan välttämättä osoita omaa hyvyyttä, vaan muiden huonoutta.

Puttonen toteaa kirjoituksensa lopussa, että "on syytä varautua verotuksen kiristämiseen, sillä valtiolta ei ole apua tulossa." Olisiko pikemminkin virkamiesten syytä alkaa käyttää meidän yhteisiä varojamme tehokkaammin kuin kiristää veroja?

 Nykyinen velka-automaatti, jossa kuntainliitot ottavat velkaa ja sen lisäksi ylisuurilla käyttömenoillaan pakottavat myös osakkaansa velkaantumaan, on hallitsematon ja vaarallinen.

 

 

 

Hoitavatko kansanedustajat taloutta vastuullisesti

 

Kansanedustaja Jukka Kärnä näyttää palanneen kirjoituksessaan(ES 24.11) entiseen SAK:n toimitsijan rooliin suomiessaan työnantajien haluttomuutta koulutuspäivien lisäämiseen ja raamisopimuksen jatkamiseen. Olisi odottanut, että nyt viimeistään kansanedustajana Kärnälle olisi avautunut Suomen talouden nykyinen kurja tila.

Esimerkiksi teknologiateollisuudesta on viimeisen kymmenen vuoden aikana hävinnyt 20000 työpaikkaa, siis kaksi kertaa enemmän kuin Kärnän kotikaupungissa Imatralla on työssäkävijöitä. Koko teollisuudesta on samaan aikaan lähtenyt 50000 työpaikkaa.

Tätä kehitystä SAK on ollut avittamassa kohtuuttomilla palkanvaatimuksillaan. Kuljetukset ovat siirtyneet lähes kokonaan venäläisten käsiin. Kännykkäteollisuus on loppunut Suomessa ja metsäteollisuuden suurinvestoinnit siirtyneet Kiinaan ja Etelä - Amerikkaan.

Kärnän oma puolue SDP on ollut hallituksessa vastustamassa kaikkia säästöjä, lisännyt veroja ja valtion velkaa, koska "talouskasvu tulee tekemään tarpeettomaksi säästöt".

Talous ei  kasva. Esimerkiksi teknologiateollisuudessa viisi viimeistä vuosineljännestä tuotanto on laskenut, ja tällä hetkellä tilaukset ovat 20 % alemmalla tasolla kuin vuosi sitten. Tuottavuus on samaan aikaan laskenut 10 %, joka on myrkkyä kalliiden palkkakustannusten maassa.

Valtion velkaa on otettu lisää ja se on jo lähes 80 miljardia euroa. SAK vaati lisää liksaa, vaikka julkisen sektorin palkat maksetaan jo nyt lisävelalla. Jokainen ymmärtää, että tällainen kehitys ei voi jatkua.

Paikallisella tasolla taloustilanteen huonon hoidon esimerkiksi sopii Lappeenrannan kaupunki, joka päätyi ensi vuoden budjetissaan ottamaan lisävelkaa. Jokaista kaupunkilaista, myös lapsia ja eläkeläisiä, kohden velka on ensi vuoden lopussa 3000 euroa. Kaupunkikonsernin velka pomppaa jo 7000 euroon/ asukas ja  lienee korkein kaupunkien joukossa.

 Kaupunginhallituksessa heiluttaa  puheenjohtajan nuijaa kansanedustaja. Eipä tässäkään tapauksessa kansanedustajuus ole laajentanut näkemystä.

Väistämättä herää kysymys miten meidän yhteisiä raha - asioita hoidetaan? Ymmärtävätkö kansanedustajamme todella taloustilanteen vakavuuden? Vai ajaako itsekäs puolueen etu järjen ohi? Veronmaksajien etujen valvonnastahan ei voi olla kyse.

 

 

Talvivaara kovan kritiikin kohteena aiheettomasti?

 

Ympäristöministeriö ministerinsä johdolla on katsonut asiakseen lisätä Talvivaaran tuskaa. Yhtiön kimpussa on jo kymmenen ministeriön virkamiehet, poliisi ja tiedotusvälineet.

 

Yhtiössä on tehty varmasti virhearvioita ja kaikki asiat eivät ole sujuneet odotetulla tavalla. Mutta onko sittenkään tarkoituksenmukaista organisoida tällainen jahti, josta puuttuu melko täydellisesti kaivosteollisuuden ja sen tuotannon logiikan syvällinen ymmärtäminen?

 

Kaivostuotannon ohjaaminen on erittäin vaikeaa, koska raaka-ainemäärät tuotantoprosessissa ovat suuria ja epähomogeenisiä. Rikastuskemikaalien vaikutuksen selvittäminen lopputuotteeseen ja tuotantoprosessin laitteiden muutostyöt koeajotulosten vaatimalla tavalla ovat hitaita.

 

Sateet viimeisen puolen vuoden aikana ovat olleet uudelle yritykselle odottamattomia ja vaikeasti ennakoitavia, koska kokemusta poikkeuksellisen sään vaikutuksesta saostusaltaiden vaatimaan kokoon ja kestävyyteen ei ole ollut.

 

Yhtiön johtoa, henkilöstöä ja paikallisia ELY - viranomaisia tuskin voi syyttää laiminlyönneistä, pikemminkin kokemuksen puutteesta, jota kertyy kuitenkin joka päivä lisää.

 

On hyvä pitää mielessä, että Suomi on suunnitellut teollisuusstrategiassaan kaivosteollisuutta ”uudeksi Nokiaksi”. Nyt on saatu pahimmille työttömyysalueille hyvä kaivosyritys, jonka ei saa antaa kompastua kaivosyrityksen normaalina pidettäviin alkuvaikeuksiin.

 

Kun on kyseessä iso yritys, niin myös riskit ja mahdolliset epäonnistumisien seurauksetkin ovat merkittäviä. Eikö Talvivaara ansaitsisi pikemminkin kannustusta ja rohkaisua kuin kohtuutonta kritiikkiä ja politikointia tärkeällä asialla Säätytalolla pidettävine tiedotustilaisuuksineen?

 

Elinkeinopolitiikkaa suunnattava uudelleen

Lappeenrannan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Heikki Järvenpää (kok.) esitti (E-S 25 10.2012) kaupan palvelujen lisäämistä uusien työpaikkojen ja verotulojen lisäämiseksi. Aiemmin saman puolueen Joonas Grönlund ja Tuomas Telkkä toivoivat Leirin kauppakeskuspaketin avaamista uusien kauppapaikkojen saamiseksi.

Suomen olosuhteissa harvinaisella tavalla Lappeenrantaan on saatu lisää pieniä ja keskisuuria palvelualan yrityksiä pääasiassa venäläisten turistien ostosmatkailun vuoksi. Tästä huolimatta viimeisten kolmen neljän valtuustokauden aikana kaupungin ja sen konserniyhtiöiden velkaantuminen on lisääntynyt dramaattisesti. Kuntien taloutta tutkittaessa asiantuntijat ovat epäilleet jopa Lappeenrannan kykyä selviytyä veloistaan.

Valitettavasti palvelualojen tuoma verotulo on niin pieni, että se ei kykene pitämään yllä kaupungin nykyistä palveluvarustusta. Itseään huonopalkkaisena pitävä kolmivuorossa työskentelevä paperimies tuo kassaan kolme kertaa enemmän verotuloja kuin palveluammatissa oleva. Myös syntyneistä yrityksistä monet maksavat veronsa muualle kuin Lappeenrantaan.

Suomen kaikista yrityksistä 90 prosentissa on vain kaksi työntekijää. Näin ollen palveluihin perustuvan elinkeinopolitiikan avulla nykyisen palvelutason säilyttäminen Lappeenrannassa ilman nykyisiä ja uusia teollisuustyöpaikkoja on mahdotonta.

Pienten ja keskisuurten palveluyritysten kokonaistaloudellisesta vaikutuksesta Lappeenrannassa ei ole tehty tutkimusta. Siitä huolimatta ollaan valmiita jatkamaan nykyistä tuloksettomaksi jäänyttä elinkeinopolitiikkaa. Voimassa oleva elinkeinopolitiikka ei kiinnitetä huomiota riittävästi teollisuustyöpaikkojen säilyttämiseen ja luomiseen paikkakunnalla.

Olisi syytä tehdä tutkimus ja suunnata sen perusteella elinkeinopolitiikkaa uudelleen enemmän tuottavuutta ja jalostusarvoa lisääviin teollisuustyöpaikkoihin.

Tutkimus ei tue uuden ohjelmiston lisäävän teatterinkatsojia

Tässä kirjoituksessa oleva tieto ja siitä tehdyt johtopäätökset perustuvat Suomen Teatterit ry:n tilaamaan ja Taloustutkimus Oy:n suorittamaan ja helmikuussa 2012 julkaisemaan tutkimukseen Suomalaisten teatterissa, tanssiesityksissä ja oopperassa käynti. Tutkimukseen perehtyminen antaisi enemmän faktoja kuumana käyvään teatterikeskusteluun Lappeenrannassa.

Teatterissa kävijät painottuvat vanhempiin ikäryhmiin ja korkeammin koulutettuihin naisiin kaupungeissa.   Kävijät muodostuvat pienestä vähemmistöstä, koska noin 80 % väestöstä ei käy teatterissa kiinnostuksen, ajan puutteen tai elämäntilanteen vuoksi. 

Uusien keinojen löytäminen kävijämäärien lisäämiseksi ovat tutkimuksen perusteella erittäin vaikeat. Hyvä ja mielenkiintoinen esitys saisi liikkeelle 14 % tutkimukseen osallistuneista. Näin ollen hyvän ohjelmiston houkuttelevuus on melko pieni.

 Edullinen lippu ja sijainti saisivat liikkeelle 3 % tutkimukseen osallistuneista. Kevyt, viihdyttävä esitys,  musiikki ja mainonta vaikuttaisivat vain 1 % : n myönteiseen teatteriinlähtöpäätökseen. Teatterikriitikkojen  vaikutus olisi hyvällä arvostelulla 0  %. Tämä kertonee jotakin asiantuntijoiden vaikutuksesta kävijämääriin.

Teatterissa käymisen kanssa kilpailivat eniten koti-ilta, illanvietto ystävien kanssa, elokuvat ja oma harrastustoiminta. Teatteritilojen vaikutusta kävijämääriin ei tutkittu ilmeisesti sen vuoksi, että sillä ei ole katsottu olevan merkittävää vaikutusta. Muutoin sitä koskeva kysymys oletettavasti olisi tutkimuksessa mukana.

Lähes puolet vastaajista kannatti yhteiskunnan tuen ja lippujen hinnan pitämistä nykytasolla. Yhteiskunnan tuen lopettamista ja lippujen hintojen määräytymistä vapaasti kannatti alle 10 % vastaajista. Tulos on mielenkiintoinen, kun 80 % vastaajista ei käy teatterissa, mutta haluaa kuitenkin maksaa siitä aiheutuvat kustannukset.

Ranta-asukkaat maksavat Saimaan tulvavahingot vähintään kolmeen kertaan

Imatran vesivoimalaitoksen tehoa säädellään Saimaan vesistön pinnan korkeuden mukaan. Säännöstelyä hoitaa Kaakkois-Suomen ELY- keskus maa- ja metsätalousministeriön valvonnassa. Tällä hetkellä veden pinta on noin 70 senttiä keskikorkeutta ylempänä.

Oletettavasti tämä ”lisävesimäärä” vastaa noin 160 GWh: n sähköntuotantoa, jonka nettoarvo sähköyhtiölle on noin 8 miljoonaa euroa.

Valtion osittain omistamaa yritystä ei voi syyttää siitä, että se yrittää tehdä mahdollisimman hyvää tulosta. Kuitenkin Itä-Suomessa Saimaan vesistöalueella kymmenettuhannet ranta- asukkaat kärsivät vesistön tulvimisesta. Vaurioiden rahallinen arvo ei ole tiedossa.

Ranta-asukkaat eivät saa hyötyä Luojan sataman veden varastoinnista, mutta maksavat vauriot omilla tonteillaan. Venäläiset saavat noin miljoonan euron korvauksen ohijuoksutuksesta suomalaisilta ja lisäksi vielä omista tulvavesistään suuremman sähkön tuotannon.

Jos tämä tuotanto myydään kaapelia pitkin takaisin Suomeen, niin neljänteen kertaan juoksutusten maksaminen on sähkönkuluttajalle jo lähellä. Viides tulisi siitä, että sähköyhtiö voi tuottaa sähkön tulvavedestä talvella korkeamman Nordpool - hinnan aikaan kesän asemesta.

Toivottavasti suomalaiselle sähköyhtiölle ei tarvitse maksaa verorahoista menetetyn tuotannon korvauksia kuten maataloudessa. Tällöin jo kuudes maksukerta toteutuisi!

Veden korkeuden jäädessä pakkasten tullessa nykytasolleen, vahingot ranta-asukkaille kasvavat. Lisäjuoksutukset eivät ole toistaiseksi juuri alentaneet veden pintaa. Syksyn, ensi talven ja kevään runsaat sateet voisivat nostaa veden pintaa 1899 ja 1924 suurtulvavuosien tasolle.

ELY: n johdolla viranomaisten tulisi laatia vuoteen 2015 mennessä tulvariskien hallintasuunnitelma. Kuoleeko kurki kuitenkin ennen kuin suo sulaa?

Itäsuomalaiset ovat kärsivällisiä tai saamattomia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tulvavahingoista olisi jo nostettu ryhmäkanne virkamiesten toimien selvittämiseksi ja vahingonkorvauksien saamiseksi.

Lappeenrannan teatteri voitaisiin yksityistää

Keskustelu teatterin tulevaisuudesta on nähtävästi hieman sivuraiteilla. Verorahojen syytäminen teatteriin ei lopu, koska siellä ei ole riittävästi katsojia. Lipputulojen vähäisyys ei johdu teatterin tiloista, ei henkilöstöstä, ei johtajasta eikä näytelmäkirjailijoista. Aika on vain ajanut ohi väestömäärältään pienien alueiden laitosteattereista.

Pääsyynä on ihmisten ajankäytön radikaali muuttuminen. Ei ole paljon vapaa-aikaa varsinkaan nuorilla perheillä ja samaan aikaan on paljon vähästä ajasta kilpailevaa muuta tarjontaa, kuten lasten harrastukset, kuntoilu, urheilukilpailut, konsertit, matkailu jne. Kotona voi myös katsella mitä upeimpia spektaakkeleja, myös teatteria, kotiteatterissa joko televisiosta, netistä tai ostamalla vuokravideoita.

Tälle kehitykselle vastavoiman voi muodostaa vain pienillä kustannuksilla toimiva hyvin ammattitaitoinen ajankohtaisia teemoja käsittelevä yksityinen teatteri. Esimerkkejä löytyy Suomestakin.

Poliittisin päättäjien ohjaama ja verorahoilla toimiva teatteri on yksinkertaisesti liian hidasliikkeinen ohjelmiston ajankohtaisuuden ja houkuttelevuuden osalta. Ammattimaista ja taloudellisesti kannattavaa teatteria ei voi myöskään "johtaa" lautakunta, jossa ei ole juuri yhtään alan ammattilaista eikä tällaisen liiketoiminnan osaajaa.

Irvikuvan uskosta poliitikkojen kaikkivoipasudesta Lappeenrannassa antaa päätös, jonka mukaan lautakunta tulee seuraamaan teatterin harjoituksia. Mitähän edellä kuvatulla ryhmällä on annettavaa teatteriharjoituksissa?

Johtopäätös on, että Lappeenrannan kaupungin tulisi myydä nykyinen teatteri kaikkine tiloineen ja toimintoineen eikä rakentaa uutta rakennusta tai korjata nykyistä.

Uusi mahdollinen omistaja voisi esittää tällöin nykyisissä tiloissa sellaisia ohjelmia, joista ihmiset ovat valmiita maksamaan kustannukset kattavan hinnan. Veronmaksajilla ei olisi roolia teatterissa, ei omistajana eikä auttajana. Kyseessä olisi jääkiekosta tuttu konsepti "Liiga Saipa", joita on monissa kaupungeissa Suomessa ja ulkomailla.

Tällöin päästäisiin eroon ikuisista rahoitus - ja ohjelmistokeskusteluista. Teatterin menestys olisi sen omissa käsissä poliittisen ohjailun ulkopuolella.

Onko Lappeenrannan kauppa ja matkailu saavuttanut huippunsa?

Raha-automaattiyhdistyksen päätös sijoittaa kasino Vaalimaalle rakennettavaan kauppakeskukseen voi olla paljon merkittävämpi kuin vain pelkän kasinon rakentaminen. Se voi kääntää asiakasvirtoja pysyvästi pois Lappeenrannan seudulta. Autoviennin tapainen romahdus vain viidessä vuodessa viidenteen osaan voi olla edessä muutaman vuoden aikana.

Valmistuva Helsinki-Pietari moottoritie tulee nopeuttamaan myös rajan ylitystä, jolloin Kymenlaakson ja Helsingin houkuttelevuus lisääntyy. Tuskin pietarilaiset haluavat enää körötellä kuoppaista tietä Imatralle tai seisoa tuntikausia Nuijamaan jonoissa.

Venäjältä ja Suomesta ei löytyne halukkuutta investoida uuteen kanavatiehen, koska se on tällä hetkellä ”ei kenenkään maata”. Uusi lisäraide Svetogorskiin ja moottoritie Pietarista rajalle nielevät paljon rahaa myös Venäjän puolella.

Samaan aikaan Pietari-Moskova moottoritie on kesken ja hitaan edistymisen vuoksi kovan kritiikin kohteena Venäjällä. Lisärahoituksen saanti Pietarista rajalle suuntautuviin liikennehankkeisiin on jatkossa vaikeaa. Tämä on syytä pitää mielessä haaveiltaessa uutta rajanylityspaikka Parikkalaan.

Lappeenranta ja Imatra ovat ponnistelleet aivan oikein rajan ylityksen nopeuttamiseksi. Se ei kuitenkaan pelkästään auta, jos tieyhteydet ovat heikot.

Samaan aikaan tulisi saada parannettua entisestään Lappeenranta – Vaalimaa -tietä lisääntyvän Kymenlaakson matkailijavirran haalimiseksi osittain Etelä-Karjalaan. Tien nopeusrajoitus tulisi kauttaaltaan olla 100 km/tunnissa eli moottoriliikennetie-tasoa.

Tien tärkeys korostuu entisestään, kun tie Vainikkalasta Raippoon valmistuu. Tällöin olisivat paremmat mahdollisuudet saada radan varteen sijoittuvia teollisuus- ja logistiikkayritysten työpaikkoja korvaamaan mahdollisesti väheneviä palvelualan työpaikkoja Lappeenrantaan.

Sitovien henkilömäärien vahvistaminen hoitolaitoksiin on mahdotonta

Demarit ovat aloittaneet kunnallisvaalikampanjan vanhusten ja veronmaksajien kustannuksella.

Henkilöstön lisääminen laitoshoitoon ei paranna kokonaisuudessaan vanhustenhoitoa, mutta lisää kuntalaisten verorasitusta. Pelkona on myös laitoshoidon resurssien kasvu kotihoidon kustannuksella. Tavoitteena pitää olla vanhusten hyvä hoito hoitomuodosta tai -tavasta riippumatta.

Ilmeisesti lähes kaikki vanhukset haluavat olla kotona niin kauan kuin mahdollista. Tuttu ympäristö kotona lisää turvallisuudentunnetta.

Omaisten kannalta kotihoidon jälkeisellä hoitomuodolla on merkitystä, kun vanhus ei enää selviä kotona ilman ympärivuorokautista hoitoa. Vanhukselle halutaan paras mahdollinen hoito inhimillisistä syistä. Jäykillä ylhäältä määrätyillä henkilömitoituksilla sitä tuskin saavutetaan, jos henkilöstön ammattitaito ja motivaatio eivät ole hyviä. 

Sitovien henkilömäärien vahvistaminen eri hoitopaikkoihin potilaan kunto huomioiden on lähes mahdotonta. Siinä missä toinen hoitaja ”vie mennessään ja tuo tullessaan”, toinen hoitaja hohkailee vanhuksen sängyn ympärillä saamatta mitään aikaa.

Hoitoalan kaikissa ammattiliitoissa on demarienemmistö. Haluavatko demarit työpaikoille todella jatkuvia ristiriitoja ja ammattiliittojen neuvotteluja henkilömitoituksista? Luulisi viime vuosikymmenien riitelyt esimerkiksi paperikoneiden käyttöhenkilöstömääristä ja paluusta joustavien moniosaajien arvostukseen opettaneen jotakin.

Demaripoliitikot yrittävät käyttää vanhuksia ja heidän omaisiaan kunnallisvaalien välineenä tavalla, joka myöhemmin vanhusten määrän kasvaessa aiheuttaa valtavia kustannuksia, hoidon tehottomuutta ja ristiriitoja työpaikoilla.

Hallituksen johtaminen on tavoitteetonta

 Hallituksen budjettiesitys vuodelle 2013 sisältää 1,3 miljardia veronkorotuksia ja 400 miljoonaa euroa menoleikkauksia. Budjettialijäämä on 6,6 miljardia, jonka kattaminen nostaa Suomen velkataakan 95 miljardiin euroon ensi vuoden lopussa. Budjetin perustana on talouden 1,2 % kasvu.

Jos jonkin suomalaisen suuremman yrityksen toimiva johto tekisi hallitukselleen budjettiesityksen, jossa jo ennen toimintavuoden alkua todettaisiin kustannusten ylittävän myyntitulot esittämättä mitään toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi, niin kyseisessä yrityksessä alkaisi aika pian johtajien vaihtoviikot.

Politiikassa on toisin. Hallitus on perustellut tekemättömyyttään sillä, että ei voi tehdä mitään, kun ei tiedä mitään tulevaisuudesta!

Yrityksissä tällaisessa tilanteessa valitaan budjetin perustaksi huonoin vaihtoehto ja toimenpiteet mitoitetaan sen mukaan. Ei voi käyttää rahaa enemmän kuin myynnin kautta tulee kassaan.

Valtion budjetin perustaksi voisi määrittää talouden nollakasvun, jota elinkeinoelämä pitää todennäköisenä.  Tästä lähtökohdasta tulisi johtaa tavoitteet toiminnalle.

 Veronkorotukset sopivat tähän tilanteeseen huonosti, koska ne vähentävät kotimaista kysyntää. Vaarassa on massatyöttömyys varsinkin kaupan alalla, jossa työskentelee 300.000 ihmistä. Kauppa on jo alkuvuodesta vähentänyt ilman suurempaa kohua 8.000 henkeä.

Kuuden puolueen hallituksen johtaminen on vaikeaa, koska hallituspuolueiden tavoitteet ovat keskenään ristiriitaisia. Tämä selittää pääasiassa kykenemättömyyden tehdä säästöpäätöksiä, jotka olisivat välttämättömiä lisävelkaantumisen estämiseksi.

Suomen valtion velka tulee olemaan historian suurin. Se on lähes kaksi kertaa valtion vuosibudjettia suurempi. Tästä on vastuussa hallitus, jonka tavoitteetonta johtamista ei voisi hyväksyä missään yrityksessä.

Kuntien ei pidä luottaa rajakaupan jatkuvaan kasvuun

Uusien autojen vienti Suomen kautta Venäjälle on vähentynyt roimasti. Autojen lukumäärä on pudonnut vuodesta 2007 noin 750.000:sta 150.000 autoon vuodessa.

Vielä viisi vuotta sitten rajakunnat olivat suunnittelemassa ja myös rakentamassa isoja rekkaparkkeja rajanylityspaikoille sekä satamiin. Tuolloin jo tiedettiin Venäjän rakentavan suurta tuontisatamaa Ust Lugaan Suomen lahden pohjukkaan. Tänä vuona Ust Lugan kautta viedään Venäjälle enemmän autoja kuin kaikkien Suomen satamien kautta yhteensä.

Kaakkois-Suomessa on menossa kaupan ja matkailun kehittämisbuumi. Tax free- kauppa kukoistaa varsinkin Lappeenrannassa, joka ajoittain ohittaa myynnissä jopa Helsingin. Venäjän WTO – jäsenyyden elokuussa sekä tulevaisuudessa mahdollisen viisumivapauden odotetaan vielä lisäävän merkittävästi kauppaa ja matkailua.

Varoituksen sana on paikallaan, ettei kävisi samalla tavalla kuin autojen kauttakulkuviennissä.

 Uusia työpaikkoja kauppaan ja matkailuun syntyy, mutta verotulot eivät juuri kasva. Tämä johtuu osittain tax free - palautuksista ja osittain palvelualojen alhaisista palkoista. Osan työtekijöistä on turvauduttava verovaroin rahoitettuun sosiaalitukeen. Näin veronmaksajat maksavat myös välillisesti osan palveluyritysten alhaisista palkoista.

Valtaosaa myydyistä tuotteista ei valmisteta paikkakunnalla eikä edes Suomessa. Tällöin verot valuvat tältäkin osin seutukunnan ulkopuolelle. Monet suuret yritykset maksavat vain osan veroistaan paikkakunnalle, koska niiden verotuskunnat ovat muualla.

Kaakkois-Suomen kuntien ei tule luottaa rajakaupan jatkuvaan kasvuun, vaan kiinnittää huomiota elinkeinopolitiikassa korkean tuottavuuden työpaikkojen lisäämiseen. Yksi tällainen työpaikka tuo enemmän verotuloja kuin useampi matalapalkkainen.

On mukava ylpeillä hyvänä aikana palvelualojen työpaikkojen lukumäärän kasvulla. Riski kuitenkin ajautua talouden romahtamiseen ja suurtyöttömyyteen kasvaa, kun heikkenevä ostovoima ja vähenevät turistivirrat sulkevat ensimmäisenä työvoimarikkaita palvelualanyrityksiä. Tästä ovat eräät Euroopan maat saaneet sokkihoitoa.

Tuleeko EU:sta uusi Neuvostoliitto?

Kansalaiset ovat kyllästyneet epävarmuuteen, joka aiheutuu eurooppalaisten poliitikkojen päättämättömyydestä ja poliittisen johtajuuden puutteesta talousongelmien ratkaisussa. Kaikissa EU:n jäsenmaissa spekuloidaan EU:n hajoamisella tai liittovaltiokehityksellä. EU:n alkuperäinen kaunis idea rauhan takaajana ja kilpailukyvyn parantajana on jäänyt taka-alalle.

Kilpailukyky Euroopassa heikkenee. Poliitikot eivät kykene tekemään säästöpäätöksiä, vaan korvaavat päättämättömyyden lisäveroilla hyydyttäen talouskasvun. Tämän on hyvin ymmärtänyt presidentti Sauli Niinistö kertoessaan kriisin päättyvän rahan painamiseen eli euron devalvoitumiseen ja inflaatioon.

 Suomalaisia on peloteltu viennin vaikeuksilla sekä putoamisella Venäjän syliin erottaessa EU:sta. Pahinta on kuitenkin epävarmuus, joka jo nyt heikentää kysyntää Euroopassa ja on aiheuttanut Suomen vientiin 20 miljardin vajeen.

 EU:n hajoaminen joidenkin valtioiden rajun velkaantumisen vuoksi ei juuri vaikuttaisi yrityksiin. Tuskin ihmiset jättävät ostamatta tarvitsemansa laadukkaan tuotteen sen vuosi, että valmistajamaan valtio on velkaantunut. Sen sijaan eurosta luopuminen palauttaisi pikkuvaluutojen epävarmuuden ja tarpeen suojautua lisäkustannuksin kurssivaihteluiden varalta.

Saksa tulee ratkaisemaan EU:n ja euron kohtalon. Tällä hetkellä Saksasta annettu lainaeuro palaa nopeasti takaisin saksalaiseen pankkiin. Saksa maksattaa muilla omien pankkiensa virheellisen luottopolitiikan. Näihin talkoisiin myös Suomi osallistuu.

Saksan viennistä 60 % menee Eurooppaan. Kun isojen euromaiden ostovoima heikkenee riittävästi, niin myös Saksa ajautuu vaikeuksiin. Tällöin jää vaihtoehdoiksi joko EU:n hajoaminen tai liittovaltio.

Virkamiehiä huolestuttavat Saimaan tulvavahingot Venäjällä

Saimaan vedenpinta on ollut korkealla jo keväästä lähtien. Ei ole vaatinut ennustajan lahjoja ennustaa, että Saimaa tulee tulvimaan yli äyräittensä kesän aikana varsinkin kun koko Saimaan altaan alueella oli runsaasti lunta ja nyt kesällä sateita.

Lisäjuoksutukset on aloitettu vasta heinäkuun alussa. Vedenkorkeuden arvioidaan nousevan tästä huolimatta vielä 5-15 senttiä heinäkuun loppuun mennessä. Lisäjuoksutuksista pyritään päättämään, siis pyritään, tulevalla viikolla. Yli 800 kuution juoksutukset vaativat ministeripäätöksen.

Kaakkois-Suomen ELY - keskuksen vesistöinsinööriä näyttää huolestuttavan Etelä-Saimaan (20.7.2012) mukaan enemmän Venäjän puolelle juoksutuksesta aiheutuvat kustannukset kuin omien kansalaisten kärsimät mittavat tulvavahingot.

Väärät lääkkeet väärään tautiin

Euroopan poliitikot ovat yrittäneet ratkoa talousongelmia pitkään tuloksetta. Toimet eivät ole saavuttaneet uskottavuutta markkinoilla. Puhutaan ongelmasta, joka on suhdanneluontoinen ja ohimenevä. Uskotaan verojen korotusten ja rahan pumppaamisen riutuvien valtioiden talouteen auttavan. Säästöjen ja tehokkuuden etsiminen on ollut myrkkyä poliitikoille.

Ongelma on kuitenkin pysyvä, koska Eurooppa on elänyt yli varojensa jo pitkään. Se on menettänyt kilpailukykynsä verovaroin rahoitetun kalliin ja tehottoman sosiaaliturvan, jäykkien työmarkkinoiden ja vanhenevan väestön vuoksi. On hyvä muistaa, että kriisissä on kyse nimenomaan poliitikkojen johtamasta valtioiden heikosta taloudesta eikä yksityissektorin velkaantumisesta.

Kriisi vaikuttaa myös yrityksiin, kun verot ja kalliit sosiaalipaketit lyhenevien työaikojen muodossa lisäävät yritysten kustannustaakkaa ja heikentävät tuottavuutta. Yritykset hakeutuvat sinne, missä kustannukset ovat edullisimmat. Suomi on saanut tähän liittyvää sokkihoitoa Nokian vaikeuksien myötä.

Kriisimaiden talous ei parane elleivät ne pysty oleellisesti pienentämään kustannuksiaan ja lisäämään tuottavuuttaan. Näissä asioissa ei näy valoa juuri missään Euroopan maassa. Esimerkiksi Portugalin nuorisotyöttömyys on 40 % ja Espanjan 50 %. Nuoriso muuttaa näistä maista Etelä-Amerikkaan ja Afrikkaan, josta lisääntyy kilpailu halpojen raaka-aineiden tukemana puhumattakaan Kiinan ja Intian maailmanlaajuisesta invaasiosta.

Euroopassa ei valmisteta oikeastaan mitään tuotetta, jota ei pystyttäisi valmistamaan halvemmalla jossain muussa maanosassa. Mistä me aiomme etsiä tulevaisuudessa ostajat tuotteillemme, jos emme ymmärrä alkaa riisua kallista yhteiskuntarakennettamme? Sen tekee myöhemmin kuitenkin kova kansainvälinen kilpailu paljon brutaalimmalla tavalla.

Mitä tapahtuu, kun poliitikot käyttävät nyt rahat keinotekoiseen elvyttämiseen, mutta perusongelma eli heikko kilpailukyky jää?

Keskusta haluaa hajautetun yhteiskunnan

Keskustan uusi puheenjohtaja Juha Sipilä haluaa uuden poliittisen vision keskustalle. ”Hajautettu yhteiskunta tarkoittaa, että ihmiset voivat asua siellä missä haluavat”.

Keskustalle saattaa aiheutua visiosta mittavia vaikeuksia, koska oikeastaan mikään muu puolue ei tällä hetkellä kannata asiaa. Päinvastoin. Kuntien määrä vähenee, koska elinvoimaisia kuntia voi olla vain noin viisikymmentä. Keskustan oppositiosta saattaa tulla pitkä kannatuksen laskiessa edelleen.

Visio törmää moniin käytännön ongelmiin.

Eräs jo keskustan kokema ongelma on jätevesiasiat. Mitä mahtanee haja-asutusalueella muutaman talon kyläkeskustassa asuva keskustan perinteinen äänestäjä ajatella, kun pakollisesta liitännästä kunnan jätevesiverkkoon rapsahtaa muutamasta tuhannesta eurosta jopa kymmeniin tuhansiin nouseva liittymismaksu? Voittavatko taloudelliset realiteetit ruusuiset visiot?

Taloustilanteen edelleen huonotessa terveyspalvelut keskittyvät. Kauppoja, apteekkeja ja pankkeja keskustan uusi visio ei palauta haja-asutusalueille. Kasvavat liikkumiskustannukset vähentävät halua ”asua siellä missä haluaa”.

Kouluverkosto palaa sodan jälkeiseen aikaan, jolloin suuret ikäluokat matkustivat päivittäin kymmeniä kilometrejä kouluun tai asuivat viikot keskustaajamissa. Tässä vain muutama esimerkki.

Keskustan kriittinen oppositiopolitiikka menettää kannatustaan, koska ihmiset haluaisivat enemmän yhteisvastuullisuutta. Tämä on tullut hyvin esille myös perussuomalaisten kannatuksen hiipumisena. Vaalivoiton jälkeistä vastuun pakoilua äänestäjät eivät hyväksy.

Keskustalla on ollut huono herraonni. Edelliset kolme puheenjohtajaa ovat olleet kehnoja. He eivät jää historiaan myöskään merkittävinä pääministereinä. Toistuuko keskustan epäonni jälleen?

Miten mahtaa käydä eteläkarjalaisten keskustalaisten painoarvon puolueessa? Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen ei ottanut kantaa puheenjohtajan valintaan ja kansanedustaja Ari Torniainen hyppäsi hävinneen kandidaatin vankkureihin.

Venäläiskenraalin puhe lisäsi Nato - kannatusta

On tarpeetonta arvuutella Venäjän armeijan yleisesikunnan päällikön Nikolai Makarovin puheen virallisuutta Maanpuolustuskurssiyhdistyksen tilaisuudessa. Venäjällä kenraalit eivät puhu yksityisesti, vaan heidän ulostulonsa ovat tarkoin harkittuja.

Ulkoministeri Tuomiojan piikittely, että ”kenraali Makarov ei ole ainoa kenraali, joka elää vielä kylmän sodan maailmassa” on tarpeetonta. Venäjän poliittinen tavoite on entisen suurvalta-asemansa palauttaminen.

Makarovin puheet perustuvat jo 1997 Aleksandr Duginin julkaisemaan kirjaan Geopolitiikan perusteet: Venäjän geopoliittinen tulevaisuus. Dugin on jo vuodesta 1992 ollut Venäjän asevoimien yleisesikunta – akatemian opettajana. Kenraali Makarov on ollut hänen luennoillaan ja lukenut hänen ajatuksiaan.

Kirjassa esitetään Yhdysvaltojen vastavoimaksi Venäjän johdolla toimivaa Moskova - Berliini – akselin suurvaltaa. Tässä asetelmassa ”Suomi kuuluisi luonnollisella ja historiallisella tavalla Venäjän geopoliittiseen alueeseen”.

”Läntiset suunnitelmat Naton ja tulevaisuuden suhteen tähtäävät mitä ilmeisimmin Venäjän eristämiseen ja pakottamiseen Euroopan ulkopuolelle”. Makarovin varoitus Suomen liittymiseksi Natoon on ymmärrettävä siitäkin huolimatta, että Venäjä korostaa hyviä suhteitaan Natoon. Venäjä kokee Naton edelleen vihollisena.

Suomen sisäiseen keskusteluun kenraali Makarovilla on vaikutusta. Maanpuolustuskurssiyhdistyksen tilaisuudessa pidetty puhe oli tähdätty vaikuttamaan Suomen yleiseen mielipiteeseen Natoon liittymistä vastaan. Lopputulos on kuitenkin päinvastainen. Monet ovat jo sosiaalisessa mediassa ilmoittaneet muuttaneensa aiemman kielteisen kantansa.

Vaatimukset puolustusvoimien säästöistä luopumiseksi voimistuvat ja maanpuolustustahto kasvaa.

Suomen saatava mineraalivaroistaan kunnon korvaus

Elinkeinoministeri Jyri Häkämies pitää Suomen kaivospolitiikan arvostelijoita jälkiviisaina, koska kaivoslain uudistamisen yhteydessä kukaan ei esittänyt esimerkiksi muualla maailmassa käytössä olevia rojaltimaksuja Suomeen.

Häkämiehen yritys väistää vastuutaan Soklin kaivosoikeuksien myynnistä pilkkahintaan norjalaiselle yritykselle on kömpelö. Eikö vastuullisen ministerin ja hänen alaisensa virkamiehet ole velvollisia selvittämään asioiden taustoita niin hyvin, että siitä ei aiheudu valtiolle taloudellisia menetyksiä?

Lappeenrannassa on ollut jo 1930-luvulta käytössä silloisen Paraisten Kalkkivuori Oy:n ja kaupungin välinen vuorivuokrasopimus kaupungin osittain omistaman Ihalaisen kalkkikiviesiintymän mineraalivarojen hyödyntämisestä. Sopimus on yksinkertainen, ei byrokraattinen, ja se on toiminut hyvin niin sodan kuin rauhan, hitaan ja nopean inflaation sekä nousu - ja laskukausien aikana.

Kaivosoikeutta ei ole myyty yritykselle, vaan se maksaa jokaisesta kaupungin omistamalta alueelta louhimastaan tonnista kaupungille ns. vuorivuokraa mineraalilaadun ja - määrän perusteella.  Kaupunki saa välittömästi korvauksen, koska yritys joutuu lajittelemaan ja punnitsemaan joka tonnin syöttäessään sitä valmistusprosessiin.

Tällainen sopimusmalli olisi sovellettavissa uusiin kaivoksiin ilman mitään uutta kaivosveroa, joka vähentäisi mielenkiintoa malmivarojen hyödyntämiseen. Taloudellisen hyödyn jakautuminen paikkakunnan ja valtion välillä tulisi harkita tapauskohtaisesti riippuen yhteiskunnan maksamista infrastruktuuri-investoinneista ja hyödynnettävän malmin tuotto-odotuksista.

Tärkeintä olisi kuitenkin, että suomalaiset saisivat mineraalivaroistaan kunnollisen korvauksen. Rojaltitulot valtiolle ovat nyt vain noin 1,5 miljoonaa euroa vuodessa.

Politiikan teko kaivosten ympärillä erityisesti Vihreiden toimesta tulee vähitellen karkottamaan investoijat muihin maihin. Säännökset niin Suomen saamista maksuista mineraalivaroistaan kuin ympäristöasioistakin tulee olla yksinkertaisia ja toteuttamiskelpoisia käytännössä.

Kanerva olisi pitänyt lomauttaa

Aamutv:ssä 26.4. kansanedustaja Ben Zyskowicz sanoi kansanedustaja Ilkka Kanervan voivan jatkaa kokoomuksen eduskuntaryhmässä, koska Kanervan lahjustuomio ei ole vielä lainvoimainen hovioikeuteen valittamisen vuoksi.

Julkisuuteen vuoti tietoja, joiden mukaan kokoomus olisi myös vaatinut lahjusrikoslainsäädännön selventämistä. Tämä sai apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen hermostumaan, koska ryhmän jäsen on saanut asiassa tuomion ja sen käsittely on vielä kesken. Kanervalle oli osoitettu ryhmäkokouksessa kuitenkin vain vertaistukea kuten aina vaikeuksissa olevalle työtoverille.

Zyskowiczin puhe ei kuulosta uskottavalta, varsinkin kun Kanerva oli televisiossa aiemmin vakuuttanut syyttömyyttään ja todennut saaneensa tukea eduskuntaryhmän ”huomattavasta juridisesta osaamisesta”. Lausuman voi ymmärtää myös raastuvanoikeuden osaamisen vähättelyksi.

Kanerva on taas parrasvaloissa, vaikka puolueen puheenjohtaja jo edellisen skandaalin jälkeen sanoi kyseisen henkilön töppäilyjen riittävän. Esillä oleva asia ei vahingoita ainoastaan pääministeripuoluetta, vaan kaikkia kansanedustajia ja koko poliittista järjestelmää.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän toimintaa asiassa ei voi pitää mallikkaana. Päätöksellä eduskuntaryhmä jättää huomioimatta oikeuden päätöksen. Vähemmästäkin syystä henkilöitä on pidätetty virasta oikeusprosessin ajaksi.

Yleisen oikeustajun mukaan olisi ollut oikein sulkea Kanerva eduskuntaryhmän toiminnan ulkopuolelle lopulliseen päätökseen saakka.

Oikeuden päätöksistä valitettaessa tuomiot ovat myös koventuneet, eivät pelkästään lieventyneet tai pysyneet ennallaan. Tämä Kanervan olisi uhossaan syytä muistaa. Hovioikeudessa kokoomuksen eduskuntaryhmä ei ole lautamiehenä.

Eliitin ja kansan moraalikäsitykset loittonevat toisistaan?

Törkeästä lahjontarikoksesta on luettu tuomiot. Joukko liikemiehiä ja tunnettu poliitikko saivat kovat tuomiot. Tuomion saajat ovat olleet ymmällään, koska sielussa ei ole rikoksen muruakaan.  Kansa on pitänyt pääsääntöisesti tuomioita oikeina.

Kanervan pitkä ura politiikassa on aiheuttanut hänelle nähtävästi vaikeuden ymmärtää omaa asemaansa oikein. Omaa lompsaa ei ole tarvinnut kymmeniin vuosiin aukaista ruoka-aikaan.

Tuskin iso joukko liikemiehiä on ollut niin viehättänyt Kanervan henkilöstä, että on ollut valmis sponsoroimaan hänen syntymäpäiväjuhliaan kymmenillä tuhansilla. Varsinais-Suomen maakuntakaavan kauppapaikat ovat kiinnostaneet. Tämä Kanervan olisi pitänyt omahyväisyydessään huomata.

Hyvä veli-verkoston toimia on nyt tutkittu ylemmällä tasolla. Sen sijaan jäävuoren huipun suuri alaosa, hyvä toveri-järjestelmä, on vielä tutkimatta. Lähes jokaisessa kunnassa poliitikkojen ja yritysten välinen toiminta ei aina kestä päivänvaloa. Kaavapäätökset ja niihin liittyvät kauppapaikat, kilpailuttaminen ja sen tasapuolisuus herättävät nurinaa.

Kuinka monen kunnallispoliitikon omakotitalossa tai kesämökissä on rakennusfirman kustantamat katto, seinät tai lvis-työt? Piikki on ollut auki milloin Levillä milloin Hampurissa. Tätä pyykkiä tuskin pestään, koska siihen on sekaantunut liian moni. Terroritasapaino toimii uhkana.

Eräs poliittisen korruption muoto on myös virkapaikkojen jako. Pätevin henkilö jää valitsematta. Eniten siitä kärsivät tavalliset kansalaiset heikkojen palveluiden muodossa.

Vanhakantainen poliittinen kähmintä ja sulle mulle- järjestelmä on toivottavasti tulossa tiensä päähän kovien rangaistusten myötä. Pelotteena toimii myös aktiivinen media, jonka ansioista, ei suinkaan viranomaisten, esillä oleva tapaus on saatu päivän valoon.

Neulanpistopolitiikka Venäjältä jatkuu

Suomessa on noussut kohu Venäjän Kingiseppin lähellä sijaitsevan Fosforitin lannoitetehtaan fosforipäästöistä Suomenlahteen. Suomen ympäristöministeri on lähtenyt korkealla profiililla neuvomaan venäläisyritystä ja – virkamiehiä ympäristöasioissa.

 Imperiumin vastaisku koettiin viime viikolla, kun Suomen valtion ympäristövirkamies pidätettiin valtioiden välillä sovitun ympäristöprojektin vesinäytteitä ottaessaan. Tämä tuskin tapahtuu paikallismiliisin omasta aloitteesta ilman käskyä ylempää. FSB kyttää ulkomaalaisten maahantuloa ja oleskelua tarkemmin kuin Neuvostoaikana. Virkamiehen näytteenotto ja oleskelu tehtaan tuntumassa on ollut varmasti tiedossa etukäteen.

Venäjän päästönormit vesistöön ovat eräitä maailman tiukempia teoriassa. Ne eivät ole kuitenkaan ehdottomia kuten meillä. Maksamalla virallisesti korvauksen ympäristöviranomaisille päästöjen ylityksestä, toimintaa voi jatkaa.

Esimerkkinä huippunykyaikaisella vesienpuhdistusjärjestelmällä varustetun miljoonan tonnin sellutehdas joutuisi Venäjällä maksamaan useita miljoonia euroja vuodessa normien ylityksestä. Yritys olisi viranomaisten mielivallan alainen, koska päästömittaustuloksista voidaan kiistellä loputtomiin. Normien ylitykset, todelliset tai kuvitellut, mahdollistavat yrityksen lisärahastuksen valtiolle ja ”lisäansiot” virkamiehille.

Lannoitetehdas lienee jo maksanut päästöylityksistä ja on tyytymätön, jos joutuisi vielä investoimaan päästöjen vähentämiseen. Viranomaiset eivät ole tyytyväisiä menettäessään lypsylehmän. Tätä taustaa vasten suomalaisen ympäristövirkamiehen pidätys on ymmärrettävää, joskaan ei hyväksyttävää.

Venäjällä on eräänä talouden painopistealueena maatalous ja sen tuottavuuden parantaminen. Lannoitetehdasta tuskin suljetaan eikä päästöjä vesistöön nähtävästi vähennetä venäläisin varoin, koska maatalouden kustannuksia ei haluta nostaa. Maksaja pitää löytää muualta.

Jäämme odottamaan Venäjän vastausta Suomen jättämään noottiin ja sitä, kuinka paljon EU ja samalla Suomi tulevat maksamaan jätevesipäästöjen vähentämisestä lannoitetehtaalta ja sen ympäristössä sijaitsevilta jätekasoilta.

Suomen mainetta vahingoitetaan Venäjällä

Radion aamuohjelmassa Venäjä verkossa 13.4.2012 Ylen ulkomaantoimittaja Jarmo Mäkelä käsitteli Suomesta annettua kuvaa Venäjän tiedotusvälineissä. Meidän poliitikkojemme vakuuttelemat hyvät suhteet maittemme välillä näyttäytyvät Venäjällä aivan toisessa valossa.

Tässä muutamia otteita ohjelmasta. ”Suomessa on vaarallista olla venäläinen äiti. Psykiatriseen hoitoon määrättyjä venäläisiä äitejä on kadonnut. Viranomaiset maksavat 25000€ jokaisesta lastenkotiin toimitetusta venäläisestä lapsesta. Lasten- ja vanhustenhoito on valtioterrorin ja yksityisen rikastumisen väline”.

 ”Suomessa on keskitysleirejä, jossa huostaan otettuihin lapsiin kohdistetaan psyykkistä ja seksuaalista väkivaltaa. Yhteiskunnan perusteita jäytää korruptio, joka tekee ihmisistä eläviä robotteja. Homoseksuaalisuuta propagoidaan kouluissa ja viiden miljoonan asukkaan maassa on miljoona alkoholistia”.

Kaksi Venäjän kansalaisjärjestöä on järjestänyt 16.4.2012 mielenosoituksen länsimaiden lastensuojelun julmuutta vastaan. Sen päätapahtuma pidettiin sattumoisin Suomen Moskovan suurlähetystön luona.

Tietolähteenä pidetään Helsingin yliopiston dosenttia Johan Bäckmania, joka on toiminut aktiivisena kommentoijana Venäjän tiedotusvälineissä viime vuosien suomalais-venäläisten parien lasten huoltajuuskiistoissa. Hänen venäläismielisten mielipiteidensä on katsottu sopivan Venäjän etuihin, jonka vuoksi ne ovat saaneet Venäjällä laajaa huomiota.

Meidän korvissamme edellä kerrottu kuulostaa uskomattomalta. Sen sijaan Venäjällä propaganda menee perille, koska Suomea tunteva ja täällä vieraileva joukko edustaa vain muutamaa prosenttia koko Venäjän väestöstä.

Asia on vakava. Eikö Suomen viranomaisilla ole mitään mahdollisuuksia puuttua maineemme tahraamiseen? Uusi seelantilaista ministeriä voidaan kormuutta hänen Suomen ivailuistaan. Sen sijaan Venäjän käyttäytymisen arvosteluun ei taida löytyä ministereitä eikä virkamiehiä.

Johtaja on palkkansa ja eläkkeensä ansainnut

Yrittäjät ja ammattijohtajat tuntevat itsensä lähes rikolliseksi yleisen mielipiteen leimatessa heitä ahneiksi ja oman edun tavoittelijoiksi korkeiden palkkojen ja eläkkeiden vuoksi. Samanlaista keskustelua käydään julkisuudessa monissa Euroopan maissa.

Vain suomalainen ilmiö on kuitenkin yli 100.000 vuodessa ansaitsevien kateellisuusvero ja yli 40.000 eläkkeiden ”verotuksen yhtenäistäminen tuloveron kanssa”. Kokoomus ja demarit ovat päättäneet nämä ” lisäbonukset”, kun eivät ole kyenneet sopimaan budjettisäästöistä. Poliitikkojen valta ja kansan verotaakka kasvavat sulassa sovussa.

Avoimella sektorilla yrittäjien voitot ja palkat määräytyvät yrityksen tuloksen perusteella. He voivat jäädä myös ilman palkkaa ja menettää koko omaisuutensa kuten kävi 1990-luvun lamassa.

Suomessa yritysjohtajien palkat ovat kansainvälisesti maltillisia verotus huomioitaessa. Keskijohdon palkat ovat jo lähes parhaiten palkattujen työntekijöiden tasolla ja usein monta kertaa pienempiä kuin ykkösjohtajan palkka.

Suljetun sektorin mm. valtion, kuntien, järjestöjen, ammattiyhdistysliikkeen, Raha-automaattiyhdistyksen, Veikkauksen, kuntayhtymien, kirkon, kotimarkkinapankkien ja vakuutusyhtiöiden johdon palkat määräytyvät ”vaativuuden” ja palvelusajan pituuden mukaan. Hyvä toveri-verkosto takaa hyvän palkan useammille kuin hyvä veli-verkosto. Palkka juoksee aina ulkopuolisen maailman muutoksista huolimatta.

Harvoin paheksutaan formulakuljettajan ansioita, jotka voivat olla jopa 15-kertaa Suomen eniten ansaitsevan johtajan palkkaa korkeampia. NHL:n monet suomalaiset jääkiekkoilijat ansaitsevat yhtä paljon kuin maamme parhaat yritysjohtajat.

Kotimaisen jääkiekkoliigan keskinkertaiset luistelijat ansaitsevat enemmän kuin teollisuuden pitkälle koulutettu insinööri. Monet iskelmätähdet, joka eivät enää menestyisi The Voice of Finland – kilpailussa, ansaitsevat enemmän kuin useat kaupunginjohtajat.

Ilman yrittäjiä ja kansainvälisessä kilpailussa menestyviä yritysjohtajia ei pystytä takaamaan hyvinvointi palveluja ja nykyistä elintasoa. Yrittäjien ja johtajien edustamien yrityksien toiminnan vaikutuksella maksetaan pääosa veroista.

Kokoomus hävisi taas kädenväännön säästöistä

Viime kevään hallitusneuvotteluissa säästöjä ei päätetty juurikaan tehdä, koska demareiden kanta tulevasta talouskasvusta teki säästöistä tarpeettomia. Kokoomus taipui vasemmistopuolueiden tahtoon. Talouskasvua ei tullut ja Suomi velkaantui lisää.

Käydyssä budjettiriihessä vasemmisto otti taas niskalenkin kokoomuksesta. Katainen ei pystynyt vastaamaan vyörytykseen. Veroja korotetaan ja säästöjä ei juuri tehdä.

Arvonlisäveron nostosta ja ansiotulojen indeksikorotusten poistosta saadaan kerättyä lisää veroja 1,5 miljardia. Yli sadantuhannen vuosituloille säädetään solidaarisuusvero, jonka vaikutus verokertymään on mitätön. Mutta lisännee rikkaiden kuolleisuutta, koska viimeisen tutkimuksen mukaan vitutukseen voi kuolla.

Suomi jatkaa ylivarojensa elämistä. Veronkorotukset tarkoittavat sitä, että julkishallinnon rahat eivät riitä nykyisen byrokratia pyörittämiseen. Byrokratia kasvaa yhdessä verojen kanssa.

Hallitus päätti 1,2 miljardin menoleikkauksista eli säästöistä, kun tarve olisi ollut 5 miljardia. Kunnat menettävät 240 miljoonaa, joka Kuntaliiton mukaan kerätään kunnallisveron korotuksena, siis lisäverona byrokratian pyörittämiseen. Tällöin nettosäästö jää alle miljardin.

Demarien johtama talouspolitiikka on johtamassa maan perikatoon, vaikka puolueen omat virkamiehet varoittavat jatkuvasti taloustilanteen heikkenemisestä. Yrityksiä liputetaan ulkomaille ja vaihtotase on kääntynyt miinukselle. Säästöjä joudutaan tekemään vielä myöhemmin, koska talouskasvu ei ratkaise ongelmia.

Ei voi muuta kuin ihmetellä nykyisen poliittisen johdon huolettomuutta talousasioiden hoidossa.

Isännätön raha altistaa korruptiolle?

Viime viikkoina on saatu seurata Finnairin, Ilmarisen, Varman ja AKT:n johdon edesottamuksia liittyen asuntokauppoihin ja henkilösuhteisiin.

Kaikki asiat ovat tapahtuneet mahdollisesti oikein, mutta tavallisen kansalaisen mielestä kyseenalaisesti. Yleinen käsitys on, että tapahtumat ovat vain jäävuoren huippu.

Mikä yhdistää näitä kaikkia sinänsä erilaisia tapahtumia?

Se on isännätön raha, joka antaa kyseisten korporaatioiden toimivalle johdolle lähes rajattoman toimintavallan, jos luottamushenkilöt eivät ole tehtäviensä tasalla ja/tai ovat toimivan johdon ohjattavissa eri syistä.

Suomessa suurten yritysten omistajat ovat usein kasvottomia. Finnairin enemmistön omistaa valtio. Ilmarisen ja Varman omistavat suomalaiset vakuutuksenottajat ja vakuutetut.  AKT:n omistavat sen jäsenet, ahtaajat ja autonkuljettajat.

 Yritysten johtajat istuvat usein toistensa hallituksissa. Pienessä maassa se on hyvä toimintamalli, koska kaikki osaaminen ja synergia on järkevää käyttää tehokkaasti.  Huono puoli on se, että kaverille on vaikea sanoa  ei.

 Suomessa on hyviä ja nuoria johtajia, jotka pystyvät palauttamaan luottamuksen, ja korvaamaan epäonnistuneet johtajat. Yleensä he ovat toimitusjohtajien alaisia ja tekevät usein jo nyt toimitusjohtajien työt, kun nämä istuvat eri hallituksissa ja osallistuvat ”sidosryhmien ja sijoittajien informoitiin”.

AKT ja ammattiyhdistysliike on luku sinänsä. Puheenjohtaja voi massuttaa liiton henkilöitä lähes tahtonsa mukaan. AKT:n ahtaajille ja autonkuljettajille on nähtävästi riittänyt mielen liikkeiden muuttamiseen kännykkä, läppäri, porinjatsit tai kostea ravintolailta. Pihvi on noussut päähän.

Verovaroja ja jäsenmaksuja on käytetty tuhlailevasti. Tulisiko ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeus poistaa, koska verovaroja käytetään holtittomasti muuhun kuin jäsenten etujen ajamiseen?

Isännättömän rahan kontrollia on lisättävä yrityksissä, osuustoimintaliikkeessä, säätiöissä ja yhdistyksissä. Kunnat sekä niiden omistamat yritykset, kunta – ja seurakuntayhtymät kuuluvat myös tähän joukkoon. Paras kontrolli on johtajien ja luottamusmiesten korkea moraali.

Kuntien ahdinko kiihtyy poliitikkojen jahkaillessa

Eduskunnan välikysymyskeskustelu 7.3.2012 oli masentavaa kuultavaa. Keskustan tekemä välikysymys osoitti, että keskustapuolue on jäänyt yksin. Se menettää vähitellen uskottavuutensa ja puheoikeutensa, koska kaikki, myös keskustalaiset kuntalaiset, ymmärtävät muutoksen tarpeellisuuden. Olisi tärkeää, että kaikki kuntalaiset tarjoaisivat merkittävän asiantuntemuksensa käytettäväksi kuntauudistusta tehtäessä.

Työssä olevan väestön osuus pienenee ja verorasitus eri kunnissa jakautuu epätasaisesti. Tasa-arvo ei toteudu palveluiden saannin eikä verorasituksen suhteen. Kunnat ajautuvat vähitellen taloudelliseen umpikujaan.

Keskusta ja perussuomalaiset haluaisivat maakuntatasoisia kuntapalveluiden hoitajia ja tarjoajia, siis samaan tapaan kuin nyt on organisoitu terveys – ja sosiaalipalveluiden hoito Etelä - Karjalassa. Millä tavalla keskustan uusi hallintomalli eroaisi Valtiovarainministeriön virkamiesten tekemästä kuntauudistuksesta, jossa Etelä – Karjala olisi yksi kunta?

Keskustan hellimä lähidemokratia vain etääntyisi kuntalaisista. Vai onko keskustalaisilla tarkoitus luoda nykyiselle kuntatasolle uusi hallintotaso? Tällöin saataisiin lisää byrokratiaa ja kustannuksia.

Kunnat ovat jääneet pahoin jälkeen organisaatioiden kehittämisessä, jos otetaan huomion nopea väestörakenteen muutos sekä sen asettamat vaatimukset palveluille ja niiden kasvaneille kustannuksille. Kuntien johtajat ja luottamusmiehet eivät ole onnistuneet kehittymään muutoksen mukana.

Joissakin yrityksissä johtajan ja suoritusportaan välillä voi olla vain kaksi porrasta, kun kunnissa ja kaupungeissa se voi olla lähellä kymmentä, jos huomioidaan lautakuntakäsittelyt. Kustannukset kasvavat ja aikaa kuluu, kun paperia monistetaan tai siirretään sähköisesti paikasta toiseen. Joka vaihe vaatii tekijänsä.

Rahan ja ajan tuhlaaminen alentaa tuottavuutta, jonka kehittyminen kunnallishallinnossa on ollut heikkoa. Moniportaisuus lisää myös byrokratiaa.  Äsken julkaistun tutkimuksen mukaan uusien yritysten Suomeen sijoittumista haittaa hidas päätöksenteko kaavoitus - ja lupa - asioissa.

Taloustilanteen heikkeneminen vaatii nopeita päätöksiä politiikoilta kuntauudistusasiassa.

Mitä Venäjällä tapahtuu?

Ensimmäisen kerran historiassa Venäjällä on keskiluokka, jonka koolla on myös poliittista painoarvoa. Keskiluokka on saanut tarpeekseen varallisuuseroista, vallanpitäjien mielivallasta ja korruptiosta. Malja läikähti yli, kun syksyn 2011 duuman vaaleissa paljastui vilppiä. Yhtenäinen Venäjä sai 49,3 % äänistä ja 52,9 % duuman paikoista. Venäläisten omien arvioiden mukaan vaalivilpin vaikutus oli n. 8 %. Rehellisellä vaalilla Yhtenäinen Venäjä ei olisi saanut yksinkertaista enemmistöä duumassa.

Tämä oli uutinen Venäjän ulkopuolella. Sen sijaan Venäjällä jokainen aikuinen tietää, että vaalitulos on se, jonka Venäjän keskusvaalilautakunta vaalitulokseksi julistaa. Kuten eräs babuska televisiohaastattelussa osuvasti asian ilmaisi.

Protestien takana on myös tyytymättömyys valtapuolueeseen, jonka n. 2,5 miljoonan virkamieskunta on soluttautunut kaikille tärkeimmille virkapaikoille. Putinin aikana korruptio on lisääntynyt ja tavallinen kansalainen törmää siihen kaikkialla.

Lääkärin puheille pääsy sujuu notkeammin muutaman kymmenen taalan kukkarahalla. Yliopistolle pääsee sisään 10 - 15 tuhannella taalalla. Vaativimmat tentit läpäistään hyvin arvosanoin tuhannen taalan lahjoituksella professorille. Tämä koskee halutuimpia talous -, oikeus - ja lääketieteen opintoja.

Miliisi, nykyisin poliisi, ymmärtää nopeuden ylityksen liikenteessä paremmin, kun lahjoittaa viisisataa ruplaa turhien paperitöiden eli byrokratian välttämiseksi. Väärennetyn, mutta oikeat viranomaismerkinnät sisältävän ajokortin saa ostettua ilman autokoulua muutamalla sadalla taalalla. Tässä muutamia esimerkkejä.

Myös alueiden ja yksilöiden väliset varallisuuserot aiheuttavat tyytymättömyyttä. Bruttokansantuote on Tjumenin öljyalueella 22.000 € /vuosi/henkilö, Moskovan alueella on 17.000 € ja vain 200 km Moskovasta olevalla Vladimirin alueella 3.000 €. Väestön köyhimmän ja rikkaimman kymmenyksen välinen tuloero on nelikymmenkertainen.

Ennen 4.3.2012 suoritettavia presidentinvaaleja rauhattomuus on lisääntynyt. Se on ollut myös aiempaa organisoidumpaa. Levottomuuksia on verrattu jopa 1918 vallankumoukseen ja Neuvostoliiton romahtamiseen 1990- luvun alussa.

Presidenttiehdokas Putin on joutunut kovaan arvosteluryöppyyn. Hän ei ole osallistunut ylimielisesti yhteenkään television vaalitenttiin. Putin on jatkanut työtään pääministerinä, vaikka lain mukaan hänen ei tulisi olla virassa vaalikampanjan aikana. Hänen pyrkimistä kolmannelle kaudelle välivuosien jälkeen pidetään myös lain hengen vastaisena.

Putinin valinta presidentiksi ei ole uhanalainen. Pelko vaalitappiosta on kuitenkin suuri, koska poikkeuksellisesti Venäjän tiedusteluelimet ovat katsoneet tarpeelliseksi julkistaa Putinin murhayrityksen aivan juuri vaalien alla.

Suomalasille olisi tärkeintä, että vaalit sujuisivat ilman vakavia yhteenottoja.

Demarit vastustavat sekä säästöjä että säästöjen tekemättömyyttä

Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa demarit vastustivat valtion budjetin säästöjä, koska talouskasvu tulisi huolehtimaan hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidosta. Epäilijöitä nimiteltiin pessimisteiksi ja pelottelijoiksi. Nyt mörkö on tullut.

Vaihtotase on alijäämäinen. Valtio ja kunnat velkaantuvat kovaa vauhtia. Valtiotalouden tasapainottamisessa ja kestävyysvajeen hoitamisessa on vaikeuksia. Luottoluokituksen lasku lisäisi entisestään velkaisen valtion ja kuntien korkokuluja. Kierre syvenisi. Keskusta vastustaa kuitenkin kuntien ja demarit sekä valtion että kuntien säästöjä.

Valtiovarainministeri on keksinyt poliittisen linjauksen, jolla asia voidaan hoitaa.  ”Nyt on sanottava selvä ei niille, jotka vaativat kasvua ja uusia työpaikkoja tukahduttavaa viiden miljardin euron sopeutusta. Sama ei on sanottava myös niille, jotka tarjoavat tyhjiä lupauksia ja tekemättömyyttä eli velkaantumiskierteen syventämistä torjumalla kaikki säästöt”. Demarit tunnustavat antaneensa tyhjiä lupauksia ja suosineensa tekemättömyyttä torjumalla lähes kaikki säästöt? Demarit vastustavat sekä säästöjä että säästöjen tekemättömyyttä. Skitsofreniaa?

Demarit ovat suunnittelemassa verotuksen kiristämistä. ”Verorasitus on mitoitettava maksukyvyn mukaan. Niiden, joilla on runsaasti tuloja ja varallisuutta, on perusteltua osallistua nykyistä suuremmalla osuudella yhteisiin talkoisiin. Lisäksi kaikkein eniten ansaitseville, yli 100 000 euron kerholle on lisättävä määräaikainen uusi tuloveroluokka”. Määräaikainen autovero täyttää 54 vuotta!

OECD-maiden veroaste on 33,8 % ja Suomen 42,8 %. Mikä on sinun, on myös puoleksi minun. Vanha sosialisti-periaate. Luultavasti yli 100.000 € ansaitsevat keksivät keinot jo nyt kohtuuttoman verotuksen välttämiseksi perustamalla yhden miehen yrityksiä ja ottamalla palkan pääomatuloina. Veronkierto ja harmaa talous vain lisääntyvät.

Säästöjä on kuitenkin pakko löytää. Maataloustuki voisi olla maksimissaan 50.000 €. Wahlroosit ja Herlinit eivät tarvitse tukiaisia eivätkä suuret yritykset. Maataloustukea maksetaan 2,2 miljardia euroa vuodessa.

Suomessa on Euroopan nuorimmat eläkeläiset ja vanhimmat opiskelijat. Työssäolon pituutta pitää lisätä. Siitäkin voisi säästää sievoisia summia.

Kaikki ministeriöt eivät ole tarpeellisia. Esimerkiksi ympäristöministeriö on tarpeeton, kun sillä on aikaa ja rahaa puuhailla Venäjän fosforipäästöjen kanssa Suomen lahteen.

Puolustusvoimien säästöille olisi helppo löytää muualta säästökohteita. Kehitysapu on 1,2 miljardia. Se pönkittää vain Halosen ja hänen hengenheimolaisten kansainvälistä uraa. Suomelle siitä ei paljon hyötyä ole.

Pienissä kunnissa itsemääräämisoikeus ja demokratia toteutuvat heikosti

Pienet kunnat ovat kuntauudistuksen yhteydessä kantaneet huolta itsemääräämisoikeudesta. Itsenäisestä päätösvallasta ei voi olla kyse, jos joku muu maksaa ”itsepäättäjän” kulut. Etelä-Karjalan pikku kuntien valtionavut ovat lähes 40 % niiden menoista.

Puuttuvan osan tuloistaan kunta rahoittaa ottamalla veroina osan yritysten voitoista sekä kaikista palkoista ja eläkkeistä. Maksu otetaan myös kunnallisten tariffien muodossa lämmityksestä, sähköstä, asumisesta, terveydenhoidosta, lastenhoidosta jne. Usein yhtiöitettyjen toimintojen voitto tuloutetaan vielä lisäverona kunnan budjettiin.  Monissa pikku kunnissa ei ole verotuloja riittävästi palveluiden rahoittamiseen suurista valtionavuista huolimatta.

Suomessa 24 kuntaa ottaa lainaa jopa päivittäisten käyttömenojen maksuun, puhumatta investointien rahoituksesta. Kuntien yhteinen lainakuorma on 12,7 miljardia, lähes viisi kertaa puolustusbudjetti. Nämä kulut laskutetaan tulevaisuuden kuntalaisilta ja yrityksiltä heidän mielipidettään kysymättä. Kuntien velkaantuminen muistuttaa Kreikan tuhlausta.

Miten sitten demokratia toteutuu kunnissa? Yleisesti tunnettua on, että käytännössä kunnan hallituksessa on 2-3 henkilöä, jotka päättävät asioista. Valtuusto ja demokraattinen päätöksenteko ei pääse sotkemaan jo valmiiksi päätettyjä asioita. Päätöstentekomalli toimii erityisen hyvin pienissä kunnissa, jotka nyt eniten ovat huolissaan demokratian toteutumisesta kuntauudistuksessa.

Etelä-Saimaassa 11.2.2012 olleessa jutussa käy ilmi, että Etelä-Karjalan kunnista ainoastaan Lappeenranta on elinvoimainen kunta myös muutaman vuoden eteenpäin. Tästä huolimatta haastatellut pienten kuntien muutamat hallitusten ja valtuustojen puheenjohtajat katsoivat edustamiensa kuntien tulevan toimeen hyvin ilman kuntaliitoksia.

Pienten kuntien päättäjät vastustavat oman asemansa menettämistä. Päätäntävalta on siirtynyt valtionosuuksien myötä jo muualle. He eivät myöskään halua todellista demokratiaa päätöksentekoon sotkemaan omia ja/tai puolue-etuja.

Lausunnolla oleva kuntauudistus ei voi enää ainakaan huonontaa pikku kunnissa päätäntävallan ja demokratian toteutumista.

Jos otat kantaa olet ahdasmielinen

Viime aikoina on Suomessa levinnyt huolestuttava ilmiö, joka rajoittaa sananvapautta. Oikea mielipide on vain itseään suvaitsevaksi kutsuvilla ihmisillä. Jos ilmaisee kriittisen mielipiteensä maahanmuutosta, seksuaalisista vähemmistöistä, ympäristöasioista, kehitysavusta ja muista vastaavista asioita, niin silloin ainoa ja oikea mielipide on vain suvaitsevaisilla ihmisillä. Juuri tämä liian suvaitsevaisten halu tukkia suuren enemmistön suu aiheutti muun muassa perussuomalaisten jytkyn ja vaikutti myös Niinistön saamaan äänivyöryyn.

Liiallisen suvaitsevaisuuden kielteiset vaikutukset ovat levinneet myös yhteiskunnan päätöksentekoon. Poliitikot eivät uskalla ottaa esille vaikeita asioita, koska pelkäävät syytteitä vihapuheista ja syrjinnästä. Liian suvaitsevat henkilöt ovat saattamassa meidän yhteiskuntaamme ja sen perinteisiä arvoja rappioon. Suvaitsevaisuuden ja välinpitämättömyyden raja on hyvin ohut.

Äskettäin julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että välivuosi aiheuttaa helposti putoamisen koulutuksesta. Vanhempien liiallinen sallivuus ja sääntöjen puute synnyttävät nuorissa turvattomuutta ja normittomuutta aiheuttaen otteen kirpoamisen normaalista elämästä. Hyvänä huonona esimerkkinä on 50.000 nuoren ajautuminen yhteiskunnan ulkopuolelle. Heitä ei löydy koulutus- eikä työvoimatilastoista.

Vanhempien liiallinen sallivuus ja kykenemättömyys asettaa nuorille sääntöjä ja rajoja näkyy myös osittain nuorten kurittomuutena ja väkivaltaisuutena koulussa sekä aiempaa suurempana keskeyttämisenä asepalveluksessa.  Vanha sananlasku sanoo: Kuka kuritta kasvaa, hän kunniatta kuolee.

Liiallinen suvaitsevaisuus on soluttautunut myös työelämään. Vaikuttaa siltä, että työssä kaikki muu on tärkeämpää kuin työnteko. Tuottavuus on laskenut monilla toimialoilla. Esimiehet eivät uskalla puuttua epäkohtiin, koska pelkäävät leimautuvansa tiukkapipoisiksi.

Työilmapiiri kärsii, kun käydään varjonyrkkeilyä olemattomista ongelmista. Ei uskalleta nostaa kissaa pöydälle esimerkiksi erilaisten sääntöjen noudattamisessa. Keskustelu nimenomaan puhdistaisi työilmapiiriä ja loisi uusia järkeviä toimintatapoja ja sitä kautta parantaisi työviihtyvyyttä.

Liian suvaitsevat ihmiset ovat kaikkein suvaitsemattomimpia. Heillä on vain yksi totuus, oma totuus.