Kunnallisvaaleihin
osallistuvien ehdokkaiden tärkein hetki on, kun he saavat tiedon valituksi
tulemisesta. Lähes yhtä tärkeä on vaalin mukaisen tuloksen edellyttämä
luottamusmiestehtävä jossakin hallintoelimessä. Tämä ei aina riipu
äänimäärästä, vaan puolueen sisäisestä politikoinnista.
Tätä
läänitystä puolueiden kunnallisjohto melko usein käyttää omien päämääriensä
toteuttamiseen. Omia kannattajia suositaan lautakuntapaikkoja jaettaessa, jotta
voitaisiin saavuttaa paikka taas
seuraavissa vaaleissa.
Monille
kansanedustajille kunnallispolitiikassa mukana olo näyttää olevan houkuttelevaa,
vaikka se ei ajankäytöllisesti olekaan kovin järkevää. Mikään tehtävä ei tule
kunnolla hoidetuksi.
Suomessa on
tullut tavaksi myös kunnallispolitiikassa lyödä lukkoon naiskiintiöitä siitäkin
huolimatta, että Suomen naiset ovat ensimmäisten joukossa maailmassa
saavuttaneet äänioikeuden jo sata vuotta sitten.
Aikaa
politiikan opetteluun on siis ollut. Naisten kuuliaisuutta puoluebyrokraatit
käyttävät taitavasti oman vaikutusvallan kasvattamiseen palkitsemalla kiltisti
kättä nostavia naisia sopiville paikoille.
Äänestäjien
tahdon ja demokratian kannalta olisi tärkeää, että eniten ääniä saaneet sukupuolesta
riippumatta valittaisiin tärkeimpiin tehtäviin. Eniten ääniä saaneet ovat
useimmiten myös päteviä, mutta valitettavasti puoluejohdon kannalta ei aina
sopivia.
Edellä
kuvattu menettely mitätöi demokratiaa ja äänestäjien tahtoa. Se johtaa siihen,
että puolueen kunnallisjohdon suosikit hyrräävät eri hallintoelimissä vuodesta
toiseen heidän saamastaan äänimäärästä riippumatta.
Tämä estää uusien
vaikuttajien esiintulon tässä vaikeassa taloustilanteessa sekä vähentää uusien
ideoiden syntyä ja politiikan uskottavuutta. Sitä voidaan pitää vallan anastamisena
pienelle puolueklikille lähes samoin kuin eräissä maissa estetään äänestäjiä
eri tavoin ilmaisemasta omaa mielipidettään vaaleissa.
Käytännön
esimerkkejä nähdään jo muutaman viikon sisällä
puolueiden jakaessa luottamusmiespaikkoja kunnissa ja kuntainliitoissa.