Hoitavatko kansanedustajat taloutta vastuullisesti

 

Kansanedustaja Jukka Kärnä näyttää palanneen kirjoituksessaan(ES 24.11) entiseen SAK:n toimitsijan rooliin suomiessaan työnantajien haluttomuutta koulutuspäivien lisäämiseen ja raamisopimuksen jatkamiseen. Olisi odottanut, että nyt viimeistään kansanedustajana Kärnälle olisi avautunut Suomen talouden nykyinen kurja tila.

Esimerkiksi teknologiateollisuudesta on viimeisen kymmenen vuoden aikana hävinnyt 20000 työpaikkaa, siis kaksi kertaa enemmän kuin Kärnän kotikaupungissa Imatralla on työssäkävijöitä. Koko teollisuudesta on samaan aikaan lähtenyt 50000 työpaikkaa.

Tätä kehitystä SAK on ollut avittamassa kohtuuttomilla palkanvaatimuksillaan. Kuljetukset ovat siirtyneet lähes kokonaan venäläisten käsiin. Kännykkäteollisuus on loppunut Suomessa ja metsäteollisuuden suurinvestoinnit siirtyneet Kiinaan ja Etelä - Amerikkaan.

Kärnän oma puolue SDP on ollut hallituksessa vastustamassa kaikkia säästöjä, lisännyt veroja ja valtion velkaa, koska "talouskasvu tulee tekemään tarpeettomaksi säästöt".

Talous ei  kasva. Esimerkiksi teknologiateollisuudessa viisi viimeistä vuosineljännestä tuotanto on laskenut, ja tällä hetkellä tilaukset ovat 20 % alemmalla tasolla kuin vuosi sitten. Tuottavuus on samaan aikaan laskenut 10 %, joka on myrkkyä kalliiden palkkakustannusten maassa.

Valtion velkaa on otettu lisää ja se on jo lähes 80 miljardia euroa. SAK vaati lisää liksaa, vaikka julkisen sektorin palkat maksetaan jo nyt lisävelalla. Jokainen ymmärtää, että tällainen kehitys ei voi jatkua.

Paikallisella tasolla taloustilanteen huonon hoidon esimerkiksi sopii Lappeenrannan kaupunki, joka päätyi ensi vuoden budjetissaan ottamaan lisävelkaa. Jokaista kaupunkilaista, myös lapsia ja eläkeläisiä, kohden velka on ensi vuoden lopussa 3000 euroa. Kaupunkikonsernin velka pomppaa jo 7000 euroon/ asukas ja  lienee korkein kaupunkien joukossa.

 Kaupunginhallituksessa heiluttaa  puheenjohtajan nuijaa kansanedustaja. Eipä tässäkään tapauksessa kansanedustajuus ole laajentanut näkemystä.

Väistämättä herää kysymys miten meidän yhteisiä raha - asioita hoidetaan? Ymmärtävätkö kansanedustajamme todella taloustilanteen vakavuuden? Vai ajaako itsekäs puolueen etu järjen ohi? Veronmaksajien etujen valvonnastahan ei voi olla kyse.

 

 

Talvivaara kovan kritiikin kohteena aiheettomasti?

 

Ympäristöministeriö ministerinsä johdolla on katsonut asiakseen lisätä Talvivaaran tuskaa. Yhtiön kimpussa on jo kymmenen ministeriön virkamiehet, poliisi ja tiedotusvälineet.

 

Yhtiössä on tehty varmasti virhearvioita ja kaikki asiat eivät ole sujuneet odotetulla tavalla. Mutta onko sittenkään tarkoituksenmukaista organisoida tällainen jahti, josta puuttuu melko täydellisesti kaivosteollisuuden ja sen tuotannon logiikan syvällinen ymmärtäminen?

 

Kaivostuotannon ohjaaminen on erittäin vaikeaa, koska raaka-ainemäärät tuotantoprosessissa ovat suuria ja epähomogeenisiä. Rikastuskemikaalien vaikutuksen selvittäminen lopputuotteeseen ja tuotantoprosessin laitteiden muutostyöt koeajotulosten vaatimalla tavalla ovat hitaita.

 

Sateet viimeisen puolen vuoden aikana ovat olleet uudelle yritykselle odottamattomia ja vaikeasti ennakoitavia, koska kokemusta poikkeuksellisen sään vaikutuksesta saostusaltaiden vaatimaan kokoon ja kestävyyteen ei ole ollut.

 

Yhtiön johtoa, henkilöstöä ja paikallisia ELY - viranomaisia tuskin voi syyttää laiminlyönneistä, pikemminkin kokemuksen puutteesta, jota kertyy kuitenkin joka päivä lisää.

 

On hyvä pitää mielessä, että Suomi on suunnitellut teollisuusstrategiassaan kaivosteollisuutta ”uudeksi Nokiaksi”. Nyt on saatu pahimmille työttömyysalueille hyvä kaivosyritys, jonka ei saa antaa kompastua kaivosyrityksen normaalina pidettäviin alkuvaikeuksiin.

 

Kun on kyseessä iso yritys, niin myös riskit ja mahdolliset epäonnistumisien seurauksetkin ovat merkittäviä. Eikö Talvivaara ansaitsisi pikemminkin kannustusta ja rohkaisua kuin kohtuutonta kritiikkiä ja politikointia tärkeällä asialla Säätytalolla pidettävine tiedotustilaisuuksineen?