Mitä Venäjällä tapahtuu?

Ensimmäisen kerran historiassa Venäjällä on keskiluokka, jonka koolla on myös poliittista painoarvoa. Keskiluokka on saanut tarpeekseen varallisuuseroista, vallanpitäjien mielivallasta ja korruptiosta. Malja läikähti yli, kun syksyn 2011 duuman vaaleissa paljastui vilppiä. Yhtenäinen Venäjä sai 49,3 % äänistä ja 52,9 % duuman paikoista. Venäläisten omien arvioiden mukaan vaalivilpin vaikutus oli n. 8 %. Rehellisellä vaalilla Yhtenäinen Venäjä ei olisi saanut yksinkertaista enemmistöä duumassa.

Tämä oli uutinen Venäjän ulkopuolella. Sen sijaan Venäjällä jokainen aikuinen tietää, että vaalitulos on se, jonka Venäjän keskusvaalilautakunta vaalitulokseksi julistaa. Kuten eräs babuska televisiohaastattelussa osuvasti asian ilmaisi.

Protestien takana on myös tyytymättömyys valtapuolueeseen, jonka n. 2,5 miljoonan virkamieskunta on soluttautunut kaikille tärkeimmille virkapaikoille. Putinin aikana korruptio on lisääntynyt ja tavallinen kansalainen törmää siihen kaikkialla.

Lääkärin puheille pääsy sujuu notkeammin muutaman kymmenen taalan kukkarahalla. Yliopistolle pääsee sisään 10 - 15 tuhannella taalalla. Vaativimmat tentit läpäistään hyvin arvosanoin tuhannen taalan lahjoituksella professorille. Tämä koskee halutuimpia talous -, oikeus - ja lääketieteen opintoja.

Miliisi, nykyisin poliisi, ymmärtää nopeuden ylityksen liikenteessä paremmin, kun lahjoittaa viisisataa ruplaa turhien paperitöiden eli byrokratian välttämiseksi. Väärennetyn, mutta oikeat viranomaismerkinnät sisältävän ajokortin saa ostettua ilman autokoulua muutamalla sadalla taalalla. Tässä muutamia esimerkkejä.

Myös alueiden ja yksilöiden väliset varallisuuserot aiheuttavat tyytymättömyyttä. Bruttokansantuote on Tjumenin öljyalueella 22.000 € /vuosi/henkilö, Moskovan alueella on 17.000 € ja vain 200 km Moskovasta olevalla Vladimirin alueella 3.000 €. Väestön köyhimmän ja rikkaimman kymmenyksen välinen tuloero on nelikymmenkertainen.

Ennen 4.3.2012 suoritettavia presidentinvaaleja rauhattomuus on lisääntynyt. Se on ollut myös aiempaa organisoidumpaa. Levottomuuksia on verrattu jopa 1918 vallankumoukseen ja Neuvostoliiton romahtamiseen 1990- luvun alussa.

Presidenttiehdokas Putin on joutunut kovaan arvosteluryöppyyn. Hän ei ole osallistunut ylimielisesti yhteenkään television vaalitenttiin. Putin on jatkanut työtään pääministerinä, vaikka lain mukaan hänen ei tulisi olla virassa vaalikampanjan aikana. Hänen pyrkimistä kolmannelle kaudelle välivuosien jälkeen pidetään myös lain hengen vastaisena.

Putinin valinta presidentiksi ei ole uhanalainen. Pelko vaalitappiosta on kuitenkin suuri, koska poikkeuksellisesti Venäjän tiedusteluelimet ovat katsoneet tarpeelliseksi julkistaa Putinin murhayrityksen aivan juuri vaalien alla.

Suomalasille olisi tärkeintä, että vaalit sujuisivat ilman vakavia yhteenottoja.

Demarit vastustavat sekä säästöjä että säästöjen tekemättömyyttä

Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa demarit vastustivat valtion budjetin säästöjä, koska talouskasvu tulisi huolehtimaan hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidosta. Epäilijöitä nimiteltiin pessimisteiksi ja pelottelijoiksi. Nyt mörkö on tullut.

Vaihtotase on alijäämäinen. Valtio ja kunnat velkaantuvat kovaa vauhtia. Valtiotalouden tasapainottamisessa ja kestävyysvajeen hoitamisessa on vaikeuksia. Luottoluokituksen lasku lisäisi entisestään velkaisen valtion ja kuntien korkokuluja. Kierre syvenisi. Keskusta vastustaa kuitenkin kuntien ja demarit sekä valtion että kuntien säästöjä.

Valtiovarainministeri on keksinyt poliittisen linjauksen, jolla asia voidaan hoitaa.  ”Nyt on sanottava selvä ei niille, jotka vaativat kasvua ja uusia työpaikkoja tukahduttavaa viiden miljardin euron sopeutusta. Sama ei on sanottava myös niille, jotka tarjoavat tyhjiä lupauksia ja tekemättömyyttä eli velkaantumiskierteen syventämistä torjumalla kaikki säästöt”. Demarit tunnustavat antaneensa tyhjiä lupauksia ja suosineensa tekemättömyyttä torjumalla lähes kaikki säästöt? Demarit vastustavat sekä säästöjä että säästöjen tekemättömyyttä. Skitsofreniaa?

Demarit ovat suunnittelemassa verotuksen kiristämistä. ”Verorasitus on mitoitettava maksukyvyn mukaan. Niiden, joilla on runsaasti tuloja ja varallisuutta, on perusteltua osallistua nykyistä suuremmalla osuudella yhteisiin talkoisiin. Lisäksi kaikkein eniten ansaitseville, yli 100 000 euron kerholle on lisättävä määräaikainen uusi tuloveroluokka”. Määräaikainen autovero täyttää 54 vuotta!

OECD-maiden veroaste on 33,8 % ja Suomen 42,8 %. Mikä on sinun, on myös puoleksi minun. Vanha sosialisti-periaate. Luultavasti yli 100.000 € ansaitsevat keksivät keinot jo nyt kohtuuttoman verotuksen välttämiseksi perustamalla yhden miehen yrityksiä ja ottamalla palkan pääomatuloina. Veronkierto ja harmaa talous vain lisääntyvät.

Säästöjä on kuitenkin pakko löytää. Maataloustuki voisi olla maksimissaan 50.000 €. Wahlroosit ja Herlinit eivät tarvitse tukiaisia eivätkä suuret yritykset. Maataloustukea maksetaan 2,2 miljardia euroa vuodessa.

Suomessa on Euroopan nuorimmat eläkeläiset ja vanhimmat opiskelijat. Työssäolon pituutta pitää lisätä. Siitäkin voisi säästää sievoisia summia.

Kaikki ministeriöt eivät ole tarpeellisia. Esimerkiksi ympäristöministeriö on tarpeeton, kun sillä on aikaa ja rahaa puuhailla Venäjän fosforipäästöjen kanssa Suomen lahteen.

Puolustusvoimien säästöille olisi helppo löytää muualta säästökohteita. Kehitysapu on 1,2 miljardia. Se pönkittää vain Halosen ja hänen hengenheimolaisten kansainvälistä uraa. Suomelle siitä ei paljon hyötyä ole.

Pienissä kunnissa itsemääräämisoikeus ja demokratia toteutuvat heikosti

Pienet kunnat ovat kuntauudistuksen yhteydessä kantaneet huolta itsemääräämisoikeudesta. Itsenäisestä päätösvallasta ei voi olla kyse, jos joku muu maksaa ”itsepäättäjän” kulut. Etelä-Karjalan pikku kuntien valtionavut ovat lähes 40 % niiden menoista.

Puuttuvan osan tuloistaan kunta rahoittaa ottamalla veroina osan yritysten voitoista sekä kaikista palkoista ja eläkkeistä. Maksu otetaan myös kunnallisten tariffien muodossa lämmityksestä, sähköstä, asumisesta, terveydenhoidosta, lastenhoidosta jne. Usein yhtiöitettyjen toimintojen voitto tuloutetaan vielä lisäverona kunnan budjettiin.  Monissa pikku kunnissa ei ole verotuloja riittävästi palveluiden rahoittamiseen suurista valtionavuista huolimatta.

Suomessa 24 kuntaa ottaa lainaa jopa päivittäisten käyttömenojen maksuun, puhumatta investointien rahoituksesta. Kuntien yhteinen lainakuorma on 12,7 miljardia, lähes viisi kertaa puolustusbudjetti. Nämä kulut laskutetaan tulevaisuuden kuntalaisilta ja yrityksiltä heidän mielipidettään kysymättä. Kuntien velkaantuminen muistuttaa Kreikan tuhlausta.

Miten sitten demokratia toteutuu kunnissa? Yleisesti tunnettua on, että käytännössä kunnan hallituksessa on 2-3 henkilöä, jotka päättävät asioista. Valtuusto ja demokraattinen päätöksenteko ei pääse sotkemaan jo valmiiksi päätettyjä asioita. Päätöstentekomalli toimii erityisen hyvin pienissä kunnissa, jotka nyt eniten ovat huolissaan demokratian toteutumisesta kuntauudistuksessa.

Etelä-Saimaassa 11.2.2012 olleessa jutussa käy ilmi, että Etelä-Karjalan kunnista ainoastaan Lappeenranta on elinvoimainen kunta myös muutaman vuoden eteenpäin. Tästä huolimatta haastatellut pienten kuntien muutamat hallitusten ja valtuustojen puheenjohtajat katsoivat edustamiensa kuntien tulevan toimeen hyvin ilman kuntaliitoksia.

Pienten kuntien päättäjät vastustavat oman asemansa menettämistä. Päätäntävalta on siirtynyt valtionosuuksien myötä jo muualle. He eivät myöskään halua todellista demokratiaa päätöksentekoon sotkemaan omia ja/tai puolue-etuja.

Lausunnolla oleva kuntauudistus ei voi enää ainakaan huonontaa pikku kunnissa päätäntävallan ja demokratian toteutumista.

Jos otat kantaa olet ahdasmielinen

Viime aikoina on Suomessa levinnyt huolestuttava ilmiö, joka rajoittaa sananvapautta. Oikea mielipide on vain itseään suvaitsevaksi kutsuvilla ihmisillä. Jos ilmaisee kriittisen mielipiteensä maahanmuutosta, seksuaalisista vähemmistöistä, ympäristöasioista, kehitysavusta ja muista vastaavista asioita, niin silloin ainoa ja oikea mielipide on vain suvaitsevaisilla ihmisillä. Juuri tämä liian suvaitsevaisten halu tukkia suuren enemmistön suu aiheutti muun muassa perussuomalaisten jytkyn ja vaikutti myös Niinistön saamaan äänivyöryyn.

Liiallisen suvaitsevaisuuden kielteiset vaikutukset ovat levinneet myös yhteiskunnan päätöksentekoon. Poliitikot eivät uskalla ottaa esille vaikeita asioita, koska pelkäävät syytteitä vihapuheista ja syrjinnästä. Liian suvaitsevat henkilöt ovat saattamassa meidän yhteiskuntaamme ja sen perinteisiä arvoja rappioon. Suvaitsevaisuuden ja välinpitämättömyyden raja on hyvin ohut.

Äskettäin julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että välivuosi aiheuttaa helposti putoamisen koulutuksesta. Vanhempien liiallinen sallivuus ja sääntöjen puute synnyttävät nuorissa turvattomuutta ja normittomuutta aiheuttaen otteen kirpoamisen normaalista elämästä. Hyvänä huonona esimerkkinä on 50.000 nuoren ajautuminen yhteiskunnan ulkopuolelle. Heitä ei löydy koulutus- eikä työvoimatilastoista.

Vanhempien liiallinen sallivuus ja kykenemättömyys asettaa nuorille sääntöjä ja rajoja näkyy myös osittain nuorten kurittomuutena ja väkivaltaisuutena koulussa sekä aiempaa suurempana keskeyttämisenä asepalveluksessa.  Vanha sananlasku sanoo: Kuka kuritta kasvaa, hän kunniatta kuolee.

Liiallinen suvaitsevaisuus on soluttautunut myös työelämään. Vaikuttaa siltä, että työssä kaikki muu on tärkeämpää kuin työnteko. Tuottavuus on laskenut monilla toimialoilla. Esimiehet eivät uskalla puuttua epäkohtiin, koska pelkäävät leimautuvansa tiukkapipoisiksi.

Työilmapiiri kärsii, kun käydään varjonyrkkeilyä olemattomista ongelmista. Ei uskalleta nostaa kissaa pöydälle esimerkiksi erilaisten sääntöjen noudattamisessa. Keskustelu nimenomaan puhdistaisi työilmapiiriä ja loisi uusia järkeviä toimintatapoja ja sitä kautta parantaisi työviihtyvyyttä.

Liian suvaitsevat ihmiset ovat kaikkein suvaitsemattomimpia. Heillä on vain yksi totuus, oma totuus.

Maa sai oikean presidentin

Presidentinvaalin myötä päättyi 30 vuoden korpivaellus demarikomennossa. Leimaa-antavana on ollut demarien soluttautuminen kaikkiin mahdollisiin vaikutusvaltaisiin paikkoihin politiikassa ja sen ulkopuolella ammattiyhdistysliikkeestä oikeuslaitokseen.

 Viimeiset 12 vuotta presidentti on kiinnittänyt huomiota kehitysmaa-, pakolais-, ympäristö- ja seksuaalisiin vähemmistöihin liittyviin asioihin. Hän on myös yrittänyt esiintyä suvaitsuvaisuuden airueena. Todellisuudessa hän käänsi omalla liiallisella sallivuudellaan suomalaiset toisiaan vastaan unohtamalla enemmistön arvot.

Niinistön murskavoitto kaikkien aikojen korkeimmalla äänimäärällä kertoo paljon. Kansan enemmistö äänesti uutta suuntaa ja osoitti turhautumisensa pitkään demarikauteen sekä Haaviston edustaman pienen vähemmistön mellastamiseen.

Vaalien pohjanoteeraus nähtiin vaalipäivänä, kun Ahtisaari yritti esiintyä valtiomiehenä äänestyspaikalla sanomalla, että toivottavasti Suomi on vaalin jälkeen entistä suvaitsevampi. Tökerö liputtaminen Haavistolle kertoo hänestä jotakin.

YLE: n vaaliohjelmassa Niinistön voitto oli kova pala erityisesti juontajalle. Voitto yritettiin vähätellä esimerkiksi päivittelemällä matalaa äänestysprosenttia ikään kuin se olisi ollut Niinistön vika. Kova pala näytti olleen myös se, että Niinistö voitti kaikissa vaalipiireissä paitsi Ahvenanmaalla.

Haaviston vaatimattoman kansainvälisen kokemuksen korostaminen jatkoi eloaan toimittajien keskuudessa. Viimeiset vaalikeskustelut osoittivat Niinistön kokemuksen ylivoimaisuuden. Haavisto oli alakynnessä myös tiedollisesti.

Suomi ei tarvitse homoa ja sivaria presidentiksi. Jotkut vähättelivät näitä piirteitä sanomalla, että nyt valitaan presidenttiä, ja edellä mainitut seikat eivät vaikuta presidentin tehtävän hoitoon. Miksihän monet johtamisgurut korostavat henkilöiden kotiasioiden ja taustojen tärkeää merkitystä onnistuneelle johtamiselle?

Niinistö tulee tarttumaan maan johtamiseen tarmolla. Tästä saatiin tuntumaa heti vaali-iltana, kun hän kertoi perustavansa työryhmän pohtimaan nuorten syrjäytymistä. Suomelle on onni saada maan johtoon vaikeassa taloustilanteessa vahva talousmies, joka kykenee konkreettisesti tukemaan hallitusta omilla taidoillaan.

Korkeimpiin poliittisiin virkoihin pätevyysvaatimukset

Suomessa on tunnetusti erittäin korkea koulutustaso. Tämä ei kuitenkaan aina heijastu poliittisiin luottamustoimiin, joita monet ovat miehittäneet varsin vaatimattomalla koulutuksella.

Voi vain ihailla kuinka vaativiin tehtäviin pätevöittää pelkkä ylioppilastutkinto. Suomessa on ylioppilaita aina eduskunnan ja eduskuntaryhmien puheenmiehistöstä ministereihin. Ylioppilaat olivat ilahduttavasti edustettuina myös presidenttiehdokkaina. Lähes puolet presidenttiehdokkaista on läpäissyt ainoastaan ylioppilastutkinnon.

Suuri kunnia näin hyvin ja korkeatasoisesti koulutetuista ylioppilaista ja heidän menestymisestään kuuluu luonnollisesti opettajille. Ei ihme, että monissa poliittisissa viroissa on opettajia. Jos pystyy kouluttamaan näin menestyksekkäästi oppilaita, niin silloin myös itse täytyy olla pätevä.

Edellä olevan perusteella on myös loogista, että luokanopettaja valitaan valtiovarainministeriksi. Vai onko? Eri maissa monet ministerien virat ovat ammattilaisten käsissä. Meillä vaaditaan ainoastaan oikeusministerin virkaan pätevyyttä osoittava koulutus. Olisiko meillä edellä mainitun lisäksi syytä olla esimerkiksi valtiovarain-, kauppa - ja teollisuus-, sosiaali-, sisä - ja puolustusministerin tehtävissä poliittisen pätevyyden lisäksi joku toimialaan liittyvä koulutus tai ammatillinen tausta?

Ministeripaikkoja jaettaessa puolueiden tulisi katsoa Suomen eikä puolueen etua. Ministeriksi tulisi aina valita pätevin henkilö puolueesta riippumatta. Tämä vaatisi puolueilta keskinäistä joustavuutta hallituspaikoista päätettäessä sekä luopumista ainakin osittain vaalitulokseen perustuvista vanhoista mandaateista.

Varsinkin huonoina aikoina tärkeät ministerien virat eivät saisi olla harrastelijoiden käsissä. Se tulee meille veronmaksajille liian kalliiksi. Sopivuuden lisäksi meidän tulisi vaatia myös pätevyyttä. Suomessa virkamiehillähän on jo kansainvälisestikin korkeat kelpoisuusvaatimukset, miksi ei sitten myös korkeimmilla poliitikoilla?

Koulutus ei ole kaikkivoipainen, mutta se vähentää joka tapauksessa virheellisten päätösten määrää. Se tekee myös tarpeettomaksi heikon koulutuksen aiheuttaman alemmuudentunteen kompensointia epäterveellä vallan näyttämisellä ja käyttämisellä.

Rakentaako Suomi puhdistuslaitoksen lannoitetehtaaseen Venäjällä?

Suomessa on noussut kohu Venäjän Kingiseppin lähellä sijaitsevan Fosforitin lannoitetehtaan fosforipäästöistä Suomen lahteen. Suomen ympäristöministeri on lähtenyt hyvin korkealla profiililla neuvomaan venäläisyritystä ja – virkamiehiä ympäristöasioissa. Arvata saattaa, että venäläiset ”tykkäävät” suomalaisten neuvoista ja ovat niistä ”kiitollisia”

Tulosten saavuttamisen kannalta olisi ollut järkevämpää jättää tiedotustilaisuudet järjestämättä. Venäjällä on oma lainsäädäntönsä, jonka soveltamisessa he eivät kaipaa neuvoja. Emme mekään pitäneet Venäjän lapsiasiamiehen mesoamisesta Suomessa ns. lapsikiistan yhteydessä.

Suomen tiedotustilaisuudet olikin järjestetty osoittamaan vihreiden kannattajille ja muillekin , kuinka aktiivinen on ympäristöministeri. Varsinaista asiaa eli päästöjen vähentämistä tai lopettamista, se ei vienyt eteenpäin tippaakaan, päinvastoin.

Venäjän päästönormit vesistöön ovat eräitä maailman tiukempia, teoriassa. Ne eivät ole kuitenkaan ehdottomia kuten meillä. Maksamalla rahallisen korvauksen ympäristöviranomaisille päästöjen ylityksestä, toimintaa voi jatkaa.

Taloudellisesta mittasuhteesta saa käsityksen, kun huippunykyaikaisella vesienpuhdistusjärjestelmällä varustetun miljoonan tonnin sellutehdas joutuisi maksamaan 5 miljoonaa euroa vuodessa normien ylityksestä. Yritys olisi jatkuvasti viranomaisten mielivallan alainen, koska normit ovat mitoitettut mahdollistamaan yrityksen lisärahastuksen valtiolle ja ”lisäansiot” virkamiehille.

Fosforitin lannoitetehdas on todennäköisesti jo maksanut päästöylityksistä ja on tyytymätön, kun joutuu vielä rakentamaan puhdistamon. Valtio ja viranomaiset eivät ole tyytyväisiä menettäessään lypsylehmän. Venäläiset nähtävästi ajattelevat, että suomalaiset varmaan maksavat puhdistuslaitoksen, ainakin osittain, koska asia näyttää olevan heille niin tärkeä.

Venäjällä on eräänä talouden painopistealueena maatalous ja sen tuottavuuden parantaminen. Lannoitetehdasta ei todennäköisesti suljeta eikä puhdistamoa rakenneta venäläisin varoin, koska maatalouden kustannuksia ei haluta nostaa. Maksaja pitää löytää muualta.

Jäämme odottamaan, kuinka paljon EU ja samalla Suomi tulee maksamaan jätevesien puhdistuksesta lannoitetehtaalla ja kuinka ympäristöministeri selviää tilanteesta näppiä polttamatta ja kasvoja menettämättä, meidän verorahoilla?

Onko Haavistolla ulkopoliittista kokemusta?

Haavisto on kampanjansa aikana todistellut ulkopoliittista osaamistaan. Oheinen lainaus on hänen ansioluettelossaan. "Vuosina 1999 - 2005 Haavisto toimi YK-tehtävissä maailman kriisialueilla mm. Balkanilla, Afganistanissa, Palestiinassa, Irakissa, Liberiassa ja Sudanissa johtaen useita YK:n ympäristöjärjestön UNEP: n kenttäselvityksiä kriisien aiheuttamista ympäristötuhoista sekä useita köyhdytetyn uraanin kenttätutkimuksia sota-alueilla."

Kysymys oli siis lähinnä kriisien aiheuttamien ympäristötuhojen selvittämisestä. Maininta köyhdytetyn uraanin kenttätutkimuksista viitannee USA:n eri sotatoimialueilla käyttämiin ohjuksiin, joissa oli käytetty köyhdytettyä uraania.

 Yllämainituilla tehtävillä ei ole juuri mitään tekemistä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Kriisien ratkominen kehitysmaissa ei ole Suomen ulkopolitiikan hoitamista. Ne eivät nähtävästi avanneet kontakteja myöskään kansainvälisesti merkittäviin päättäjiin.

Haaviston Sudan /Darfur - kokemuksesta tulee kansainvälisiä dokumentteja lukiessa omituinen kuva. Hänen nimittäminen tehtävään jää hämäräksi. Hän ei piitannut tehtävänsä rajauksista. Sai aikaan rauhansopimuksen, jonka allekirjoitti vain yksi konfliktin lukuisista osapuolista. Ei katsottu omaavaan uskottavuutta Sudanin hallituksen ja kapinallisten keskuudessa. Toimintaa on kuvattu amatöörimäiseksi. Hanketta on arvioitu täydelliseksi epäonnistumiseksi, minkä hän on itsekin myöntänyt.

Tekevälle sattuu. Jos epäonnistuminen kuitenkin perustuu oman roolin väärin ymmärtämiseen ja tilanteen väärinarviointiin, niin Suomen presidenttinä kriisitilanteessa esimerkiksi Venäjän kanssa seuraukset voivat olla kohtalokkaat.

Haaviston kerrotaan pitäneen luentoja yliopistoissa liittyen kansainvälisiin ympäristökysymyksiin. Ympäristökysymykset eivät varsinaisesti kuulu presidentin tehtäviin. Kansainvälisissäkin yhteyksissä niitä hoitaa ympäristöministeri.

Haavisto on toiminut vierailevana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa erityisalueenaan uudet turvallisuusuhat ja Venäjä. Hän ei kuitenkaan tunnistanut Venäjän presidenttiä kuvasta.

Yllä olevan perusteella jokainen voi tehdä johtopäätöksiä presidenttiehdokas Haaviston ulkopoliittisen kokemuksen ja taidon riittävyydestä Suomen presidentin tehtäviin.