Sitovien henkilömäärien vahvistaminen hoitolaitoksiin on mahdotonta

Demarit ovat aloittaneet kunnallisvaalikampanjan vanhusten ja veronmaksajien kustannuksella.

Henkilöstön lisääminen laitoshoitoon ei paranna kokonaisuudessaan vanhustenhoitoa, mutta lisää kuntalaisten verorasitusta. Pelkona on myös laitoshoidon resurssien kasvu kotihoidon kustannuksella. Tavoitteena pitää olla vanhusten hyvä hoito hoitomuodosta tai -tavasta riippumatta.

Ilmeisesti lähes kaikki vanhukset haluavat olla kotona niin kauan kuin mahdollista. Tuttu ympäristö kotona lisää turvallisuudentunnetta.

Omaisten kannalta kotihoidon jälkeisellä hoitomuodolla on merkitystä, kun vanhus ei enää selviä kotona ilman ympärivuorokautista hoitoa. Vanhukselle halutaan paras mahdollinen hoito inhimillisistä syistä. Jäykillä ylhäältä määrätyillä henkilömitoituksilla sitä tuskin saavutetaan, jos henkilöstön ammattitaito ja motivaatio eivät ole hyviä. 

Sitovien henkilömäärien vahvistaminen eri hoitopaikkoihin potilaan kunto huomioiden on lähes mahdotonta. Siinä missä toinen hoitaja ”vie mennessään ja tuo tullessaan”, toinen hoitaja hohkailee vanhuksen sängyn ympärillä saamatta mitään aikaa.

Hoitoalan kaikissa ammattiliitoissa on demarienemmistö. Haluavatko demarit työpaikoille todella jatkuvia ristiriitoja ja ammattiliittojen neuvotteluja henkilömitoituksista? Luulisi viime vuosikymmenien riitelyt esimerkiksi paperikoneiden käyttöhenkilöstömääristä ja paluusta joustavien moniosaajien arvostukseen opettaneen jotakin.

Demaripoliitikot yrittävät käyttää vanhuksia ja heidän omaisiaan kunnallisvaalien välineenä tavalla, joka myöhemmin vanhusten määrän kasvaessa aiheuttaa valtavia kustannuksia, hoidon tehottomuutta ja ristiriitoja työpaikoilla.

Hallituksen johtaminen on tavoitteetonta

 Hallituksen budjettiesitys vuodelle 2013 sisältää 1,3 miljardia veronkorotuksia ja 400 miljoonaa euroa menoleikkauksia. Budjettialijäämä on 6,6 miljardia, jonka kattaminen nostaa Suomen velkataakan 95 miljardiin euroon ensi vuoden lopussa. Budjetin perustana on talouden 1,2 % kasvu.

Jos jonkin suomalaisen suuremman yrityksen toimiva johto tekisi hallitukselleen budjettiesityksen, jossa jo ennen toimintavuoden alkua todettaisiin kustannusten ylittävän myyntitulot esittämättä mitään toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi, niin kyseisessä yrityksessä alkaisi aika pian johtajien vaihtoviikot.

Politiikassa on toisin. Hallitus on perustellut tekemättömyyttään sillä, että ei voi tehdä mitään, kun ei tiedä mitään tulevaisuudesta!

Yrityksissä tällaisessa tilanteessa valitaan budjetin perustaksi huonoin vaihtoehto ja toimenpiteet mitoitetaan sen mukaan. Ei voi käyttää rahaa enemmän kuin myynnin kautta tulee kassaan.

Valtion budjetin perustaksi voisi määrittää talouden nollakasvun, jota elinkeinoelämä pitää todennäköisenä.  Tästä lähtökohdasta tulisi johtaa tavoitteet toiminnalle.

 Veronkorotukset sopivat tähän tilanteeseen huonosti, koska ne vähentävät kotimaista kysyntää. Vaarassa on massatyöttömyys varsinkin kaupan alalla, jossa työskentelee 300.000 ihmistä. Kauppa on jo alkuvuodesta vähentänyt ilman suurempaa kohua 8.000 henkeä.

Kuuden puolueen hallituksen johtaminen on vaikeaa, koska hallituspuolueiden tavoitteet ovat keskenään ristiriitaisia. Tämä selittää pääasiassa kykenemättömyyden tehdä säästöpäätöksiä, jotka olisivat välttämättömiä lisävelkaantumisen estämiseksi.

Suomen valtion velka tulee olemaan historian suurin. Se on lähes kaksi kertaa valtion vuosibudjettia suurempi. Tästä on vastuussa hallitus, jonka tavoitteetonta johtamista ei voisi hyväksyä missään yrityksessä.

Kuntien ei pidä luottaa rajakaupan jatkuvaan kasvuun

Uusien autojen vienti Suomen kautta Venäjälle on vähentynyt roimasti. Autojen lukumäärä on pudonnut vuodesta 2007 noin 750.000:sta 150.000 autoon vuodessa.

Vielä viisi vuotta sitten rajakunnat olivat suunnittelemassa ja myös rakentamassa isoja rekkaparkkeja rajanylityspaikoille sekä satamiin. Tuolloin jo tiedettiin Venäjän rakentavan suurta tuontisatamaa Ust Lugaan Suomen lahden pohjukkaan. Tänä vuona Ust Lugan kautta viedään Venäjälle enemmän autoja kuin kaikkien Suomen satamien kautta yhteensä.

Kaakkois-Suomessa on menossa kaupan ja matkailun kehittämisbuumi. Tax free- kauppa kukoistaa varsinkin Lappeenrannassa, joka ajoittain ohittaa myynnissä jopa Helsingin. Venäjän WTO – jäsenyyden elokuussa sekä tulevaisuudessa mahdollisen viisumivapauden odotetaan vielä lisäävän merkittävästi kauppaa ja matkailua.

Varoituksen sana on paikallaan, ettei kävisi samalla tavalla kuin autojen kauttakulkuviennissä.

 Uusia työpaikkoja kauppaan ja matkailuun syntyy, mutta verotulot eivät juuri kasva. Tämä johtuu osittain tax free - palautuksista ja osittain palvelualojen alhaisista palkoista. Osan työtekijöistä on turvauduttava verovaroin rahoitettuun sosiaalitukeen. Näin veronmaksajat maksavat myös välillisesti osan palveluyritysten alhaisista palkoista.

Valtaosaa myydyistä tuotteista ei valmisteta paikkakunnalla eikä edes Suomessa. Tällöin verot valuvat tältäkin osin seutukunnan ulkopuolelle. Monet suuret yritykset maksavat vain osan veroistaan paikkakunnalle, koska niiden verotuskunnat ovat muualla.

Kaakkois-Suomen kuntien ei tule luottaa rajakaupan jatkuvaan kasvuun, vaan kiinnittää huomiota elinkeinopolitiikassa korkean tuottavuuden työpaikkojen lisäämiseen. Yksi tällainen työpaikka tuo enemmän verotuloja kuin useampi matalapalkkainen.

On mukava ylpeillä hyvänä aikana palvelualojen työpaikkojen lukumäärän kasvulla. Riski kuitenkin ajautua talouden romahtamiseen ja suurtyöttömyyteen kasvaa, kun heikkenevä ostovoima ja vähenevät turistivirrat sulkevat ensimmäisenä työvoimarikkaita palvelualanyrityksiä. Tästä ovat eräät Euroopan maat saaneet sokkihoitoa.