Rikkaat riistäjät kuriin

"Rikkaat riistäjät kuriin! Pääomatuloilla elely passivoi. Varakkaiden omaisuus puolitettava ja jaettava työttömille, köyhille ja sairaille." Tämä on lainaus E-S:n estareista 3.10 2013.

Eikö tämä ole kiihottamista kansanryhmää vastaan? Jos Suomessa erehtyy puolella sanallakaan arvostelemaan somaleita, venäläisiä tai maahanmuuttajia, niin  asiallisestakin kritiikistä syntyy valtava poru. Sen sijaan oman maan kansalaisten omaisuutta voi vapaasti kehottaa ryöstelemään, jos he sattuvat olemaan "rikkaita" eli kuuluvat maan pieneen vähemmistöön.

Suomen väestöstä noin 20000 henkeä ansaitsee yli 150000 vuodessa. Se on noin 0,4 %  tulonsaajista, joita vuonna 2011 oli  4,6 miljoonaa. Heidän maksamansa verot olivat  karkeasti ottaen 1,5 miljardia eli puolet vuotuisesta puolustusbudjetista.

Vertailun vuoksi julkisista menoista jaetaan "köyhille" sosiaalisina tulonsiirtoina noin 40  miljardia vuodessa ja pelkästään valtion budjetista maaseudun "köyhille" maataloustukena  eli palkkana 2,5 miljardia. Tästä on vedettävissä se johtopäätös, että Suomea köyhdyttävät "köyhät" eivätkä "rikkaat".

"Köyhät" ovat vuosikymmenien aikana onnistuneet saamaan toimivan demokraattisen järjestelmän avulla ja osittain kiristämään omien painostusjärjestöjen avulla itselleen ylivertaisia etuja muuhun maailmaan verrattuna.

Tämä joukko on ahneudessaan haalinut etuja niin paljon, että ei pysty niitä itse maksamaan. Tuloksena on ollut koko yhteiskunnan velkaantuminen aivan muutamassa vuodessa. Hintataso on noussut niin dramaattisesti, että meidän valmistamia tuotteita ei enää haluta ostaa maailmalla.

Eikö nyt olisi aika yrittää löytää ulospääsy tästä tukalasta tilanteesta ja jättää jatkuva "rikkaiden" syyllistäminen vähemmälle?

 

Lappeenrannan kaupunginhallitus ja valtuusto sivuraiteella

Lappeenrannan kaupunginvaltuuston kokouksen 30.9  alustava keskustelu keskittyi  säästöohjelmassa kokonaisuuden kannalta mitättömiin asioihin. Tasapainotusohjelman  veronkorotukset ja vaihtoehdot niille eivät aiheuttaneet vielä keskustelua.

Toivottavasti kahden viikon aikalisä tuo poliittisten ryhmien keskusteluun myös vaihtoehdon veronkorotusten välttämisestä. Kaupunginjohtaja sekä strategia - ja talousjohtaja ovat esittäneet kaupungin luottamusmiesjohdolle tasapainotusohjelman vaihtoehtona ainoastaan veronkorotusta, jota on juntattu luottamusmiehille jo keväästä lähtien

Kaupungin ylin virkamiesjohto joutui luonnollisesti ikävään tilanteeseen, kun taloudeltaan paremmassa kunnossa olevat Kouvola ja Jyväskylä julkistivat satojen ihmisten irtisanomiset. Lappeenrannassa asiasta ei ole esitetty valtuustolle edes vaihtoehtoisia säästölaskelmia.  Onko vaihtoehtojen yksipuoliseen tarkasteluun eli esimerkiksi lomauttamisten välttämiseen vaikuttaneet luottamustoimissa olevat kaupungin ja Eksoten työntekijät?

Lappeenrannassa on mahdollisuus välttää veronkorotukset, jos esimerkiksi lomautetaan koko konsernissa 4-500 henkeä ja lomautukset muuttuvat kuntaliitoksista johtuvan viiden vuoden irtisanomiskarenssi jälkeen irtisanomisiksi.

Realistinen vaihtoehto on myös koko henkilöstön lomauttaminen vuorotellen 1-2 kuukautta vuoden aikana. Sen voi ulottaa myös Eksoteen kieltäytymällä maksamasta lomautusta vastaavan rahamäärän Eksoten maksuosuudesta.

Ehkä tämä jo osoittaa riittävästi, että vaihtoehtojen tarkastelu ei ole ollut aivan riittävää ja avointa, vaikka kaupunginjohtaja Kimmo Jarva niin väittää (E-S 27. 9). Olisi odottanut, että tehty raskas, byrokraattinen ja kaikkien osallistujien aikaa runsaasti vievä suunnitteluprosessi olisi tuottanut muitakin vaihtoehtoja kuin veronkorotukset. Ammattimaisen suunnitteluprosessin tavoitteena on kaikkien mahdollisten vaihtoehtojen tarkastelu.

Lappeenrannan katastrofaalinen taloustilanne jatkuu kauas tulevaisuuteen. Toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi vaativat ennakkoluulotonta talouden tervehdyttämistä. Esitetyt keinot ovat oikeansuuntaisia, mutta aivan riittämättömiä.

 

 

Horoskoopeista vaikutuksen tutkimiseen

Tutkimus - ja analysointikeskus TAK ja Itä-Suomen yliopisto julkaisivat äskettäin tutkimuksen viisumivapauden vaikutuksesta venäläisten Suomen matkailuun. Sen mukaan Suomeen tulevan rahan määrä nousisi nykyisestä 1,15miljardista 3,34 miljardiin vuodessa.  Kasvu tulisi lähes kokonaan moskovalaisten rahankäytöstä, joka olisi 2,3 miljardia vuodessa.

 Viisumiton matkailu tuskin räjäyttäisi matkailijamäärät kasvuun. Viisumin hinta ja saatavuus eivät ole nytkään venäläisille este eikä edes hidaste matkustaa Suomeen. Viisumin hinta on noin 35 euroa. Jokaisesta pikkukaupungista löytyy matkatoimistoja, jotka hyvin nopeasti järjestävät viisumin Suomeen.

Liikenneyhteydet asettavat suurimmat rajoitukset matkailun kasvulle. Moskova - Pietari junayhteys on nykyisellä raidemäärällä täysi. Lentomatkailun kasvu törmää terminaali- ja lentovuoro-ongelmiin Moskovasta. Maaliikenne autoilla on jo nyt vaikeuksissa huonojen Venäjän puoleisten teiden vuoksi niin Moskovasta Pietariin kuin siitä rajallekin, jonka vetokyky asettaa myös rajoituksia. Mihinkään näistä ongelmista ei ole nopeaa ratkaisua.

Myös Suomesta ostettavien tuotteiden laatu ja hintakilpailukyky rajoittavat matkailijamäärän kasvua, koska samoja tuotteita saa jo nyt Venäjältä suomalaisista marketeista. Venäjän tullikomitean asettamat rajoitukset ovat menneinä vuosina aiheuttaneet kauppaan äkillisiä häiriöitä. Ne eivät tulevaisuudessakaan ole aivan poissuljettuja.

Yliarvostetun ruplan devalvoituminen valtion tukiostoista huolimatta ja Venäjän talouden ennustaminen ovat täysin ratkaisevia matkailun kehittymiselle. Ne voivat pudottaa täysin pohjan pois ruusuisilta ennusteilta. Tutkimuksessa lienee oletettu Venäjän kasvun jatkuvan Eurooppaa nopeampana ilman notkahduksia.

Suomessa valtio ja kunnat suunnittelevat edelleen hatarien ennusteiden pohjalta investointeja rajaliikenteeseen ja matkailuun ilman kustannus-hyöty-riski-analyysejä, vaikka esimerkiksi rekkaparkit seisovat virheinvestointeina lähes käyttämättöminä puhumattakaan satamien autokentistä.

Suomen kannalta olisi  hyödyllistä tutkia tänne mahdollisesti tulevan rahamäärän lisäksi sitä, mihin raha menee tulonsa jälkeen, ja mikä todellisuudessa on rahan kokonaisvaikutus  Suomen ja sen velkaantuvien rajakuntien talouteen ja työllisyyteen. Tällöin voitaisiin välttää myös virheinvestoinnit.

 

Lappeenrannan budjettia salaillaan

Kaupungin säästöbudjetista ei ole juuri tihkunut tietoa julkisuuteen, vaikka strategiaa ja budjettia on valmisteltu kuukausia. Salailu jatkuu aivan päätöksen loppumetreille saakka. Hallitus on lehtitietojen mukaan kokoontumassa ensi maanantaina jo aamusta, jotta saataisiin tuore esitys iltapäivällä valtuustolle.

Näin toimii keskusteleva ja avoin demokratia Lappeenrannassa. Kaupunkilaisille ja valtuutetuille ei jää minkäänlaista mahdollisuutta esittää näkemyksiään. Ikävät päätökset halutaan päättää pienellä joukolla muita kuulematta.

Ensi vuoden budjetti lienee 400 miljoonaa euroa. Kaupungin tuloja kasvatetaan veronkorotuksilla, joista veroäyrinkorotus olisi 19 miljoonaa ja kiinteistöveron  9 miljoonaa. Lisäksi omaisuuden myynnistä tulisi 6 miljoonaa, jos suunnitellut myynnit toteutuvat. Tulot kasvanevat näillä helpoilla keinoilla 34 miljoonaa eli lähes 9 % :ia budjetista.

Lehtitietojen mukaan käyttömenoissa yritettäneen säästää 14 miljoona, joka on vain alle puolet verotulo - ja myyntituloista. Kaupungin virkamiehet ovat esityksessään valinneet itselleen helpon tien. Kaveria ei irtisanota eikä lomauteta.

Virkamiesesitys yrittää tervehdyttää kaupungin taloutta väärällä tavalla. Säästöpaketissa kerättävien lisäverojen osuus on 2,5 kertaa suurempi kuin suunnitellut säästöt käyttömenoissa. Ratkaisu on jo lyhyellä tähtäimelläkin kestämätön sekä vaikeista päätöksistä vastuuta välttelevä. Perusteluna se, että muutkin nostavat  kuntaveroa, on naiivi.

Erikoista on myös säästöpäätösten lykkääminen, vaikka velkaantuminen on ollut pitkään jopa tavallisen kuntalaisen tiedossa. Miksi säästöpäätöksiä ei tehty jo alkuvuodesta, jolloin velkaantumista olisi voitu jarruttaa aikaisemmin?

Valitettavasti käyttömenojen pienet säästöt ja talouden yleinen heikkeneminen voivat ajaa kaupungin jo ensi vuonna uuteen veronkorotuskeskusteluun. Käyttömenojen säästöjä on löydettävä lisää. Veronkorotuksia ei tule tehdä, koska perheiden ostovoima pienten palkankorotusten ja elämisen kallistumisen myötä muutenkin heikkenee.