Kokoomus hävisi taas kädenväännön säästöistä

Viime kevään hallitusneuvotteluissa säästöjä ei päätetty juurikaan tehdä, koska demareiden kanta tulevasta talouskasvusta teki säästöistä tarpeettomia. Kokoomus taipui vasemmistopuolueiden tahtoon. Talouskasvua ei tullut ja Suomi velkaantui lisää.

Käydyssä budjettiriihessä vasemmisto otti taas niskalenkin kokoomuksesta. Katainen ei pystynyt vastaamaan vyörytykseen. Veroja korotetaan ja säästöjä ei juuri tehdä.

Arvonlisäveron nostosta ja ansiotulojen indeksikorotusten poistosta saadaan kerättyä lisää veroja 1,5 miljardia. Yli sadantuhannen vuosituloille säädetään solidaarisuusvero, jonka vaikutus verokertymään on mitätön. Mutta lisännee rikkaiden kuolleisuutta, koska viimeisen tutkimuksen mukaan vitutukseen voi kuolla.

Suomi jatkaa ylivarojensa elämistä. Veronkorotukset tarkoittavat sitä, että julkishallinnon rahat eivät riitä nykyisen byrokratia pyörittämiseen. Byrokratia kasvaa yhdessä verojen kanssa.

Hallitus päätti 1,2 miljardin menoleikkauksista eli säästöistä, kun tarve olisi ollut 5 miljardia. Kunnat menettävät 240 miljoonaa, joka Kuntaliiton mukaan kerätään kunnallisveron korotuksena, siis lisäverona byrokratian pyörittämiseen. Tällöin nettosäästö jää alle miljardin.

Demarien johtama talouspolitiikka on johtamassa maan perikatoon, vaikka puolueen omat virkamiehet varoittavat jatkuvasti taloustilanteen heikkenemisestä. Yrityksiä liputetaan ulkomaille ja vaihtotase on kääntynyt miinukselle. Säästöjä joudutaan tekemään vielä myöhemmin, koska talouskasvu ei ratkaise ongelmia.

Ei voi muuta kuin ihmetellä nykyisen poliittisen johdon huolettomuutta talousasioiden hoidossa.

Isännätön raha altistaa korruptiolle?

Viime viikkoina on saatu seurata Finnairin, Ilmarisen, Varman ja AKT:n johdon edesottamuksia liittyen asuntokauppoihin ja henkilösuhteisiin.

Kaikki asiat ovat tapahtuneet mahdollisesti oikein, mutta tavallisen kansalaisen mielestä kyseenalaisesti. Yleinen käsitys on, että tapahtumat ovat vain jäävuoren huippu.

Mikä yhdistää näitä kaikkia sinänsä erilaisia tapahtumia?

Se on isännätön raha, joka antaa kyseisten korporaatioiden toimivalle johdolle lähes rajattoman toimintavallan, jos luottamushenkilöt eivät ole tehtäviensä tasalla ja/tai ovat toimivan johdon ohjattavissa eri syistä.

Suomessa suurten yritysten omistajat ovat usein kasvottomia. Finnairin enemmistön omistaa valtio. Ilmarisen ja Varman omistavat suomalaiset vakuutuksenottajat ja vakuutetut.  AKT:n omistavat sen jäsenet, ahtaajat ja autonkuljettajat.

 Yritysten johtajat istuvat usein toistensa hallituksissa. Pienessä maassa se on hyvä toimintamalli, koska kaikki osaaminen ja synergia on järkevää käyttää tehokkaasti.  Huono puoli on se, että kaverille on vaikea sanoa  ei.

 Suomessa on hyviä ja nuoria johtajia, jotka pystyvät palauttamaan luottamuksen, ja korvaamaan epäonnistuneet johtajat. Yleensä he ovat toimitusjohtajien alaisia ja tekevät usein jo nyt toimitusjohtajien työt, kun nämä istuvat eri hallituksissa ja osallistuvat ”sidosryhmien ja sijoittajien informoitiin”.

AKT ja ammattiyhdistysliike on luku sinänsä. Puheenjohtaja voi massuttaa liiton henkilöitä lähes tahtonsa mukaan. AKT:n ahtaajille ja autonkuljettajille on nähtävästi riittänyt mielen liikkeiden muuttamiseen kännykkä, läppäri, porinjatsit tai kostea ravintolailta. Pihvi on noussut päähän.

Verovaroja ja jäsenmaksuja on käytetty tuhlailevasti. Tulisiko ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeus poistaa, koska verovaroja käytetään holtittomasti muuhun kuin jäsenten etujen ajamiseen?

Isännättömän rahan kontrollia on lisättävä yrityksissä, osuustoimintaliikkeessä, säätiöissä ja yhdistyksissä. Kunnat sekä niiden omistamat yritykset, kunta – ja seurakuntayhtymät kuuluvat myös tähän joukkoon. Paras kontrolli on johtajien ja luottamusmiesten korkea moraali.

Kuntien ahdinko kiihtyy poliitikkojen jahkaillessa

Eduskunnan välikysymyskeskustelu 7.3.2012 oli masentavaa kuultavaa. Keskustan tekemä välikysymys osoitti, että keskustapuolue on jäänyt yksin. Se menettää vähitellen uskottavuutensa ja puheoikeutensa, koska kaikki, myös keskustalaiset kuntalaiset, ymmärtävät muutoksen tarpeellisuuden. Olisi tärkeää, että kaikki kuntalaiset tarjoaisivat merkittävän asiantuntemuksensa käytettäväksi kuntauudistusta tehtäessä.

Työssä olevan väestön osuus pienenee ja verorasitus eri kunnissa jakautuu epätasaisesti. Tasa-arvo ei toteudu palveluiden saannin eikä verorasituksen suhteen. Kunnat ajautuvat vähitellen taloudelliseen umpikujaan.

Keskusta ja perussuomalaiset haluaisivat maakuntatasoisia kuntapalveluiden hoitajia ja tarjoajia, siis samaan tapaan kuin nyt on organisoitu terveys – ja sosiaalipalveluiden hoito Etelä - Karjalassa. Millä tavalla keskustan uusi hallintomalli eroaisi Valtiovarainministeriön virkamiesten tekemästä kuntauudistuksesta, jossa Etelä – Karjala olisi yksi kunta?

Keskustan hellimä lähidemokratia vain etääntyisi kuntalaisista. Vai onko keskustalaisilla tarkoitus luoda nykyiselle kuntatasolle uusi hallintotaso? Tällöin saataisiin lisää byrokratiaa ja kustannuksia.

Kunnat ovat jääneet pahoin jälkeen organisaatioiden kehittämisessä, jos otetaan huomion nopea väestörakenteen muutos sekä sen asettamat vaatimukset palveluille ja niiden kasvaneille kustannuksille. Kuntien johtajat ja luottamusmiehet eivät ole onnistuneet kehittymään muutoksen mukana.

Joissakin yrityksissä johtajan ja suoritusportaan välillä voi olla vain kaksi porrasta, kun kunnissa ja kaupungeissa se voi olla lähellä kymmentä, jos huomioidaan lautakuntakäsittelyt. Kustannukset kasvavat ja aikaa kuluu, kun paperia monistetaan tai siirretään sähköisesti paikasta toiseen. Joka vaihe vaatii tekijänsä.

Rahan ja ajan tuhlaaminen alentaa tuottavuutta, jonka kehittyminen kunnallishallinnossa on ollut heikkoa. Moniportaisuus lisää myös byrokratiaa.  Äsken julkaistun tutkimuksen mukaan uusien yritysten Suomeen sijoittumista haittaa hidas päätöksenteko kaavoitus - ja lupa - asioissa.

Taloustilanteen heikkeneminen vaatii nopeita päätöksiä politiikoilta kuntauudistusasiassa.