Kuka maksaa Venäjän asettamat pakotteet

Viime päivinä on ollut vilkasta keskustelua Venäjän asettamien vastapakotteiden vaikutuksesta Euroopan Unionin ja erityisesti Suomen elintarvikevientiin. Keskustelusta on syntynyt sellainen kuva, että verovaroin mahdollisesti tullaan korvaamaan yritysten menetykset.

EU:n elintarvikeviennin arvo Venäjälle on 12 miljardia ja sen kriisirahasto tappioiden korvaamiseen  noin 400 miljoonaa. Suuruusluokista voi päätellä, että lupaukset yritysten menetysten korvaamisesta ovat lähinnä poliitikkojen vastuutonta puhetta.

Pitäisikö menetykset yrityksille yleensäkään korvata?

Markkinatalousjärjestelmässä yritykset tekevät businesta ja vastaavat myös siihen liittyvistä riskeistä. Ei voi olla niin, yritykset käärivät hyvinä aikoina voitot hyvin kannattavasta Venäjän kaupasta ja huonoina aikoina maksattavat tappiot veronmaksajilla.

Viimeisen 20 vuoden aikana on toistuvasti varoiteltu Venäjän riskeistä. Varautuminen riskeihin on ollut kirjavaa. Monet yritykset ovat jättäneet etabloitumasta Venäjälle. Jotkut suuretkin yritykset ovat vetäytyneet sieltä  viranomaisten toiminnan aiheuttamien riskien vuoksi.

Lainsäädäntö Venäjällä on periaatteiltaan lähellä länsimaista. Näin ollen vetäytymisen syynä ei ole  länsiyritysten heikko lakien tuntemus ja osaaminen, vaan venäläisten tarkoitushakuinen byrokratia ja mielivalta.

Jos korvauksia ryhdytään maksamaan, niin pitäisikö jonoon tulla myös Venäjältä vetäytyneet yritykset? Entä maatalousyrittäjät ja heidän osuuskuntansa? Pitäisikö veronmaksajan korvata Valion tappiot, kun se on juuri saanut 70 miljoonan sakot markkinaoikeudelta  määräävän aseman väärinkäytöstä maitomarkkinoilla?

Toimintamalliksi sopinee viennin sopeuttaminen Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1990-luvun alussa. Tukiaisia yrityksille ei tullut. Kaikki, myös valtio takauksineen, kärsivät nahoissaan.

Tuolloin yritykset suhteellisen nopeasti löysivät uusia vientimarkkinoita. Ne trimmattiin länsikuntoon, joka osoittautui hyväksi kilpailuvaltiksi kovilla länsimarkkinoilla. Tuskin yritykset nytkään jäävät kärvistelemään Venäjän armoille ja odottelemaan tukia valtiolta.

Poliitikot voivat mahdollisuuksiensa mukaan tukea vientiavauksia, mutta työ tehdään nytkin yrityksissä. Pakotteiden vaikutukset kantavat yritykset. Riskit sisältyvät kuluttajien maksamiin hintoihin. Miksi ne pitäisi maksaa kahteen kertaan?

 

 

 

Onko Venäjästä syytä olla huolissaan

Ylen Uutisten viikonloppuna julkaisemassa kyselyssä Venäjän kehityksen koki uhkaksi 56 % suomalaisista. Samaan aikaan vain runsas neljännes kannatti Natoon liittymistä. Loogisuus ei liene suomalaisten leipälaji.

Tutkijat arvelevat, että Suomen ulkopoliittinen johto ei ole ollut hereillä, vaikka Venäjän kehitys on ollut nähtävissä jo lähes kymmenen vuotta. Edellinen presidentti keskittyi hyvien suhteiden vaalimiseen Venäjän johtoon ummistaen silmänsä siellä tapahtuvalta kehitykseltä.

Nykyinen presidentti esittelee selvitysten tekoa puolustusyhteistyöstä Ruotsin ja EU:n kanssa, vaikka sotilaallisen vaikuttavuuden kannalta arvioiden Ruotsi on lähes riisunut itsensä aseista ja  EU-maat kuuluvat Suomea lukuun ottamatta Natoon.

Eestin ja Liettuan presidentit, syvällistä yhdessäoloa Venäjän kanssa 50 vuodelta kokeneena, ovat varoitelleet Venäjän kääntävän katseensa seuraavaksi Balttiaan ja Puolaan. Naton kumppanuusohjelman maista jo Georgia ja Ukraina ovat joutuneet Venäjän hyökkäyksen kohteeksi, Suomi ei.

Venäjän propaganda on massiivista, ja sen kärkenä on amerikkalaisten syyttely. Monien venäläisten tuttavieni mielipiteet ovat kääntyneet amerikkalaisvastaisiksi. Uhittelu on mennyt jo niin pitkälle, että Venäjä on viimeisen parin viikon aikana tehnyt 16 kertaa kaukopommittajilla lähestymislentoja Alaskan ilmatilan rajalle testaten Yhdysvaltojen ilmapuolustusta. Pohjois-Korea on saanut kumppanin Amerikan vastaiseen uhkailuun.

Venäjän asettamat rajoitukset elintarviketuonnille ovat herättämässä Suomen poliitikkoja, kun vaikutukset alkavat näkyä lomautuksina. Kaakkois-Suomessa elätellään toivoa elintarvikkeiden ostoryntäyksestä.

Vastaavia tuotteita kuitenkin saa myös Eestistä halvemmalla ja vähemmällä jonottamisella Eestin rajalla käytössä olevan ajanvarausjärjestelmän vuoksi. Ostovoima joka tapauksessa heikkenee Venäjällä inflaation ja heidän omien tuotteidensa kallistumisen myötä vähentäen matkailua ja ostoksia ulkomailta.

Venäjän patriotismi, haaveet Neuvostoliiton rajojen palauttamisesta, asevoimien valmiuden kehittäminen, unelmointi tasavertaisuudesta Yhdysvaltojen kanssa ja savijaloilla seisova Italian kokoinen lähes kokonaan energiaan nojaava talous tekee Venäjästä arvaamattoman ystävän Suomelle.

Venäjästä on syytä olla huolissaan.