maanantai 30. kesäkuuta 2014

Energiapolitiikka menossa lepikkoon


Suomen Keskusta Vihreiden säestämänä on toistuvasti korostanut bioenergian tärkeää merkitystä Suomelle. Se on ymmärrettävää puolueiden kannalta äänestäjien saamiseksi, mutta harhaanjohtavaa Suomen energian saannin takaamiseksi. Vielä kurjempi saattaa olla tilanne vientiteollisuuden kannalta.

Suomessa poliitikot ovat toistuvasti vannoneet myös cleantech- ympäristötekniikan nimiin uutena loistavana ja laskevia teollisuudenaloja korvaavana liiketoimintana. Sopii kysyä, mihin ennusteet perustuvat ja mistä löytyvät ne investointikohteet? Varsinkin kun meidän tuleva energiatuotannon rakenne ja siitä tuleva osaaminen on pääasiassa käytössä vain meillä Suomessa.

Valitettavasti jopa Suomen lisäenergian tarvetta voidaan tyydyttää vain marginaalisesti metsän, risukkojen ja kantojen avulla. Metlan mukaan metsien vuotuinen käyttö voi olla teoriassa noin 95 Mm3, käytännössä luku lienee noin 80Mm3. Tällä hetkellä hakataan 55 Mm3 ja muuta puuainesta syntyy noin 10 Mm3  eli yhteensä 65 Mm3 vuodessa.

Jos lisähakkuut onnistuisivat täydellisesti, niin metsäenergian lisäämispotentiaali on siis noin 15 Mm3 eli 30 TWh. Jos tämä kaikki muunnetaan dieseliksi, se kattaisi noin kolmanneksen Suomen liikenteen käyttämästä energiasta. Tämän jälkeen kaikki metsävarat olisivat käytössä. Äänekosken kaltaisille tehtaille ei olisi tilaa ilman saatavuuden ja hinnan puolesta epävarmaa puun tuontia Venäjältä.

Todettakoon vertailulukuna, että Kaukaan valmistumassa olevan biodieselvoimalan tuotanto on vuodessa noin 1 TWh eli reilu prosentti koko Suomen liikenteen energian käytöstä. Aika monta "risuvoimalaa" pitää käynnistyä fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi.

Muuhun maailmaan verrattuna Suomen energiapolitiikan painotukset ovat lähes päinvastaiset. EU:n 28 maassa toteutuneista sähköntuotantokapasiteetin nettoinvestoinneista viimeisen 13 vuoden aikana vain 2% on kohdennettu bioenergiaan.

Ollaanko nyt tekemässä ratkaisuja, jotka ajavat umpikujaan metsäteollisuuden puunsaannin? Suunnataanko verovaroja  cleantech - ympäristötekniikan tukemiseen, jolle ainakaan bioenergian osalta ei ole markkinoita suuressa mittakaavassa edes Suomessa puhumattakaan sen ulkopuolella?

 

 

 

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Venäjä jo ryhtynyt takaamaan turvallisuuttaan


“Presidentti Sauli Niinistö toteaa, että Venäjän ja lännen suhteiden kärjistymistä ei osattu odottaa". Hieman odottamaton kommentti presidentiltä, koska selviä oireita asiasta on ollut jo ainakin Georgian sodasta 2008 lähtien. Asiantuntijat ovat puhuneet ja kirjoittaneet asiasta paljon.

Samaa luokkaa oli presidentin kommentti, jossa hän totesi Venäjän maarajan Naton kanssa kaksinkertaistuvan Suomen mahdollisesti liittyessä Natoon. Eikö olisi luontevampaa murehtia  siitä puolikkaasta, joka on meidän pitkä maaraja Venäjän kanssa?

Suomalaisia kiinnostanee enemmän oma kuin venäläisten turvallisuus. Kyllä Venäjä pitäisi meitä mielellään omana etuvartioasemana länttä vastaan. Mitä vahvempi suomalaisten maksama oma puolustus on ilman Natoa sen paremmin se palvelee Venäjän etuja.

Venäjältä tuli äskettäin parin päivän sisällä varsin tylyä tekstiä liittyen Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Ensin oli asialla presidentin "sanansaattaja" ja sitten hieman virallisemmin Ulkoministeriön edustaja.

Ylilyövään neuvostoaikaiseen propagandaan olemme jo tottuneet. Venäjä ajaa kaksilla rattailla. Juoksupojat käyvät pelottelemassa, ja ulkoministeri yrittää sen jälkeen vähätellä lausuntoja.

Toivottavasti presidentti Sauli Niinistö ja ulkoministeri Erkki Tuomioja saavat suunsa auki tavatessaan KGB - taustaisen ulkoministeri Sergei Lavrovin hänen Suomen vierailunsa aikana. Ettei vaan kävisi kuten Tuomiojan aatesisko Tarja Haloselle, jonka suu jäätyi keskusteluissa  venäläisten kanssa kasvokkain, mutta Suomen lehdissä kuitenkin kerrottiin sanotun suorat sanat?

Suomalaisten suhtautuminen Venäjään olisi paljon myönteisempi, jos se lopettaisi jatkuvat Suomeen liittyvät aggressiiviset puheet. Nato-keskusteluun tuskin olisi tarvetta, jos Venäjä lopettaisi hyökkäykset naapurimaihin ja vetäisi miehitysjoukkonsa pois Krimiltä.

Rauhanomaista kehitystä ja normaalia rinnakkaiseloa palvelisi myös Venäjän aseistukseltaan, kalustoltaan ja henkilöstöltään hyökkäysjoukoiksi organisoitujen sotilasosastojen vetäminen pois Suomen rajan läheisyydestä. Suomen mahdollisesti liittyessä Natoon Venäjä katsoo oikeudekseen "ryhtyä tarvittaviin toimiin turvallisuutensa takaamiseksi", joihin se jo todellisuudessa on ryhtynyt joukkojensa sijoittamisella lähelle Suomen rajaa.

 



 

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Palkkaa lisää virkamiehille


Lappeenrannan tarkastuslautakunta on raportissaan todennut kaupungin olevan kriisikunta velkaantuneisuudella ja omavaraisuusasteella mitattuna. Konsernivelkaa on 550 miljoonaa euroa eli 7570 euroa per asukas.

Kaupunginjohtaja on esittänyt hallitukselle  johdon uusia työjärjestelyjä ja palkkausta apulaiskaupunginjohtajan jäädessä eläkkeelle tulevana syksynä. Kyseinen virka tehtiin mittatilauksena kuntaliitoksen yhteydessä muutoin työttömäksi jääneelle Joutsenon kunnanjohtajalle.

Työtehtävä koottiin muiden virkamiesten tehtävistä, jolloin tehtävien vähennyksien kohteeksi joutuneiden virkamiesten palkkaa ei alennettu vastaavasti, vaikka se tuntuisi loogiselta.

Kun apulaiskaupunginjohtajan tehtävät hänen nyt jäädessä eläkkeelle jaetaan eri virkamiehille, niin kaupunginjohtaja esittää uusia tehtäviä saaville tuntuvia palkankorotuksia. Sekin on loogista yksilön kannalta, koska tehtäviä tulee todella lisää.

Tilanne ei kuulosta kuitenkaan loogiselta työnantajan eli veronmaksajan kannalta, joka maksoi palkan apulaiskaupunginjohtajalle saamatta kuitenkaan siitä rahallista kompensaatiota, koska  työtehtävien vähentymisen johdosta palkkoja ei alennettu.

Maksaako veronmaksajat palkankorotukset useille virkamiehille, vaikka koko johdon tehtäväkokonaisuus pysyisi samana aiempaan verrattuna? Maksaako kaupunki nyt sekä tarpeettoman viran perustamisen että sen purkamisen.

Ei ole ihme, että keskustelupalstoilla monet ihmettelevät, miksi säästötavoitteita ei saavuteta kuntaliitoksissa. Kunnat pannaan yhteen, mutta kiinteistöt ja henkilöstö jäävät toimimaan.

Voi ihmetellä myös koko kaupunginjohdon tilannetajua, kun omia palkkoja esitetään korotetavaksi, vaikka kaupunki on kriisikunta. Samaan aikaan heikkenevän taloustilanteen vuoksi tulee myös monia kaupunkilaisia jäämään työttömäksi. Voi olla, että palkankorotukset lujittavat virkamiesten keskinäisiä suhteita, mutta suhteita kaupunkilaisiin ne kärjistävät.

Oma osansa asiassa on myös kaupunginhallituksen pöydän ympärillä istuvilla luottamusmiehillä, joilla toivotaan olevan selkärankaa estää tilanteeseen sopimattomat palkankorotukset ja kaupungin talouden syöksykierre. Kaupungin johto ei siihen näköjään pysty.