Pelaako Venäjä kaksilla korteilla?

Venäjän ja Suomen presidentit tapasivat 12.2 ja totesivat ties monennen kerran, että maittemme väliset suhteet ovat hyvät. Keskusteltiin pääasiassa kaupasta Venäjän pyynnöstä, lapsien huoltajuusongelmista ei juuri ollenkaan.

Edeltävänä viikonloppuna 9.2  presidentti Vladimir Putin osallistui 2000 hengen kokoukseen, jossa perustettiin Yleisvenäläinen vanhempien vastarintajärjestö vastustamaan lasten adoptioita ulkomaille. Tilaisuuden tähti oli kuitenkin Suomen "kohudosentti" Johan Bäckman, joka väitti "suomalaisten viranomaisten polkevan venäläisten äitien ja lasten oikeuksia" kutsuen sitä sodaksi venäläisiä perheitä vastaan.

Miksi Venäjä sallii  tällaista jopa maan presidentin läsnä ollessa, jos maittemme suhteet ovat hyvät ja vilpittömät. Miksi suomalaiset viranomaiset eivät puutu Bäckmanin toimiin? Suomessa ei ole rankaistu oikeudessa  lastensuojeluviranomaisia venäläisten lasten lainvastaisesta kohtelusta. Täten Bäckmanin puheet eivät ole totta.

Toinen ihmetystä herättävä asia on jo vakavampi. Kommersant-lehti julkaisi 11.1 uutisen , jonka mukaan lännen talousvaikeudet ovat heikentäneet Yhdysvaltojen mahdollisuuksia keskittää riittävästi resurssejaan Aasiaan. Se tarvitsisi tähän Venäjän apua. Vastineeksi Venäjä haluaisi kuitenkin sen etupiirin tunnustamisen Euroopassa.

Kaikki  IVY- maat kuuluisivat Venäjän etupiiriin. Balttia voisi kuulua Natoon, mutta pysyviä tukikohtia ei tulisi kuitenkaan olla sen alueella. Suomi saisi virallisesti puolueettomuusaseman. Ukraina ja Georgia kuuluisivat Venäjän yhteyteen. Yhdysvallat saisivat vastineeksi puutua Iranin ydinaseohjelmaan ja Syyrian tilanteeseen ei kuitenkaan sotilaallisin keinoin.

Amerikkalaiset ovat myöntäneet neuvottelutapaamisen venäläisten kanssa, mutta pitäneet sisältöä valheena. Venäläislähteet eivät usko amerikkalaisten suostuvan sopimukseen etupiirijaosta. Erikoisinta on kuitenkin se, että venäläiset itse olisivat valmiit sopimukseen.

Venäjä haluaisi nähtävästi ottaa niskalenkin Euroopasta, koska Venäjän öljytuotteista riippuva talous, 75 % BKT: sta, heikkenee Yhdysvaltojen tuodessa liuskekivestä tuotettua nesteytettyä kaasua Eurooppaan ja aloittaessa vapaakauppaneuvottelut EU:n  kanssa.

 Venäjän energiatuloja vähentää myös EU:n kaasua korvaavien energiamuotojen lisääntyminen sen pyrkiessä 2020 mennessä riippumattomuuteen Venäjän energiatoimituksista. Liuskekiven hyödyntäminen kaasutuotannossa on alkamassa Ukrainassa, Romaniassa, Bulgariassa ja Unkarissa.

Presidenttien tapaamisessa Venäjän ja Suomen kaupan todettiin vähentyneen 13 %:lla. Maiden väliset suhteet ovat kuitenkin hyvät vakuuttavat venäläiset ja erityisesti suomalaiset. Kuulostaako uskottavalta?

Ostosmatkailu ei tuo Etelä-Karjalaan satoja työpaikkoja

Etelä-Saimaan artikkelissa 10.2.2013 käsiteltiin Etelä-Karjalan ostosmatkailua. Kirjoituksessa olleiden kaupan asiantuntijoiden esittämät useat asiat eivät perustuneet faktoihin, vaan olivat lähinnä mielipiteitä, olettamuksia ja arvauksia.

Santasalo Ky:n / TAK Oy:n ennusteen mukaan venäläiset käyttävät Etelä-Karjalassa vuonna 2025 rahaa kauppaan ja palveluihin vähintään 1,3 miljardia euroa eli viisi kertaa enemmän kuin nyt. Tieto on lähinnä vain arvaus.

Venäläisten ostovoima perustuu lähes pelkästään öljyn ja kaasun hinnan kehitykseen, jonka ennustaminen on yli kymmenen vuotta eteenpäin mahdotonta. Esimerkiksi liuskekivestä valmistetun nesteytetyn kaasun edullinen hinta ja tuonti Yhdysvalloista Eurooppaan on jo nyt irrottanut maakaasun hinnan öljysidonnaisuudesta, joka on alentanut Venäjän kaasun myyntimääriä ja hintoja.

Ostosmatkailu tuo työpaikkoja, mutta minkälaisia ja kuinka paljon on niiden nettolisäys?

Matkailun ja kaupan investointien työllisyysvaikutukset ovat pieniä ja lyhytkestoisia. Ne työllistävät usein paikkakunnan ulkopuolisia yrityksiä, jotka käyttävät lähes pelkästään ulkolaista työvoimaa. Hyödyt valuvat alueen ulkopuolelle.

Kaupan ja matkailun työpaikat ovat enimmäkseen osa-aikaisia. Lehtitietojen mukaan Rauhaan valmistunut matkailukohde työllistää 200 henkeä, joista vain 40 on kokopäiväistä. Osa-aikatyön pieni palkka tuo vähän verotuloja. Todellisuudessa verovaroin maksetaan osa kaupan ja matkailun palkkakustannuksista.

Kaupan työpaikat tuskin kasvavat lähivuosina merkittävästi, koska suomalaiset keskusliikkeet ovat investoineet pelkästään Pietarin alueelle yli 20 elintarvike - ja rautamarkettia. Sekä suomalaiset että venäläiset jatkavat investointejaan isoihin kauppakeskuksiin, joita on myös parikymmentä.

Yhdysvalloissa ja Euroopassa jo käytössä olevat kaupan maksuautomaatit vähentävät kaupan työpaikkoja Kaakkois-Suomessa vaikka ostosmatkailu kasvaisikin. Työpaikkojen nettolisäystä ostosmatkailu ei tuone. Voisivatko kaupan asiantuntijat kertoa monta sataa kassatyöntekijää automaatit vähentävät Kaakois-Suomessa?

Miksi esimerkiksi Lappeenrannan kaupunki on eräs Suomen velkaisimpia kaupunkeja, vaikka täällä on ollut niin erinomainen, kirjoituksessakin hehkutettu työpaikkakehitys muuhun maahan verrattuna? Löytyisikö tähän vastaus kaupan asiantuntijoilta?

Eikö Kaakkois-Suomen kaupunkien ja palveluelinkeinojen kannattaisi käydessä ostosmatkailun taloudellisista, yhteiskunnallisista ja sosiaalisista vaikutuksista tutkimus? Arvuuttelujen sijaan tarvittaisiin tutkimustietoa.

 

Ammattiyhdistysliike itse auttamaan itseään

Kansanedustaja Jukka Kärnä (sd) oli taas (E-S 21.12.2012) ristiretkellä elinkeinoelämää vastaan syyttämällä sitä hyvinvointiyhteiskunnan telomisesta. On merkillistä, että kansanedustaja jaksaa jatkuvasti purra sitä kättä, joka syöttää häntä ja hänen äänestäjiään.

Hyvinvointiyhteiskunta rahoitetaan valtion ja kuntien keräämillä verotuloilla. Valtion budjetissa 2012 elinkeinoelämä maksoi valtiolle valmisteveroa 6,7 miljardia, liikevaihtoon perustuvia veroja 16,7 miljardia ja merkittävän osan 12,1 miljardin tuloverokertymästä eli reilusti yli puolet valtion 52,4 miljardin budjetista.

Hyvinvointiyhteiskunta on yksilöllinen etuusjärjestelmä. Jaettavaa pitää ensin syntyä ennen kuin niitä voi etuisuuksina jakaa.

Jos elinkeinoelämän kilpailuedellytykset ja sen myötä veronmaksukyky huonenevat riittävästi liian suurien työvoimakustannusten vuoksi, niin silloin on edessä hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden heikkeneminen.  Syy ei ole suinkaan yksin elinkeinoelämän, vaan muun muassa tehottoman ja kalliin julkisen sektorin, jonka työntekijämäärä on kasvanut  muutamassa vuosikymmenessä 170 000:sta yli 800 000:een työntekijään.

Tämän lisäksi ammattiyhdistysliikkeen ajamat ja osittain laittomin lakoin  kiristämät tuottavuuden ylittävät  palkankorotukset sekä erilaiset muut työvoimakustannuksia nostavat sosiaalipaketit ovat olleet jatkuvasti heikentämässä kilpailukykyä.

Tämän kaiken ymmärtävät tavalliset Suomea pystyssä pitävät kansalaiset. Mutta jostain syystä se ei mahdu ay-aktiivien järjen juoksuun. Tämä osoittaa, että ay-johto on menettänyt yhteytensä työntekijöihin, jotka eroavat liitoista ja niiden työttömyyskassoista, ja tällä tavalla osittavat mielipiteensä ay-toiminnasta.

 Äskettäin valtio päätyi tukemaan verovaroin loistoristeilijän rakentamista noin 6 miljoonaa pienemmällä summalla kuin telakka olisi halunnut. Erityisesti ay-johtajien keskuudessa  kritisoitiin heidän mielestään liian pientä tukipaketia.

 Ay-liitoilla on miljardien sijoitusomaisuus. Miksi ay-liitot eivät anna mitätöntä 50 miljoonan vippiä telakalle omien jäsentensä työllisyyden turvaamiseksi? Miksi ay-liike ei tee laivakohtaista työehtosopimusta 20 % palkanalennuksella, jotta tilaus saataisiin Turkuun?

Talkoohenkeä vaaditaan elinkeinoelämältä ja kaikilta veronmaksajilta, mutta sitä itsekäs ja vain omia etujaan ajava ay-liike ei vaadi itseltään.

Timo Vainikka

Ammattiyhdistysliikkeelle uusi malli ajamaan jäsentensä etua

Ammattiyhdistysliikkeen  ajaa oikeutetusti  jäsentensä etua. Mutta se tapa ja tavoite, jolla ay-liike ajaa asiaansa ei ole läheskään aina hyväksyttävä.

Suomessa on eniten lakkoja Euroopassa. Huomattava osa niistä on laittomia, jollaisia muualla Euroopassa enää harvoin järjestetään. Lakoilla on vauhditettu vuosien aikana Suomen talouden ja tuottavuuden heikkenemistä, joka ovat nyt osaltaan ajamassa Suomea lamaan.

Metalliliiton toimintakertomus vuodelta 2011 soittaa, että sen oma pääoma oli 173 miljoonaa, josta lakkorahaston osuus 143 miljoonaa. Jäsenmaksutuotot olivat 53,4 miljoonaa ja sijoitustuottoja tuli 7,6 miljoonaa vuodessa.

Metallilla on siis lakko - ja työttömyyskassa, mutta ei työllisyyskassaa. Sillä olisi halutessaan ollut taloudelliset mahdollisuudet jäsenistönsä työllisyyden tukemiseen esimerkiksi lainaamalla tarvittavat 50 miljoonaa mahdollisen laivatilauksen saamiseksi Turkuun.

Metalliliiton säännöt eivät sitä myöskään estä. Säännöt ovat laadittu  metallimiesten palkankorotusten eikä työpaikkojen säilymisen näkökulmasta. Hyvärisen lainaamissa säännöissä ei sanota mitään teollisuudenalan menestymisestä tai pyrkimyksestä taata työpaikka. Korkea palkka ei auta, jos tilille ei tule mitään.

Olisiko ay-liikkeen mahdollista löytää sääntöihinsä uusi euroajan malli palkankorotusten ja työpaikan säilymisen välillä kilpailukyvyn palauttamiseksi? Vai onko ammattiyhdistysliike edelleen yhteiskunnan ainoa taho, joka kuvittelee voivansa tulla yhteiseen pöytään sanelemaan ehtoja ja vaatimuksia?

Aiemmin kilpailukykyä ja työpaikkojen säilymistä hoidettiin devalvaatioilla. Sen tilalle ei ole pystytty vielä löytämään uutta mallia. Suomalaiset metallimiehet ovat huippuluokkaa. Mutta palkkakustannukset, ja sitä kautta työpaikat karkaavat käsistä.

Turun miljardin laivaprojektin rahoituksesta valtio olisi hoitanut 70 %. Hallituksen yksimielinen, vasemmistoministerienkin  tukema, päätös olisi taannut lainoja 600 miljoonalla ja antanut muita lainoja tai innovaatiotukea 100 miljoonaa.

Sairasta teollisuutta ei pidä tukea verovaroin, koska äärimmäisyyteen vietynä Suomen kaltaisen pienen maan verovarat eivät siihen riitä. Esimerkiksi laivatilauksen voittaneen Ranskan bruttokansantuote on Suomeen verrattuna kaksitoistakertainen.

 

Timo Vainikka

Lappeenranta

Venäläisturismin hyödyistä tehtävä tutkimus

Kansanedustaja Jukka Kopra (kok.) esitti (E - S 23.1.2013) venäläisturismin ja ostosmatkailun kasvun nopeuttamista, koska "muutaman kymmenen miljoonan investoinnilla saadaan muutamassa vuodessa satojen miljoonien verotuotot".

Venäläisten ostosturismista on tehty erilaisia kasvuennusteita viisumipakon poistumisen kanssa ja ilman. Ennusteiden vaihteluvälit kävijämäärän osalta vaihtelevat valtavasti. Pessimistisimmiksikin leimatut ennusteet tuplaavat turistimäärän muutaman vuoden sisällä.

Kuitenkin kävijämäärän todellisista vaikutuksista esimerkiksi alueen talouteen, verokertymään, kantaväestön viihtyvyyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja suomalaisten työllisyyteen ei ole minkäänlaista tutkimusta. Päätöksiä tehdään luuloon perustuvalla tiedolla.

Jo pikaiset ja pinnalliset havainnot osoittavat, että tutkimukselle olisi sijansa.

Yleensä turistien tuomasta rahasta käytetään ilmaisua "liikevaihto tai alueelle tuleva raha". Tämä on brutto, josta ei ole vähennetty myydyn tavaran tai palvelun tuottamiskustannuksia. Ilmaisu antaa täysin väärän mielikuvan saadusta hyödystä.

Suurin myynti kohdistuu vaatteisiin, joita ei valmisteta  Suomessa. Raha näistä tuotteista menee Suomen ulkopuolelle. Liikevaihtoveroa jää saamatta Lappeenrannassa tax freen vuoksi noin 30 miljoonaa. Alueelle jäävä hyöty on mitätön.

Lappeenranta on saanut nauttia venäläisturistien tuomasta "valtavasta rahavirrasta" jo vuosia. Siitä huolimatta kaupungin talous on mennyt jatkuvasti huonompaan suuntaa.

Syy on yksinkertainen. Kaupungin 500 miljoonan budjettiin kertyy yhteisöverosta vain 20 miljoonaa, josta vain muutama miljoona tulee venäläiskauppaa käyvistä yrityksistä. Tuloveroa kertyy arviolta 800:lta venäläiskauppaan sitoutuvalta työntekijältä noin 3 miljoonaa. Venäläisturismi ei pidä yllä meidän nykyistä hyvinvointia.

Tuoko kasvava kauppa ja mahdollinen viisumivapaus työpaikkoja suomalaisille, kun työpaikkailmoituksissa vaaditaan venäjän kielen taitoa? Vai käykö kuten virolaisten kanssa? Heitä on nyt Suomessa töissä 50-100.000. Kukaan ei tiedä täsmällisesti.

Entä kantaväestön viihtyvyys ja suhteet venäläisiin? Tuleeko Lappeenrannasta suomalaisreservaatti, jossa venäläiset ovat enemmistönä? Los Angelesissa meksikolaisenemmistö valitsi äskettäin ensimmäinen meksikolaistaustaisen kaupunginjohtajan.

Kaikkia edellä kuvattuja vaikutuksia tulisi tutkia, että tietäisimme todella mitä olemme tekemässä. Hurmahenkinen kaupan kasvattaminen voi johtaa ojasta allikkoon. Haitat jäävät tänne ja hyödyt menevät muualle.