Tuleeko EU:sta uusi Neuvostoliitto?

Kansalaiset ovat kyllästyneet epävarmuuteen, joka aiheutuu eurooppalaisten poliitikkojen päättämättömyydestä ja poliittisen johtajuuden puutteesta talousongelmien ratkaisussa. Kaikissa EU:n jäsenmaissa spekuloidaan EU:n hajoamisella tai liittovaltiokehityksellä. EU:n alkuperäinen kaunis idea rauhan takaajana ja kilpailukyvyn parantajana on jäänyt taka-alalle.

Kilpailukyky Euroopassa heikkenee. Poliitikot eivät kykene tekemään säästöpäätöksiä, vaan korvaavat päättämättömyyden lisäveroilla hyydyttäen talouskasvun. Tämän on hyvin ymmärtänyt presidentti Sauli Niinistö kertoessaan kriisin päättyvän rahan painamiseen eli euron devalvoitumiseen ja inflaatioon.

 Suomalaisia on peloteltu viennin vaikeuksilla sekä putoamisella Venäjän syliin erottaessa EU:sta. Pahinta on kuitenkin epävarmuus, joka jo nyt heikentää kysyntää Euroopassa ja on aiheuttanut Suomen vientiin 20 miljardin vajeen.

 EU:n hajoaminen joidenkin valtioiden rajun velkaantumisen vuoksi ei juuri vaikuttaisi yrityksiin. Tuskin ihmiset jättävät ostamatta tarvitsemansa laadukkaan tuotteen sen vuosi, että valmistajamaan valtio on velkaantunut. Sen sijaan eurosta luopuminen palauttaisi pikkuvaluutojen epävarmuuden ja tarpeen suojautua lisäkustannuksin kurssivaihteluiden varalta.

Saksa tulee ratkaisemaan EU:n ja euron kohtalon. Tällä hetkellä Saksasta annettu lainaeuro palaa nopeasti takaisin saksalaiseen pankkiin. Saksa maksattaa muilla omien pankkiensa virheellisen luottopolitiikan. Näihin talkoisiin myös Suomi osallistuu.

Saksan viennistä 60 % menee Eurooppaan. Kun isojen euromaiden ostovoima heikkenee riittävästi, niin myös Saksa ajautuu vaikeuksiin. Tällöin jää vaihtoehdoiksi joko EU:n hajoaminen tai liittovaltio.

Virkamiehiä huolestuttavat Saimaan tulvavahingot Venäjällä

Saimaan vedenpinta on ollut korkealla jo keväästä lähtien. Ei ole vaatinut ennustajan lahjoja ennustaa, että Saimaa tulee tulvimaan yli äyräittensä kesän aikana varsinkin kun koko Saimaan altaan alueella oli runsaasti lunta ja nyt kesällä sateita.

Lisäjuoksutukset on aloitettu vasta heinäkuun alussa. Vedenkorkeuden arvioidaan nousevan tästä huolimatta vielä 5-15 senttiä heinäkuun loppuun mennessä. Lisäjuoksutuksista pyritään päättämään, siis pyritään, tulevalla viikolla. Yli 800 kuution juoksutukset vaativat ministeripäätöksen.

Kaakkois-Suomen ELY - keskuksen vesistöinsinööriä näyttää huolestuttavan Etelä-Saimaan (20.7.2012) mukaan enemmän Venäjän puolelle juoksutuksesta aiheutuvat kustannukset kuin omien kansalaisten kärsimät mittavat tulvavahingot.

Väärät lääkkeet väärään tautiin

Euroopan poliitikot ovat yrittäneet ratkoa talousongelmia pitkään tuloksetta. Toimet eivät ole saavuttaneet uskottavuutta markkinoilla. Puhutaan ongelmasta, joka on suhdanneluontoinen ja ohimenevä. Uskotaan verojen korotusten ja rahan pumppaamisen riutuvien valtioiden talouteen auttavan. Säästöjen ja tehokkuuden etsiminen on ollut myrkkyä poliitikoille.

Ongelma on kuitenkin pysyvä, koska Eurooppa on elänyt yli varojensa jo pitkään. Se on menettänyt kilpailukykynsä verovaroin rahoitetun kalliin ja tehottoman sosiaaliturvan, jäykkien työmarkkinoiden ja vanhenevan väestön vuoksi. On hyvä muistaa, että kriisissä on kyse nimenomaan poliitikkojen johtamasta valtioiden heikosta taloudesta eikä yksityissektorin velkaantumisesta.

Kriisi vaikuttaa myös yrityksiin, kun verot ja kalliit sosiaalipaketit lyhenevien työaikojen muodossa lisäävät yritysten kustannustaakkaa ja heikentävät tuottavuutta. Yritykset hakeutuvat sinne, missä kustannukset ovat edullisimmat. Suomi on saanut tähän liittyvää sokkihoitoa Nokian vaikeuksien myötä.

Kriisimaiden talous ei parane elleivät ne pysty oleellisesti pienentämään kustannuksiaan ja lisäämään tuottavuuttaan. Näissä asioissa ei näy valoa juuri missään Euroopan maassa. Esimerkiksi Portugalin nuorisotyöttömyys on 40 % ja Espanjan 50 %. Nuoriso muuttaa näistä maista Etelä-Amerikkaan ja Afrikkaan, josta lisääntyy kilpailu halpojen raaka-aineiden tukemana puhumattakaan Kiinan ja Intian maailmanlaajuisesta invaasiosta.

Euroopassa ei valmisteta oikeastaan mitään tuotetta, jota ei pystyttäisi valmistamaan halvemmalla jossain muussa maanosassa. Mistä me aiomme etsiä tulevaisuudessa ostajat tuotteillemme, jos emme ymmärrä alkaa riisua kallista yhteiskuntarakennettamme? Sen tekee myöhemmin kuitenkin kova kansainvälinen kilpailu paljon brutaalimmalla tavalla.

Mitä tapahtuu, kun poliitikot käyttävät nyt rahat keinotekoiseen elvyttämiseen, mutta perusongelma eli heikko kilpailukyky jää?