Venäjän presidentti on rakastunut

Äskettäin pidetyn Venäjän presidentin Vladimir Putinin vuotuisen mediasirkuksen keskeisimmäksi kansainvälisesti levinneeksi asiaksi jäi oheinen otsake. Venäjän sisäpolitiikassa tulevat viikot kansa arvuuttelee presidentin mielitietyn nimeä eikä murehdi elintason reipasta laskua.

Venäjä kaipaisi nyt enemmän suuria tekoja kuin suuria puheita ja  presidentin rakkauselämään liittyvää laskelmoitua saippuaoopperaa.

Kadunmiehellekin näyttää olevan jo selvää, että pääongelma on yksipuolinen ja lähes täysin energiateollisuuteen tukeutuva vanhentunut ja kilpailukyvytön elinkeinoelämä.

Talousvaikeudet toistuvat tasaisin välein öljyn hinnan laskuja seuraten niin kauan kun teollisuuden rakennetta ei edes yritetä korjata. Nuorin sellutehdas on 40 vuotta vanha, vaikka Venäjällä on maailman rikkaimmat metsävarat.

Lähtökohtaisesti vaikeudet johtuvat Putinin olemattomasta elinkeinopolitiikasta, jonka heikkous on peittynyt jatkuvaan Venäjän öljytulojen kasvuun. Syyllisiä eivät siis ole virallisen propagandan leimaamat pahat ulkomaat, joka yrittävät piirittää Venäjää ja säädellä öljyn hintaa.

Suomen kannalta tilanne muistuttaa Neuvostoliiton kaupan romahtamisen aikoja. Tällöin vientimme pystyi kaikesta huolimatta sopeutumaan tilanteeseen melko nopeasti ja hankimaan uusia markkinoita lännestä. Nyt edessä ovat samat askeleet.

 Kun Venäjällä on taipumusta säännöllisesti sotkea asiansa, niin olisiko viisaampaa hakeutua eroon mahdollisimman paljon Venäjän kohtalon yhteydestä eurooppalaisten jäsenyhteisöjemme avulla?

Orastavaa myönteistä kehitystä on havaittavissa Suomessa järjestettyjen monien kansainvälisten tapahtumien muodossa. Vai roikkuvatko vanhan neuvostomantran toistajat vielä liian vahvasti vallassa?

Myös meillä tarvittaisiin poliitikoilta, ay-liikkeeltä ja yritysjohtajilta enemmän tekoja kuin puheita.

 

Venäläisten ostosmatkailuun tulee pitkä laskusuhdanne

Öljyn hinnan ja ruplan arvon lasku vie Venäjän taloutta vinhaa vauhtia alamäkeen. Hintojen nousu syö  palkkojen ostovoimaa, koska esimerkiksi kestokulutushyödykkeistä pääosa ja elintarvikkeista suuri osa joudutaan ostamaan valuutalla.

Venäläiset ovat jo tyytymättömiä ostovoimaansa ja vaativat palkankorotuksia. Yksityisellä sektorilla palkanmaksukyky kuitenkin heikkenee, koska monilla teollisuuden aloilla kysyntä hiipuu.

Julkisen sektorin palkat maksetaan valtion kassasta, joka myös hupenee ripeästi öljyn hinnan heiketessä. Energiasta tulee yli puolet valtion budjettituloista.

Rahapula alkaa lähestyä vuoden 1998 laman tilannetta. Silloin muutamassa kuukaudessa Venäjän talous totaalisesti hyytyi. Palkalla ei pystynyt ostamaan edes kunnolla ruokaa.

Monet virkamiesryhmät olivat tuolloin puolesta vuodesta vuoteen ilman palkkaa. He kävivät kuitenkin töissä, koska odottivat  tulevaisuudessa saavansa maksamatta jääneet palkkansa. Venäläinen tapa tehdä "devalvaatio" oli raaka.

Länsiyritykset ovat menettäneet perusteellisesti luottamuksensa Venäjän politiikkaan. Vaikutus sen teollisuuden uudistumiseen tulee olemaan dramaattinen ulkomaisten investoijien poistuessa maasta.

Presidentti Vladimir Putin on kaavaillut jo osallistuvansa vuoden 2018 presidentin vaaleihin. Tällöin hän poistuisi näyttämöltä vasta 2024. Sitä ennen lienee turha odotella investoijia Venäjälle, koska niin pahoin ongelmat ovat henkilöityneet Putiniin.

Ostosmatkailu Suomeen on vähentynyt vuoden aikana koko maassa, Itä-Suomessa jopa kymmeniä prosentteja. Ruplan heikkeneminen, hintojen korotukset ja vaikeudet palkanmaksussa tulevat edelleen vähentämään merkittävästi venäläisten ostomatkailua.

 

 

Valtio tappaa Talvivaaran

Talvivaaran pelätty konkurssi voi jättää Kainuussa 1500 ihmistä ilman työtä. Se olisi paikallisesti katastrofi ellei konkurssille löydy vielä vaihtoehtoa tai toiminnalle uutta vakaavaraista jatkajaa. Suurempi katastrofi se on kuitenkin Suomen vientiteollisuudelle, joka näivettyy korkean veroasteen aiheuttamaan korkeaan kustannustasoon.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren torhakkuus kieltäytyä Talvivaaran yrityssaneerausta hoitavan asianajajan mukaan vain muutaman miljoonan pikavipistä Talvivaaralle saneerausmenettelyn ajaksi ihmetyttää. Talvivaaraan on investoitu noin 1,5 miljardia. Kun Suomen veroaste on noin 50 % , niin valtio on kerännyt jo nyt verotuloja projektista 750 miljoonaa. Tähän mennessä valtio on lainoittanut kaivoshanketta vain 200 miljoonalla, siis lainoittanut ei lahjoittanut.

Edessämme on hyvä ja konkreettinen esimerkki siitä, miten järjetön valtion ahneus verottajana tappaa hyviä ja realistisia teollisuushankkeita. On aivan tavanomaista, että varsinkin suurien investointien käynnistysvaiheessa ajaudutaan likviditeettivaikeuksiin. Myynti ei kasva riittävän nopeasti kattamaan kustannuksia.

Näin on käynyt myös Talvivaaralle terästettynä vielä korkeiden sademäärien aiheuttamilla ympäristönsuojeluongelmilla ja viranomaisten viivyttelyllä lupien käsittelyssä. Ei tarvitse ihmetellä, että teollisuutta lähtee Suomesta.

Samaan aikaan poliitikot jakavat  esimerkiksi lähialueyhteistyöhön kymmeniä miljoonia. Venäjän raja-alueen teiden rakentaminen meidän verorahoilla näyttää olevan tärkeämpää kuin työpaikkojen pelastaminen kotimaassa.

Mikäli Talvivaara ajautuu konkurssiin, niin kustannukset valtiolle voivat nousta vuosien kuluessa jopa miljardiin. Eikö poliitikkojenkin pitäisi nyt tehdä kaikkensa, että se vaihtoehto ei toteudu? Nyt vaikuttaa hieman siltä, että poliitikot valmistautuvat erilaisilla tukiaisilla enemmän konkurssin jälkihoitoon kuin sen estämiseen.

 

 

Nato lisää Suomen puolustuskyvyn uskottavuutta

Juha Korkeaojan mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa (5.10) sisältää useita yleisesti hyväksyttäviä periaatteita Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Nato-jäsenyyteen liittyvät kannanotot sisältävät kuitenkin useita perustelemattomia väitteitä. Ne esitettynä "täysin selvinä" totuuksina antavat maanpuolustuskoulutusyhdistyksestä objektiiviseen arviointiin kykenemättömän kuvan.

Nato-jäsenyys ei murenna asevelvollisuutta, vaan se on edelleen välttämättömyys laajan alueemme ja pitkän itärajan puolustamiseksi maavoimillamme. Joukkojen vähäisyys oli ongelma Pohjois-Suomessa jo Talvisodan aikana.

Jatkosodan aikana pinta-alaltaan suurinta osaa Suomesta puolustivat 200000 saksalaista sotilasta. Yksi jalkaväkidivisioona, rynnäkkötykkiprikaati ja lento-osasto Kuhlmay noin 70 taistelukoneella olivat ratkaiseva apu neuvostoliittolaisten joukkojen pysäyttämisessä kesällä 1944.

Apua on tarvittu ja tarvitaan tulevaisuudessakin. Uskottavan puolustuksen aikaansaamiseksi tarvitsemme Naton ilma - ja merivoimia omien tueksi rannikon ja erityisesti pääkaupunkiseudun suojaamiseen.

Korkeaojan pelottelunomainen tulkinta osallistumisesta Naton avunantoon muille jäsenille on väärä. Suomi voisi päättää itse millä resursseilla se osallistuisi kuhunkin operaatioon kuten jo tänään on asianlaita kumppanuusohjelman puitteissa.

Ulkoministeriön tulevaisuuskatsauksen kannanotto on perusteltu. Vasta Nato-jäsenyys lisäisi merkittävästi puolustuksemme uskottavuutta ja ehkäisisi Krimin ja Itä-Ukrainan tyyppisiä kaappauksia.

Naton jäsenmaahan ei ole koskaan hyökätty.

 

 

 

Kaupunki ajelehtii, johto nokittelee

Lappeenrannassa on saatu viime päivinä seurata kunnallispoliitikkojen ja kaupunginjohtajan  ottelua kaupunginjohtajan pätevyydestä ja intohimosta hoitaa tehtäviään. Poliitikot arvostelivat kokoomuksen kansanedustajaehdokkaan Tuomas Telkän innoittamana kaupunginjohtaja Kimmo Jarvaa, johon saman puolueen valtuuston puheenjohtaja Heikki Järvenpää lähti mukaan antamalla radiohaastattelun.

Haastattelu sinänsä oli asiallinen ja tosiasioihin pitäytyvä. Valtuuston puheenjohtaja sai päälleen valtavan arvosteluryöpyn. Ei ole kuitenkaan hänen vikansa, että kaupunginjohtaja ei hoida tehtäviään tyydyttävästi. Sen sijaan hänen vikansa on se, että kaupunki on ajautunut jo pitkään taloudelliseen kurimukseen. Sopan keittäneet poliitikot antoivat kaupunginjohtajalle synninpäästön. Miksi?

Kaupunki maksaa 64 % Eksoten kuluista, joiden määräytymiseen kaupunki on menettänyt otteensa. Se on joutunut Eksoten johdon ja luottamushenkilöiden pompoteltavaksi. Viimeisimpänä esimerkkinä kerran tyrmätty "ulkomaalaissairaala".

Eksoten suurellinen ja kallis rakentaminen sopii huonosti nykytilanteeseen. Esimerkeiksi käyvät hallintotilojen saneeraus entiseen sairaanhoitajakouluun, parkkitalo, Rakuunamäen uudet tilat kaupungin kalleimmalle paikalle, samoin entisen autotalon tontin tilojen vuokraus.

Kaupungin elinkeinopolitiikka on ollut epämääräistä. Wirman toimitusjohtaja Markus Lankinen päästettiin koulutukseen juuri vaikeimpana aikana. Naapurikunnatkin ovat halunneet eroon yhteisestä elinkeinopolitiikasta. Ikea ja Ikano-projektit muhivat ja lykkääntyvät kerta toisensa jälkeen. Tiuruniemessä rahat makaavat kalliissa kiinteistössä ilman käyttöä. Teollisia yritysalkuja ei näy ja pienet ostosmatkailuun perustuvat yritykset hiipuvat.

Ostosmatkailuun on pumpattu täysin epärealistisia odotuksia, vaikka Venäjän arvaamattomuudesta on varoiteltu. Kaupunginjohtaja on esittänyt vakavalla naamalla, että muutaman vuoden kuluttua kaupungissa on viisinkertainen määrä ostosmatkailijoita viime vuotuiseen verrattuna.

Kaupungin taloutta ei ole kyetty tervehdyttämään. Veroja ja tariffeja on nostettu Suomen kalliimmiksi, mutta kustannussäästöihin ei ole ollut riittävää vastuuntuntoa. Kaupungin energia yhtiöstä on lähtenyt nähtävästi pari tuhatta sähköasiakasta korkeiden hintojen vuoksi. Kiinteistöliiton tilaston mukaan taloyhtiöiden verot ja maksut ovat Suomen korkeimmat Lappeenrannassa. Kiinteistövero nousi rakennuksen osalta jopa 70 %.

Mitä tästä seuraa? Lappeenrannan vetovoimaisuus kalliina kaupunkina hiipuu. Ostosturismin väheneminen vaikuttaa negatiivisesti verotuloihin ja työllisyyteen. Velkataakka jarruttaa kaikkea kehitystä kaupungissa. Kaupunkiyhtiöt syövät enemmän kuin tienaavat.

Näistä asioista ei kaupunginjohtaja eikä luottamusmiehet saa synninpäästöä kaupunkilaisilta, vaikka he kuinka antaisivat anteeksi toisilleen.

 

Putinin sotakannatus hupenee

Venäjän propaganda on ollut Ukrainan kriisin alusta lähtien massiivista, jonka vuoksi presidentti Vladimir Putinin kannatus Kremlin kontrollissa olevien mielipidemittausten mukaan on noussut jopa lähelle 90 prosenttia. Korkeaan kannatukseen vaikuttanee myös se, että kansalaiset eivät  uskalla vastata aivan rehellisesti kyselyihin. Veli on alkanut vartioida veljeä.

Hieman luotettavampana pidetyn venäläisen Levada - tutkimuskeskuksen viime viikolla julkaiseman kyselyn mukaan 59 prosenttia ei usko maansa olevan sodassa Ukrainan kanssa. Valtion kontrollissa olevien tiedotusvälineiden kattavasta propagandasta huolimatta prosentti ei ole korkea.

Varsinainen uutispommi on kuitenkin se, että 43 prosenttia kyselyn mukaan ei tukisi Venäjän johtoa ja vain 41 prosenttia tukisi, jos Ukrainassa syttyisi avoin sota. Johtoa tukevien osuus on romahtanut kevään kyselyyn verrattuna.

Putinin harmina on ollut jo Tsetsenian sodista lähtien asevelvollisten kidutuksia, simputuksia ja katoamisia tutkiva Venäjän Äidit - järjestö. Se on alkanut tutkia nyt erityisesti Pihkovaan sijoitetun laskuvarjojoukon sotilaiden kuolemia, joiden on väitetty tapahtuneen harjoituksissa. 

Tapahtumien kulkua ja paikkaa ei ole kerrottu omaisille. Äidit uskovat poikiensa kaatuneen Ukrainassa, vaikka siellä virallisesti ei pitäisi olla venäläisiä joukkoja.  Jo entisestään epäsuositun asepalvelun ja siihen liittyvien hämäräperäisyyksien vuoksi monet vanhemmat yksinkertaisesti ostavat korruptoituneilta upseereilta poikansa vapaaksi asepalvelusta.

Äitien järjestö paljastelee myös muita kiusallisia asioita. Lännen tiedustelutietojen mukaan Ukrainassa olisi noin tuhat venäläistä sotilasta, kun taas äitien mukaan luku on 15000. Äidit ovat hyvän verkottumisensa vuoksi aivan varmasti lähempänä totuutta.

Armeijan johdon valehtelu ja salailu ovat tekemässä omalta osaltaan lovea Putinin kannatukseen.

Elintarvikkeiden väheneminen ja kallistuminen sekä duuman kaavailut panna pakotteita asettaneisiin maihin suuntautuville matkoille lisävero pitävät huolen Putin kannatuksen tasaisesta laskusta.

Onko mahdollisella Putinin kannatuksen laskulla vaikutusta ongelmien ratkaisussa? Putinille riittää peilin edessä kysymys kriisin ratkaisusta kansan mielipiteestä välittämättä. Samaan aikaan EU:n johtajat lentelevät ympäri Eurooppaa saadakseen ongelmiin rauhanomaisen ratkaisun. Tätä kutsutaan lännessä demokratiaksi.

 

 

Kuka maksaa Venäjän asettamat pakotteet

Viime päivinä on ollut vilkasta keskustelua Venäjän asettamien vastapakotteiden vaikutuksesta Euroopan Unionin ja erityisesti Suomen elintarvikevientiin. Keskustelusta on syntynyt sellainen kuva, että verovaroin mahdollisesti tullaan korvaamaan yritysten menetykset.

EU:n elintarvikeviennin arvo Venäjälle on 12 miljardia ja sen kriisirahasto tappioiden korvaamiseen  noin 400 miljoonaa. Suuruusluokista voi päätellä, että lupaukset yritysten menetysten korvaamisesta ovat lähinnä poliitikkojen vastuutonta puhetta.

Pitäisikö menetykset yrityksille yleensäkään korvata?

Markkinatalousjärjestelmässä yritykset tekevät businesta ja vastaavat myös siihen liittyvistä riskeistä. Ei voi olla niin, yritykset käärivät hyvinä aikoina voitot hyvin kannattavasta Venäjän kaupasta ja huonoina aikoina maksattavat tappiot veronmaksajilla.

Viimeisen 20 vuoden aikana on toistuvasti varoiteltu Venäjän riskeistä. Varautuminen riskeihin on ollut kirjavaa. Monet yritykset ovat jättäneet etabloitumasta Venäjälle. Jotkut suuretkin yritykset ovat vetäytyneet sieltä  viranomaisten toiminnan aiheuttamien riskien vuoksi.

Lainsäädäntö Venäjällä on periaatteiltaan lähellä länsimaista. Näin ollen vetäytymisen syynä ei ole  länsiyritysten heikko lakien tuntemus ja osaaminen, vaan venäläisten tarkoitushakuinen byrokratia ja mielivalta.

Jos korvauksia ryhdytään maksamaan, niin pitäisikö jonoon tulla myös Venäjältä vetäytyneet yritykset? Entä maatalousyrittäjät ja heidän osuuskuntansa? Pitäisikö veronmaksajan korvata Valion tappiot, kun se on juuri saanut 70 miljoonan sakot markkinaoikeudelta  määräävän aseman väärinkäytöstä maitomarkkinoilla?

Toimintamalliksi sopinee viennin sopeuttaminen Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1990-luvun alussa. Tukiaisia yrityksille ei tullut. Kaikki, myös valtio takauksineen, kärsivät nahoissaan.

Tuolloin yritykset suhteellisen nopeasti löysivät uusia vientimarkkinoita. Ne trimmattiin länsikuntoon, joka osoittautui hyväksi kilpailuvaltiksi kovilla länsimarkkinoilla. Tuskin yritykset nytkään jäävät kärvistelemään Venäjän armoille ja odottelemaan tukia valtiolta.

Poliitikot voivat mahdollisuuksiensa mukaan tukea vientiavauksia, mutta työ tehdään nytkin yrityksissä. Pakotteiden vaikutukset kantavat yritykset. Riskit sisältyvät kuluttajien maksamiin hintoihin. Miksi ne pitäisi maksaa kahteen kertaan?

 

 

 

Onko Venäjästä syytä olla huolissaan

Ylen Uutisten viikonloppuna julkaisemassa kyselyssä Venäjän kehityksen koki uhkaksi 56 % suomalaisista. Samaan aikaan vain runsas neljännes kannatti Natoon liittymistä. Loogisuus ei liene suomalaisten leipälaji.

Tutkijat arvelevat, että Suomen ulkopoliittinen johto ei ole ollut hereillä, vaikka Venäjän kehitys on ollut nähtävissä jo lähes kymmenen vuotta. Edellinen presidentti keskittyi hyvien suhteiden vaalimiseen Venäjän johtoon ummistaen silmänsä siellä tapahtuvalta kehitykseltä.

Nykyinen presidentti esittelee selvitysten tekoa puolustusyhteistyöstä Ruotsin ja EU:n kanssa, vaikka sotilaallisen vaikuttavuuden kannalta arvioiden Ruotsi on lähes riisunut itsensä aseista ja  EU-maat kuuluvat Suomea lukuun ottamatta Natoon.

Eestin ja Liettuan presidentit, syvällistä yhdessäoloa Venäjän kanssa 50 vuodelta kokeneena, ovat varoitelleet Venäjän kääntävän katseensa seuraavaksi Balttiaan ja Puolaan. Naton kumppanuusohjelman maista jo Georgia ja Ukraina ovat joutuneet Venäjän hyökkäyksen kohteeksi, Suomi ei.

Venäjän propaganda on massiivista, ja sen kärkenä on amerikkalaisten syyttely. Monien venäläisten tuttavieni mielipiteet ovat kääntyneet amerikkalaisvastaisiksi. Uhittelu on mennyt jo niin pitkälle, että Venäjä on viimeisen parin viikon aikana tehnyt 16 kertaa kaukopommittajilla lähestymislentoja Alaskan ilmatilan rajalle testaten Yhdysvaltojen ilmapuolustusta. Pohjois-Korea on saanut kumppanin Amerikan vastaiseen uhkailuun.

Venäjän asettamat rajoitukset elintarviketuonnille ovat herättämässä Suomen poliitikkoja, kun vaikutukset alkavat näkyä lomautuksina. Kaakkois-Suomessa elätellään toivoa elintarvikkeiden ostoryntäyksestä.

Vastaavia tuotteita kuitenkin saa myös Eestistä halvemmalla ja vähemmällä jonottamisella Eestin rajalla käytössä olevan ajanvarausjärjestelmän vuoksi. Ostovoima joka tapauksessa heikkenee Venäjällä inflaation ja heidän omien tuotteidensa kallistumisen myötä vähentäen matkailua ja ostoksia ulkomailta.

Venäjän patriotismi, haaveet Neuvostoliiton rajojen palauttamisesta, asevoimien valmiuden kehittäminen, unelmointi tasavertaisuudesta Yhdysvaltojen kanssa ja savijaloilla seisova Italian kokoinen lähes kokonaan energiaan nojaava talous tekee Venäjästä arvaamattoman ystävän Suomelle.

Venäjästä on syytä olla huolissaan.

 

 

 

Energiapolitiikka menossa lepikkoon

Suomen Keskusta Vihreiden säestämänä on toistuvasti korostanut bioenergian tärkeää merkitystä Suomelle. Se on ymmärrettävää puolueiden kannalta äänestäjien saamiseksi, mutta harhaanjohtavaa Suomen energian saannin takaamiseksi. Vielä kurjempi saattaa olla tilanne vientiteollisuuden kannalta.

Suomessa poliitikot ovat toistuvasti vannoneet myös cleantech- ympäristötekniikan nimiin uutena loistavana ja laskevia teollisuudenaloja korvaavana liiketoimintana. Sopii kysyä, mihin ennusteet perustuvat ja mistä löytyvät ne investointikohteet? Varsinkin kun meidän tuleva energiatuotannon rakenne ja siitä tuleva osaaminen on pääasiassa käytössä vain meillä Suomessa.

Valitettavasti jopa Suomen lisäenergian tarvetta voidaan tyydyttää vain marginaalisesti metsän, risukkojen ja kantojen avulla. Metlan mukaan metsien vuotuinen käyttö voi olla teoriassa noin 95 Mm3, käytännössä luku lienee noin 80Mm3. Tällä hetkellä hakataan 55 Mm3 ja muuta puuainesta syntyy noin 10 Mm3  eli yhteensä 65 Mm3 vuodessa.

Jos lisähakkuut onnistuisivat täydellisesti, niin metsäenergian lisäämispotentiaali on siis noin 15 Mm3 eli 30 TWh. Jos tämä kaikki muunnetaan dieseliksi, se kattaisi noin kolmanneksen Suomen liikenteen käyttämästä energiasta. Tämän jälkeen kaikki metsävarat olisivat käytössä. Äänekosken kaltaisille tehtaille ei olisi tilaa ilman saatavuuden ja hinnan puolesta epävarmaa puun tuontia Venäjältä.

Todettakoon vertailulukuna, että Kaukaan valmistumassa olevan biodieselvoimalan tuotanto on vuodessa noin 1 TWh eli reilu prosentti koko Suomen liikenteen energian käytöstä. Aika monta "risuvoimalaa" pitää käynnistyä fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi.

Muuhun maailmaan verrattuna Suomen energiapolitiikan painotukset ovat lähes päinvastaiset. EU:n 28 maassa toteutuneista sähköntuotantokapasiteetin nettoinvestoinneista viimeisen 13 vuoden aikana vain 2% on kohdennettu bioenergiaan.

Ollaanko nyt tekemässä ratkaisuja, jotka ajavat umpikujaan metsäteollisuuden puunsaannin? Suunnataanko verovaroja  cleantech - ympäristötekniikan tukemiseen, jolle ainakaan bioenergian osalta ei ole markkinoita suuressa mittakaavassa edes Suomessa puhumattakaan sen ulkopuolella?

 

 

 

Venäjä jo ryhtynyt takaamaan turvallisuuttaan

“Presidentti Sauli Niinistö toteaa, että Venäjän ja lännen suhteiden kärjistymistä ei osattu odottaa". Hieman odottamaton kommentti presidentiltä, koska selviä oireita asiasta on ollut jo ainakin Georgian sodasta 2008 lähtien. Asiantuntijat ovat puhuneet ja kirjoittaneet asiasta paljon.

Samaa luokkaa oli presidentin kommentti, jossa hän totesi Venäjän maarajan Naton kanssa kaksinkertaistuvan Suomen mahdollisesti liittyessä Natoon. Eikö olisi luontevampaa murehtia  siitä puolikkaasta, joka on meidän pitkä maaraja Venäjän kanssa?

Suomalaisia kiinnostanee enemmän oma kuin venäläisten turvallisuus. Kyllä Venäjä pitäisi meitä mielellään omana etuvartioasemana länttä vastaan. Mitä vahvempi suomalaisten maksama oma puolustus on ilman Natoa sen paremmin se palvelee Venäjän etuja.

Venäjältä tuli äskettäin parin päivän sisällä varsin tylyä tekstiä liittyen Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Ensin oli asialla presidentin "sanansaattaja" ja sitten hieman virallisemmin Ulkoministeriön edustaja.

Ylilyövään neuvostoaikaiseen propagandaan olemme jo tottuneet. Venäjä ajaa kaksilla rattailla. Juoksupojat käyvät pelottelemassa, ja ulkoministeri yrittää sen jälkeen vähätellä lausuntoja.

Toivottavasti presidentti Sauli Niinistö ja ulkoministeri Erkki Tuomioja saavat suunsa auki tavatessaan KGB - taustaisen ulkoministeri Sergei Lavrovin hänen Suomen vierailunsa aikana. Ettei vaan kävisi kuten Tuomiojan aatesisko Tarja Haloselle, jonka suu jäätyi keskusteluissa  venäläisten kanssa kasvokkain, mutta Suomen lehdissä kuitenkin kerrottiin sanotun suorat sanat?

Suomalaisten suhtautuminen Venäjään olisi paljon myönteisempi, jos se lopettaisi jatkuvat Suomeen liittyvät aggressiiviset puheet. Nato-keskusteluun tuskin olisi tarvetta, jos Venäjä lopettaisi hyökkäykset naapurimaihin ja vetäisi miehitysjoukkonsa pois Krimiltä.

Rauhanomaista kehitystä ja normaalia rinnakkaiseloa palvelisi myös Venäjän aseistukseltaan, kalustoltaan ja henkilöstöltään hyökkäysjoukoiksi organisoitujen sotilasosastojen vetäminen pois Suomen rajan läheisyydestä. Suomen mahdollisesti liittyessä Natoon Venäjä katsoo oikeudekseen "ryhtyä tarvittaviin toimiin turvallisuutensa takaamiseksi", joihin se jo todellisuudessa on ryhtynyt joukkojensa sijoittamisella lähelle Suomen rajaa.

 



 

Palkkaa lisää virkamiehille

Lappeenrannan tarkastuslautakunta on raportissaan todennut kaupungin olevan kriisikunta velkaantuneisuudella ja omavaraisuusasteella mitattuna. Konsernivelkaa on 550 miljoonaa euroa eli 7570 euroa per asukas.

Kaupunginjohtaja on esittänyt hallitukselle  johdon uusia työjärjestelyjä ja palkkausta apulaiskaupunginjohtajan jäädessä eläkkeelle tulevana syksynä. Kyseinen virka tehtiin mittatilauksena kuntaliitoksen yhteydessä muutoin työttömäksi jääneelle Joutsenon kunnanjohtajalle.

Työtehtävä koottiin muiden virkamiesten tehtävistä, jolloin tehtävien vähennyksien kohteeksi joutuneiden virkamiesten palkkaa ei alennettu vastaavasti, vaikka se tuntuisi loogiselta.

Kun apulaiskaupunginjohtajan tehtävät hänen nyt jäädessä eläkkeelle jaetaan eri virkamiehille, niin kaupunginjohtaja esittää uusia tehtäviä saaville tuntuvia palkankorotuksia. Sekin on loogista yksilön kannalta, koska tehtäviä tulee todella lisää.

Tilanne ei kuulosta kuitenkaan loogiselta työnantajan eli veronmaksajan kannalta, joka maksoi palkan apulaiskaupunginjohtajalle saamatta kuitenkaan siitä rahallista kompensaatiota, koska  työtehtävien vähentymisen johdosta palkkoja ei alennettu.

Maksaako veronmaksajat palkankorotukset useille virkamiehille, vaikka koko johdon tehtäväkokonaisuus pysyisi samana aiempaan verrattuna? Maksaako kaupunki nyt sekä tarpeettoman viran perustamisen että sen purkamisen.

Ei ole ihme, että keskustelupalstoilla monet ihmettelevät, miksi säästötavoitteita ei saavuteta kuntaliitoksissa. Kunnat pannaan yhteen, mutta kiinteistöt ja henkilöstö jäävät toimimaan.

Voi ihmetellä myös koko kaupunginjohdon tilannetajua, kun omia palkkoja esitetään korotetavaksi, vaikka kaupunki on kriisikunta. Samaan aikaan heikkenevän taloustilanteen vuoksi tulee myös monia kaupunkilaisia jäämään työttömäksi. Voi olla, että palkankorotukset lujittavat virkamiesten keskinäisiä suhteita, mutta suhteita kaupunkilaisiin ne kärjistävät.

Oma osansa asiassa on myös kaupunginhallituksen pöydän ympärillä istuvilla luottamusmiehillä, joilla toivotaan olevan selkärankaa estää tilanteeseen sopimattomat palkankorotukset ja kaupungin talouden syöksykierre. Kaupungin johto ei siihen näköjään pysty.

 

 

 

"Putinin aivot" Suomessa

Otsakkeessa olevan lempinimen on saanut länsimaisissa tiedotusvälineissä professori Aleksander Dugin, joka toimii Moskovan valtionyliopiston sosiologian laitoksen konservatismin tutkimuskeskuksessa. Hän vieraili luennoimassa viikonloppuna Suomessa opetuslapsensa Johan Bäckmanin kutsusta.

Duginin pääteos on 1997 julkaistu Geopolitiikan perusteet. Häntä pidetään presidentti Vladimir Putinin neuvonantajana turvallisuuspolitiikassa. Putinin kolmannen kauden ulkopolitiikan on nähty ainakin osittain noudattelevan kirjan ajatuksia.

Duginin mukaan Venäjän tulee solmia hyvät suhteet Saksaan, tehdä sen kanssa etupiirijako, suomettaa Euroopan maat ja ulottaa Venäjän imperiumi Amerikan vastapainoksi Lissaboniin Atlantin rannalle. Tavoitteen saavuttamisessa tulisi käyttää muun muassa energia-asetta. Kirjasta  huokuu Amerikan vastaisuus ja kilpailu sen kanssa maailmanherruudesta.

Suomen vierailun aikana Dugin toivotti Suomen mukaan Euraasian liittoon, johon kuuluu jo  monia entisiä Neuvostoliiton tasavaltoja.

"Jos Suomi itse niin haluaa, Suomi on enemmän kuin tervetullut Euraasian unioniin. Jos jokin suomalainen ryhmä pitää tällaista kehitystä järkevänä, Euraasian unioniin liittyminen onnistuu."

Kirjassaan Dugin kuitenkin toteaa:

”Suomi on valtiona mitä suurimmassa määrin epävakaa … kuuluen luonnollisella ja historiallisella tavalla Venäjän geopoliittisen alueeseen”

Suoranainen valehtelu näyttää kuuluvan Putinin lähipiirin tapoihin. Mielenkiintoinen on myös ilmaisu "jos jokin suomalainen ryhmä pitää tällaista kehitystä järkevänä".

Viime viikkoina Suomessa on käynnistynyt ennen näkemättömän avoin turvallisuuspoliittinen keskustelu. Sen on aiheuttanut Venäjän arvaamattomat toimet Ukrainassa.

On hyvä, että yhteiskunnan vaikuttajatahot toinen toisensa jälkeen esittävät näkemyksiään. Yhdestä asiasta ollaan todella yksimielisiä: Suomi tarvitsee ainakin vahvan oman puolustuksen. Mitä sen lisäksi, on vielä keskustelun alla?

 

 

 

Valtio ei ole sopiva telakkayrittäjä

Suomeen ollaan puuhaamassa Turun telakalle uutta valtion osittain omistamaa telakkayhtiötä, vaikka Wärtsilän  25 vuotta kestäneet konkurssioikeudenkäynnit päättyivät vasta viime syksynä. Satojen miljoonien laskun maksoivat  veronmaksajat ja hyödyn korjasivat  juristit.

Pysyviä työpaikkoja ei syntynyt. Käytännön elämässä on nähty monta kertaa, että poliitikoista ja virkamiehistä ei ole liikemiehiksi koski se sitten valtiota tai kuntia.

Tällä kertaa ihmetystä herättää erityisesti se, että innokkaimmin valtion osallistumista mahdolliseen telakkayhtiöön on ajamassa kokoomukselainen elinkeinoministeri. Yleensähän tällaisissa  asioissa ovat kunnostautuneet sosiaalidemokraatit. Onko kokoomuksen teollisuuspolitiikka ajamassa sosiaalidemokraateista vasemmalta ohi?

Työpaikkojen luominen on tärkeää ja elinkeinoministerin aktiivisuus  sinänsä on myönteistä. Valtion osallistumiselle ei ole kuitenkaan riittävä peruste Turun telakan maa-alueen omistaminen.

Onko saksalaisen Meyer Werftin mielenkiinto todellista? Lehtitietojen mukaan suomalaisen ministerin oli matkustettava Koreaan  patistelemaan telakan nykyistä korealaista omistajaa "antamaan teknisiä tietoja yrityksestä" mahdolliselle saksalaiselle ostajalle? Osapuolten mielenkiinto kaupan solmimiseen vaikuttaa ohuelta.

Elinkeinoministerin toimeliaisuuden tarvetta voi vain ihmetellä, koska partnerina on saksalainen jo kuudennessa polvessa telakkatoimintaa harjoittava yksityinen vakaavarainen laadukkaita laivoja valmistava ja niitä globaalisti menestyksellisesti myyvä perheyritys. Mihin he tarvitsevat Suomen valtion osaomistajuutta ja kyseisessä liiketoiminnassa kokemattoman  elinkeinoministerin sukkulointia?

Vai vaikuttaako asiaan kokoomuksen sisäinen kilpalaulanta puheenjohtajuudesta? Tätäkin voi pohdiskella, koska asiassa on tullut juuri nyt ennen puoluekokousta niin kiire?

Veronmaksajien kannalta olisi toivottavaa  antaa  asiantuntijoiden hoitaa asioita, joista heillä on kymmenien vuosien kokemus. Politiikan ja poliitikkojen kaikkivoipasuuteen ollaan petytty liian usein.

 

 

 

 

Venäläiset tuskin ampuvat ukrainalaisia

Venäjän periaate puolustaa kansalaisiaan kaikkialla maailmassa on osoittautumassa mahdottomaksi aiheuttaen jatkuvia vaikeuksia naapureiden kanssa ja syveneviä talousongelmia omassa maassa. Sitä tuskin haluavat tavalliset venäläiset.

 Krimin valtaus on nostattanut valtavan venäläisvastaisen yleisen mielipiteen kaikkialla maailmassa. Tämän on havainnut myös Venäjän johto. Sen puolustusministeri pyysi Yhdysvaltoja hillitsemään länsimaissa leviävää "venäläisvastaista hysteriaa".

Naton ja Yhdysvaltojen toimeliaisuuden lisääntyminen on tullut nähtävästi myös hieman yllätyksenä Venäjälle. Nato on aktivoinut ilmavalvontaansa jo heti kriisin alusta alkaen. Yhdysvallat ovat lähettäneet sota-aluksia Mustallemerelle ja 600 sotilasta Viroon ja Puolaan. Tuskin myöskään Yhdysvaltojen Nato - tarjous Ruotsille on jäänyt Venäjältä huomaamatta.

Nämä toimenpiteet ovat omiaan vaikeuttamaan Venäjän agitaattoreiden toimintaa niin Ukrainassa kuin myös Baltiassa, koska niiden maiden väestöt näkevät länsimaisiin yhteisöihin kuulumisen edut. Amerikkalaisten joukkojen historiallinen ilmaantuminen Puolaan ja Viroon on nostanut selvästi näiden maiden itsetuntoa.

Onko pullon henki jo päässyt ilmaan venäläismielisessä itä - Ukrainassa? Konfliktin rajoittaminen ja lopettaminen voi tulla vaikeaksi, koska itä - Ukrainassa  vain aivan itäosassa on venäläisenemmistö. Jo maan keskiosasta länteen puntit kääntyvät Ukrainan nykyjohdon eduksi.

Jos tilanne eskaloituu sisällissodaksi, niin Venäjän mahdollisuudet puuttua asiaan vaikeutuvat. Venäläismielisten keskuudessa on myös paljon ihmisiä, jotka eivät halua Venäjän joukkoja maan itäosiin eikä alueen liittämistä Venäjään.

Huonoin vaihtoehto Venäjälle olisi sen joukkojen käyttö Ukrainassa. Silloin he joutuisivat ampumaan veljiään ja Kremlin syytämältä propagandalta putoaisi pohja. Miksi ammutaan veljeskansaa, jos se haluaa  liittyä Venäjään?

Tavalliset venäläiset eivät hyväksyisi tätä, koska Venäjällä asuu miljoonia ukrainalaisia ja monet ihailluista taiteilijoista ovat ukrainalaisia. Yleisesti heitä pidetään lahjakkaana ja älykkäänä kansana.

Epäilemättä Venäjän joukot lymyävät rajan takana aina toukokuun presidentin vaaleihin saakka, koska tälläkin tavalla halutaan vaikuttaa itsenäisen maan "vapaiden vaalien" lopputulokseen. Edellisissäkin vaaleissa venäläismielisen presidentin Viktor Janukovitzin valitsemiseksi Venäjän tiedustelupalvelu teki pitkän päivätyön.

 

 

Onko oma puolustus riittävä?

Venäjän Krimin valtaus on käynnistänyt avoimen Nato-keskustelun Suomessa. Poliitikot ovat käytännössä estelleet  keskustelua vähättelemällä sen tarpeellisuutta. Vaikenemista on ohjannut ennen kaikkea pelko Venäjän reaktioista.

Talouden vaarantumista on pidetty vakavimpana uhkana mahdollisessa liittymisessä Natoon. Kuinka monen Nato-maan kanssa Venäjä on lopettanut kaupan jäsenyyden vuoksi? Venäjän suurimpia kauppakumppaneita ovat monet Nato-maat Saksa etunenässä.

Baltian maiden liittymistä Venäjä protestoi jarruttelemalla niiden kauppaa jonkun aikaa, mutta ei koskaan estänyt sitä kokonaan. On hyvä muistaa, että kaupassa aina molemmat osapuolet tarvitsevat toisiaan, myös Venäjä.

Naton mahdollista tuloa Suomeen on pidetty sotilaallisena uhkana Pietarille, joka on vain yksi Venäjän lähes kahdestakymmenestä talous- ja teollisuuskeskuksesta. Narva on Pietaria lähempänä kuin Lappeenranta. Miksi  Baltian maiden jäsenyys ei ole uhka  ohjuksin, ilmatorjuntajoukoin, sotilaslentokentin  ja panssaroiduin joukoin linnoitetulle Pietarille, mutta Suomen liittyminen Natoon olisi?

Viime viikkoina on varmasti kaikille tullut selväksi, että EU ja kumppanuussopimus Naton kanssa eivät tuo Suomelle turvallisuustakuita. EU:lla ei ole armeijaa, ja Nato sitoutuu puolustamaan vain täysjäseniään. Ainoan turvallisuustakuun Suomelle antaisi Naton täysjäsenyys.

Miksi Venäjä vastustaa sitten Suomen täysjäsenyyttä? Se on Venäjän etujen mukaista, koska se haluaa Suomen puskuriksi omalle puolustukselleen ja mahdollisen sodan syttyessä Suomen alueen taistelutantereeksi.

Venäjä haluaa myös vaihtoehdon koko Suomen miehitykselle. Minimissään se yrittäisi sotatilan aikana miehittää osan Kaakkois - ja Etelä - Suomea Pietarin ja osan Lappia Murmanskin suojaksi. Nämä operaatiot vaatisivat vähemmän joukkoja, jos Suomi ei kuuluisi Natoon.

Suomen kannalta syntyy vahvempi puolustus, jos oman puolustuksen tukena on myös muiden maiden joukkoja. Miksi Suomella ei olisi oikeutta varmistaa omaa turvallisuuttaan, kun Venäjällä näyttää olevan siihen oikeus sen yrittäessä estää uhkailemalla Suomen Nato-jäsenyys?

Venäjän johto on omalla arvaamattomalla käytöksellään antanut lisää perusteluita liittoutumisen puolesta. Tavallisten kansalaisten mielipide on muuttumassa, mutta poliitikkojen puheet muistuttavat syksyn 1939 poliittista debattia.

Eikö myös johtavien poliitikkojen olisi aika puhua asioista niiden oikeilla nimillä?

 

Venäjän johto ahtaalla

Venäjän johdon henkilökohtainen liikkumatila on kaventunut sekä fyysisesti että taloudellisesti matkustuskieltojen ja tilien jäädyttämisen vuoksi. Paljon pahemmin se on maalannut itsensä nurkkaan kuitenkin poliittisesti uhoamalla puolustaa kansalaisiaan ulkomailla. Tästä periaatteesta se joutuu maksamaan Krimin kaappauksen vuoksi kalliin hinnan.

Venäjä on saanut vastaansa lähes koko sivistyneen maailman yleisen mielipiteen. Kaverit ovat kaikonneet ja imago alkaa muistuttaa Pohjois-Korean imagoa. Suurimman haitan se on aiheuttanut kuitenkin jo nyt itselleen, vaikka varsinaisia talouspakotteita ei ole vielä edes asetettu.

Krimin kriisin vuoksi eurooppalaiset ovat alkaneet tehdä kaikkensa energiariippuvuuden nollaamiseksi Venäjästä. Se on jo nyt lähes saavutettu eri ilmansuunnista tulevien kaasuputkistojen avulla. Amerikkalaisten LNG -kaasun tukitoimitukset tarvittaessa turvaavat osaltaan Euroopan kaasun saannin.

Ukrainan kaasutoimitusten katkeamisen varalta saksalaiset energiajätit RWE ja E.on suunnittelevat kaasutoimituksia Tzekin ja Slovakian kautta Ukrainaan yksinkertaisesti kääntämällä nykyisessä putkistossa toimitussuunnan päinvastaiseksi.

Äskettäin Venäjä perui Ukrainaan toimittamansa kaasun alennuksen, jonka Ukraina on saanut maksuna vuokrattuaan Sevastopolin laivastotukikohdan. Venäjän logiikan mukaan sen ei tarvitse maksaa vuokraa laivastotukikohdasta kaasun hinnanalennuksena, koska se nyt omistaa Krimin valtauksen jälkeen myös Sevastopolin.

Nokittelu jatkuu. Ukraina toimittaa Krimille veden, kaasun ja sähkön. Yllättäen sen jakeluun on tullut häiriöitä siinä määrin ,että pääministeri Dimitri Medvedev on vaatinut asiasta kansainvälistä neuvottelua. Eikö Venäjä kykenekään takamaan kansalaistensa tarpeita valloittamillaan alueilla?

Venäjän johdolle on kiusallinen asia myös julkisuuteen putkahtaneet uutiset FSB : n osallistumisesta Kiovan mielenosoittajien murhiin sekä Donetskin alueen rauhattomuuksien lietsomiseen.

Ulkomaalaisten investoijien kaikkoamisesta on esimerkkinä yhteistyön kariutuminen ranskalaisen energiajätin Totalin kanssa. Venäjä ei pysty yksin  tekemään isoja putkistoinvestointeja ja liuskekivikaasun laajamittaista hyödyntämistä. Venäjä voi jäädä tämän vuoksi myös Aasian mahdollisen talouskasvun ulkopuolelle, koska sillä ei ole riittävää vientiputkistoa Aasiaan.

Krimin valtauksen sisäpoliittinen hinta Venäjän johdolle voi olla vieläkin suurempi. Valta voi vaihtua. Venäjän johdossa entisten KGB-taustaisten haukkojen ote tiivistyy ja riski niin ulkoisiin kuin sisäisiinkin selkkauksiin kovien otteiden vuoksi kasvaa. Alkusoitto oli Kiovassa ja Krimillä?

 

Putinin puhe paljasti Venäjän aikeita

Venäjän presidentti Vladimir Putin käytti paljon aikaa perustellessaan 18.3.2014 puheessaan  kansainvälisen lainsäädännön mukaan Krimin laitonta miehitystä Liittoneuvoston ja Valtiollisen duuman jäsenille. Paatoksessa oli mukana ruhtinas Pyhän Vladimirin kristillinen kaste, sankarillisen Krimin sodan avulla alueen palauttaminen Venäjälle ja Sevastopolin merkitys Mustan meren laivaston alkukotina.

Krimin sieppausta Ukrainalta Putin perusteli puheessaan laajasti myös demografialla.  Miksi Putinin mainostamalta Ukrainan veljeskansalta pitää varastaa maa-alue, jos siellä jo asuu veljiä?

Entinen  presidentti Nikita Hrustsov sai ankaraa kritiikkiä Krimin lahjoittamisesta 1954 Ukrainalle. Venäläisen propagandan mukaan V.I.Lenin lahjoitti meille itsenäisyyden. Toivottavasti lahjan takaisinottaminen ei yleisty jossain vaiheessa koskemaan Suomea.

Putin arvosteli puheessaan rajusti Ukrainan johtamista viimeisen 20 vuoden aikana. "Tappelivat keskenään valtuuksista, omaisuudesta ja rahavirroista". Kritiikki on aiheellista. Venäjällähän ei ole ollut näin, vaan siellä on vastustajat pantu suoraan Siperiaan.

Epäilemättä nyt on kaikille selvää, että Venäjän tavoitteena on palauttaa Neuvostoliiton rajat. Ensimmäisiä askeleita on otettu Abhasian ja Pohjois-Ossetian vallankeikauksilla. Jatkoa on nyt seurannut Krimillä, joka tulee jäämään Venäjän käsiin eikä vähiten rannikolla olevien isojen öljy - ja kaasuesiintymisien vuoksi.

Putin on selvästi raivostunut oman lempiajatuksensa Keski-Aasian tulliliiton osittaisesta kariutumisesta Ukrainan halutessa EU:n yhteyteen. Muutenhan aivan suhteettomat sotavoimien mobilisoinnit eivät voi olla ymmärrettävissä. Vallan laajentamisen seuraava askel jäi odottamaan?

Pelkoa, ja tarvetta nopeaan reagointiin tapahtumiin, on Venäjän johdossa aiheuttanut Janukovitsin pelastuminen nipinnapin mielenosoittajien kynsistä. Televisioissa ympäri maailmaa näytetyt kuvat ihmisistä töllistelemässä ex-presidentin valtiolta varastamia omaisuuksia epäilemättä lisäsivät Kremlin johdon pelkoa tapahtumien laajenemisesta Venäjälle.

Venäjän käsittämättömät ja lähes koko maailman tuomitsemat toimet ovat joka tapauksessa, tuli aseellisia yhteenottoja tai ei, aiheuttaneet jo nyt pitkään jatkuvan kansainvälisen jännityksen. Siitä kärsivät Venäjä itse ja sen kansalaiset sekä ennen kaikkea maan talous.

Toivoa sopii, että Ukraina voi järjestää lailliset vaalit toukokuussa ja sen jälkeen luo normaalit suhteet sekä Venäjään että EU:hun.

 

 

Onko Venäjän aggressiivisuuden takana pelko romahduksesta?

Viime päivät ovat tuoneet monenlaisia arviota Ukrainan ja Krimin tilanteen kehittymisestä ja sen ratkaisuvaihtoehdoista. Yhteistä niille on ollut toiveikkuus ja päätyminen rauhanomaiseen ratkaisuun.

Myös toppuutteluja maltillisuuteen keskustelussa varsinkin Naton liittymisessä on esitetty. Natosta ei voi keskustella nyt, kun tilanne on päällä. Sitten kun on rauhallisempaa siihen ei taas ole aihetta.

Varmaa on kuitenkin, että Venäjän käyttäytyminen olisi paljon maltillisempaa, jos Ukraina olisi Naton täysjäsen. Hyökkääminen jäsenmaan kimppuun käynnistäisi kaikkien muiden jäsenten tukitoimet.

Ukraina, Ruotsi ja Suomi ovat Naton kumppanuusmaita. Toistaiseksi Naton reagointi Ukrainan tilanteeseen on lähinnä paheksuntaa, vaikka Venäjä on ottanut haltuunsa osan Ukrainaa eli Krimin niemimaan. Tämäkö olisi  myös kumppanuusmaa Suomen kohtalo vastaavassa tilanteessa?

Venäjän talous on ollut ravakassa laskussa jo lähes vuoden ja rupla on heikentynyt tuona aikana melkein 15 prosenttia. Valtio on joutunut tukemaan heikkenevää ruplaa miljardeilla. Viime viikonlopun Krimin tapahtumat hävittivät 60 miljardia dollaria taivaan tuuliin ruplan tukiostojen muodossa.

Onko mahdollista, että tänä vuonna nähdään Venäjän romahdus?

Kaasutulot ovat jo nyt vähentyneet ja vähenevät edelleen, kun amerikkalaisten LNG - kaasua tulvii Eurooppaan. Liettua, Puola, Unkari, Romania ja Ukraina käynnistelevät omaa LNG- kaasutuotantoaan. Jo tämän vuoden aikana Eurooppa tulee riippumattomaksi Venäjän kaasusta. Venäjän talouden laskukierre kaasutulojen vähetessä kiihtyy.

Rahan  huvetessa ruplan tukeminen on lopetettava. Tällöin se alkaa kellua ja menettää nopeasti arvoaan, joka puolestaan romahduttaa ihmisten ostovoiman. Levottomuudet alkavat laajeta, ja ukrainalaisaktivistien mallia saatetaan soveltaa Venäjällä. Oppositiojohtaja on pantu kotiarestiin.

Venäjän johdon ja sen lähipiirin sekä johtoa tukevien oligarkien taloudellinen asema romahtaa EU:n ja Yhdysvaltojen mahdollisesti toteuttaman  varojen jäädyttämisen vuoksi. Ukrainan esimerkki pelottaa. Venäjän johdon vaihtoehdoksi jää uhkailu aseilla,  kansallistunteen lietsominen ja naapureiden pelottelu.

 

 

Suomen rahoittamat tiet Suomen puolelle

Maakuntajohtaja Matti Viialainen (ES 19 .2.) ei suositellut Viipurin ja Nuijamaan välisen uuden tien rakentamista naapurin tontille. Kuitenkin hän luetteli listan Venäjän puolelle rakennettavia tiehankkeita, joita rahoitetaan lähes kokonaan ENPI -rahoituksella eli meidän rahoillamme. Kuten tiedetään ENPI -rahoituksesta puolet tulee EU:lta ja neljännes Suomelta ja Venäjältä.

Kuinka moni veronmaksaja kannattanee virkamiesten hölläkätistä rahanjakoa naapurin tontille? Varsinkin kun tiedämme, että naapurin bruttokansantuote on kuusinkertainen ja valuuttavaranto lähes kolminkertainen Suomen bruttokansantuotteeseen verrattuna. Millä valtuuksilla virkamiehet suunnittelevat rahankäyttöä toimialueensa ulkopuolelle ulkomaille?

Aiemmin julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Viipuri - Nuijamaan tien rakentaminen  olisi Venäjän suunnitelmissa  2018. Oletettavasti se valmistuisi käyttöön 2020. Entä jos se rakennetaan myöhemmin tai ei olleenkaan? Tai jos viranomaiset kieltävät kanavatien käytön matkailuun sen vaarallisuuden vuoksi? Tuolloin ehtii moni auto kääntyä Pietarista Narvan ja Vaalimaan suuntaan.

E 18 tien rakentaminen Vaalimaalle etenee hyvää vauhtia. Se tulee väistämättä vetämään liikennettä Pietarista Helsingin suuntaan. Tässä tilanteessa olisi järkevää joka tapauksessa, tuli uusi tie Viipurista Nuijamaalle tai ei, parantaa mahdollisimman pian Vaalimaa - Lappeenranta tietä. Silloin edes osa liikenteestä suuntautuisi Svetogorskin liikenteen lisäksi Lappeenrantaan.

Tämäkin rakentaminen menee osittain Etelä- Karjalan maakuntajohtajan tontin ulkopuolelle kuten Venäjälle rakentaminenkin. Mutta olisiko se kuitenkin Etelä- Karjalan etu?

 

 

 

 

Maakaupat ja kansainvälistyminen

Sosiaalidemokraattien terävintä kärkeä kävi Helsingistä moittimassa paikkakuntalaisia maakauppa- ja kansainvälistymisasiassa. Ei näyttänyt olevan yritysten kansainvälistyminen hallinnassa kansanedustajillakaan.

Venäläisten sekä suomalaisten yritysten todellinen ja pysyvyyteen tähtäävä kansainvälistyminen alkaa vankasta osaamisesta ja markkinaosuudesta kotimaassa. Tämän jälkeen yritys yleensä aloittaa viennin

kohdemaahan ja perustaa sinne myyntikonttoreita tutustuakseen markkinoihin ja siellä toimimiseen.

Seuraavaksi vientimäärien kasvaessa yleensä kuljetuskustannusten säästämiseksi aloitetaan tuotanto, johon vaiheeseen liittyvät paljon puhutut maanhankinta-asiat. Useimmiten päädytään vuokraamaan tontti, jopa kaikki toimitilat,  koska niihin ei haluta sitoa rahaa riskien ja kustannusten vähentämiseksi.

Itä-Suomessa venäläisten yritysten tekemät maa - ja kiinteistökaupat eivät täytä edellä esitettyjä kriteereitä. Niitä ei voi parhaalla tahdollakaan pitää vakavana yrityksenä kansainvälistyä ja aloittaa pysyvää liiketoimintaa Suomessa. Tarkoitusperät löytyvät jostain muualta.

Myöskään paikallista väestöä ei voi syyttää kansainvälistymisen vastustamisesta, koska mitään todellista kansainvälistymistä ei ole vielä  tapahtunut. Toistaiseksi ainoastaan ostosmatkailu on kasvanut. Se ei ole tuonut merkittäviä venäläisinvestointeja rajan tälle puolelle. Yksityisihmisten talletukset tänne ovat olleet suuremmat kuin investoinnit.

Ostosmatkailun vaikutuksista ja yhteiskunnalle aiheutuneisiin kustannuksiin ei ole tutkimustietoa. Päätöksiä tehdään ilman faktoja. Tutkimus- ja analysointikeskuksen selvityksen mukaan 2012 Etelä-Karjalaan jäi ainoastaan 7 miljoonaa verotuloja. Kustannuksia ei selvitetty.

Ilman tutkimustakin voi todeta, että mainitut verotulot eivät riitä kattamaan ostosmatkailuun kohdistuvia kustannuksia. Hyödyt menevät kauppakeskusten ja -ketjujen omistajien mukana ulkomaille. Paikkakuntalaiset saavat kantaa haitat ja moitteet venäläisvastaisuudesta ja kansainvälisyyden vastustamisesta.

 

Rosatom kontrolloi täysin Fennovoimaa

Fennovoiman Pyhäjoelle suunnittelema atomivoimala on kokenut lyhyen historiansa aikana monenlaisia vaiheita. Eduskunnassa jo lupavaiheessa sen tarpeellisuudesta käytiin värikäs keskustelu.

Omistajiksi ilmaantui nopeasti laaja joukko yrityksiä aina teollisuudesta osuuskauppaan. Mukaan saatiin myös saksalainen energia - alan yritys, joka sittemmin vetäytyi hankkeesta.

Rahoitus-, laite- ja polttoaine-ongelmien ratkaisijaksi ja merkittäväksi vähemmistöosakkaaksi nousi Venäjän valtion omistama Rosatom, jonka liiketoimintaan kuuluu ydinaseiden lisäksi ydinjätteen käsittely. Venäläisen yrityksen tulo laitetoimittajaksi on herättänyt epäilyä voimalan turvallisuudesta Ruotsissa.

Luulisi venäläisten tunkeutumisen näin kattavasti suureen suomalaiseen energiahankkeeseen herättävän  huolta Suomessa. Varsinkin kun Rosatomilla on nyt hallussaan koko liiketoimintaketju omistuksesta loppujätteen käsittelyyn. Rahoituksesta Rosatomilla on 75 %:n ja omistuksesta 34 % :n osuus. Ketjua täydentää sopivasti sähkön myyntimahdollisuuden alkaminen Venäjälle.

Onko järkevää rakentaa Suomeen venäläisten käytännössä täysin kontrolloima ydinvoimala, jonka sähkö viedään Venäjälle? Eikö Suomesta löydy rahaa täydelliseen suomalaisomistukseen?

Pienetkin vaikeudet missä tahansa liiketoimintaketjun osassa antavat Rosatomille mahdollisuuden sanella ratkaisuvaihtoehdot. Tarvittaessa asiaan sekaantuisi politiikka kuten on tapahtunut esimerkiksi Ukrainassa kaasutoimitusten yhteydessä. Venäjä ei epäilisi käyttää energia - asetta, minkä käytön se itsekin on tunnustanut vaihtoehdoksi erilaisten poliittisten ja taloudellisten ongelmien ratkaisussa.

Suomalaisten into mennä näin täydellisesti venäläisten kelkkaan oman maan avainteollisuudessa herättää levottomuutta varsinkin, kun Euroopassa yritetään kaikin keinoin vähentää energiariippuvuutta Venäjästä.

Venäjällä on lainsäädännöllä määritelty strategiset teollisuuden alat, joiden omistukseen ei ulkomaalaisia päästetä muuta kuin erityistapauksissa. Ydinvoima- ja energiateollisuus kuuluvat näihin teollisuuden aloihin.

Olisiko myös tässä syytä tarkistaa Suomen lainsäädäntöä tai sen soveltamista kuten maanosto-oikeudessakin?

 

 

Venäläisten maanosto - oikeus ei lisää investointeja

Tehty eduskunta-aloite venäläisten maakaupoista Suomessa on aiheellinen ja sen toivoisi etenevän. Maakaupat koskevat koko Suomea, mutta erityisesti Itä - Suomea.

Aiemmin syksyllä television MOT - ohjelmassa esitettiin monia esimerkkejä venäläisten hämäristä tonttikaupoista. Sääntö näytti olevan, että mitä lännemmäksi mentiin sen hyväuskoisempia kunnanjohtajat olivat venäläisten lupausten suhteen.

Maakaupoissa voisi olla samat periaatteet kuin Venäjällä. Vuokrasopimus solmitaan siellä usein 49 vuodeksi. Maanvuokrasopimus esimerkiksi tehdasmaasta tehdään aluksi vain rakennusajaksi, jotta voidaan olla varmoja suunnitelmien toteutumisesta.

Suomessa venäläiset voisivat ostaa kiinteistön viiden vuoden asumisen jälkeen, mutta ei maata, joka ainoastaan vuokrattaisiin. Omaan asumiseen todistettavasti käytettävää asunto - osaketta rajoitus ei koskisi, koska se on irtainta omaisuutta.

Esko Ahon puheet siitä, että maanostokielto vaikeuttaa Venäjän suhteita ja kauppaa ovat vailla todellisuutta. Päinvastoin. Heille riittäisi aivan hyvin maan vuokraaminen, koska Venäjällä tavallinen kansalainen ei juuri koskaan historiassa ole voinut ostaa maata. Tänä päivänäkin se on käytännössä "hyviä suhteita omaavan joukon" etuoikeus.

Äskettäin julkistetut tiedot venäläisten yksityishenkilöiden talletuksista ja investoinneista Suomeen todistavat, että investointihalukkuus Suomeen on aivan mitätöntä vapaasta maanosto-oikeudesta huolimatta. Venäläisiä "liikemiehiä" näyttää kiinnostavan enemmän  usein laittomasti hankitun rahan saanti nopeasti pois Venäjältä kuin vakavat investoinnit koti- tai ulkomaille.

Liiketoiminnan harjoittajan kannalta olisi jopa edullisempaa vuokrata kuin ostaa tontti. Miksi sitoa rahaa tuottamattomaan tonttiin? Vapautuvan rahan voisi tehokkaammin  käyttää varsinaiseen liiketoimintaan.

 

 

Onko kaupan heikko tuloskunto oire pysyvämmästä muutoksesta

Talouselämä kirjoitti äskettäin SOK:n nopeasta tuloskunnon heikkenemisestä, jota voitaneen pitää yleisempänäkin esimerkkinä kotimaisten kauppaketjujen suunnasta. SOK:n operatiivinen tulos oli 2012 tappiolla 30 miljoonaa ja 2013 arvioidaan tappion olevan vähintään yhtä suuren.

Osittain heikkoon tuloskuntoon ovat vaikuttaneet nopea Osuuskauppojen investointitahti 1600 kauppapaikkaan kotimaassa sekä SOK:n investoinnit Venäjällä ja Baltiassa, joissa on jo useita kymmeniä myymälöitä. Pelkästään Pietarissa on jo 17 Prismaa.

Investointeja on perusteltu muun muassa tehokkaammalla hankinta - ja ostopolitiikalla. Isommat hankintavolyymit lienevät alentaneet hankintahintoja, mutta tuoneet myyntiin myös huonoja tuotteita ja elintarvikkeita.

Rahat laajenemiseen ovat tulleet merkittäviltä osin suomalaisten maksamasta Euroopan kalleimmasta ruuasta. Asiakkaita on höynäytetty bonus-korteilla maksamaan entistä kalliimpia hintoja sekä kytketty heidän koko elämänkaarensa aikana ostamat eri  palvelut samaan bonus - korttiin. Kuluttajaviranomaiset tutkivat korttien käytön laillisuutta.

Tätä taustaa vasten viime päivien Etelä-Karjalan Osuuskaupan mainos asiakkaille maksetuista bonuksista tuntuu falskilta, koska asiakkaat ovat itse bonuksensa maksaneet. Ehkä bonuksia ei ole sittenkään maksettu riittävästi, koska rahaa on liiennyt ehkä liikaakin myöhemmin taakaksi osoittuviin kauppapaikkoihin.

Onko SOK: n kauppatiloja jäämässä tyhjäksi ja tuleeko niistä vitsinä puhuttuja uusia kirppistiloja, kun nettikauppa rymistää vauhdilla eteenpäin. Sen imuun SOK ei ole päässyt kokoaan vastaavalla volyymilla.

Aika näyttää, miten suomalaisten Pietarin suuret kauppapaikkainvestoinnit vaikuttavat Kaakkois  - Suomen kaupan kehittymiseen. Ammutaanko investoinneilla omaan jalkaan? Siirtyvätkö asiakkaat Narvan tien suuntaan halvempien hintojen perässä? Miten kehittyy ostovoima Venäjällä?

Venäjä - uskovaisten mukaan kaikki menee loistavasti ja ostosmatkailijat moninkertaistuvat. Uskokoon ken haluaa.

Mitä siitä jää paikkakunnalle, vain kustannuksetko? Johdatusta aiheeseen saa matkustelemalla turismista elävistä maissa, jossa kansainväliset kauppa -  ja hotelliketjut maksavat veronsa muualle. Alueelle jää vain maksettavaksi saaduilla pienillä verotuloilla rappeutuva infrastruktuuri ja sosiaaliset ongelmat. Olemmeko menossa hitaasti ja huomaamatta tähän suuntaan?

 

 

Skandaalit Eksoten ympärillä jatkuvat

Eksote ja Lappeenrannan kaupunki näyttävät kilpailevan negatiivisesta julkisuudesta. Eksote on vetänyt kaupunkia pidemmän korren olemalla julkisuudessa ties monennenko kerran heikkojen tietoliikenneyhteyksiensä vuoksi. Yllätys ei myöskään ole se, että Eksoten parkkitalon käyttömaksut joudutaan tuplaamaan.

Ehdoton huippu on kuitenkin Nordic Clinicin vetäytyminen sairaalayhtiöstä ja ennen kaikkea Eksoten osallistumiskiemurat. Onko mitään päätöstä valmisteltu niin leväperäisesti ja  taustoja selvittämättä kuin osallistumista sairaalayhtiöön?

Kokematon ja lähes  ilman substanssia oleva reilun vuoden vanha mitättömällä liikevaihdolla toimiva Nordic Clinic on esitellyt itseään johtavana terveyspalveluiden välittäjänä. Yritys on vasta äskettäin alkanut kiinnostua myös Venäjästä saatuaan huomattavaa yhteiskunnan rahoitustukea.

Päätöksenteossa on painostettu Eksoten hallituksen jäseniä sairaalapäätöksen taakse tavalla, joka ei sovi demokratiaan. Siihen ovat osallistuneet maakuntahallituksen puheenjohtaja, kaupungin sekä Eksoten luottamus- ja virkamiesjohtoa. Painostajien oma tietämys ja osaaminen asiassa on ollut täysin riittämätöntä. Päätöksen valmistelun ammattimaisuus ja huolellisuus tulisi tutkia ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.

Valitettavasti edellä esitetyn vaatimuksen toteutuminen on epätodennäköistä, koska  soppaan ovat osallistuneet lähes kaikki mahdolliset luottamus- ja virkamiehet.

Vähintä mitä voi tehdä, on kuitenkin pyytää anteeksi Eksoten hallituksen puheenjohtajalta Marja - Liisa Vesteriseltä, joka omaa asemaansa ja julkista ryöpytystä pelkäämättä asettui vastustamaan osallistumista sairaalayhtiöön.

Kiitoksen ansaitsee myös toimittaja Outi Salovaara paljastavasta kirjoituksesta. Etelä - Saimaa on hoitanut vallan vahtikoiran roolia erittäin hyvin, vaikka poliitikot ja virkamiehet eivät siitä aina pidä.