Kaupunkien infrastruktuurikustannukset uusien yritysten maksettavaksi

Monet kaupungit Suomessa  tuskailevat kasvavan velkaantumisen kanssa. Vaikka kauppapaikat erityisesti Lappeenrannassa lisääntyvät ja kauppojen myynnit kasvavat hyvää vauhtia, niin kaupungin velkataakka vain kasvaa. Ovatko kaupungit liian avokätisiä rahoittaessaan  uusien yritysten tarvitsemaa infrastruktuuria?

Muutama esimerkki Venäjältä.

Yritystontteja ei yleensä myydä ulkomaalaisille, vaan vuokrataan 49 vuodeksi. Vuokran suuruus määräytyy virallisten tariffien mukaan. Maapalan muuttaminen kaavoitetuksi tontiksi vaatii kuitenkin lisää rahaa, koska ostaja maksaa kaavoituskustannukset erillisten  maksujen muodossa.

Varsinainen rahavirta viranomaisille alkaa, kun haetaan rakennuslupaa. Yrityksellä tulee olla pikkutarkat suunnitelmat, yleensä muutama hyllymetri. Niiden kanssa noudetaan pyöreä leima suunnitelmiin muutamasta kymmenestä virastossa. Teollisuusyrityksen rakennusluvan tarvitsema leimamäärä voi olla useita satoja. Kustannukset eri virastoissa maksaa  luvan hakija.

Tontin valmistelu rakentamiseen on valtava työ. Pääsäästö on, että investoija maksaa kaiken. Tieyhteyden rakentamisen kaupungin tieverkosta tontille etäisyydestä riippumatta maksaa rakentaja, samoin mahdollisen rautatien ja sen vaatiman ratapihan. Vesi - ja viemärilinjat kaupungin verkkoon maksaa investoija kuten myös jäteveden puhdistuslaitoksen. Kaupungin jätevesiverkkoon voi ulkomainen investoija laskea puhtaudeltaan vain juomaveden tasoista vettä.

Sähkön ja kaasun saanti on oma taistelunsa, koska molemmista on pula. Läänikohtaiset kiintiöt joustavat useimmin vain alaspäin, koska sähköstä ja kaasusta on kotimaassa pulaa päinvastoin kuin viennissä. Pienenkin teollisuusyrityksen liittymissopimukset voivat maksaa miljoonia euroja. Sekä kaasulla että sähköllä on kaksoistariffit. Ulkomaisen yrityksen energiahinta on noin kaksi kertaa korkeampi kuin venäläisen.

Uusi yritys maksaa syrjäiselle seudulle rakennettuun yritykseen tulevat teleyhteydet. Operaattori maksattaa ne käyttömaksujen muodossa. Usein julkishallinnon virastot saavat myös kätevästi uudet yhteydet investoijan siivellä.

Rakentamisen aikana yritys maksaa kaikki viranomaistarkastuksista aiheutuneet kustannukset ja järjestää myös tarvittaessa majoitukset ja ruokailut. Erityisen vaativia palvelun tason suhteen ovat vero - ja tulliviranomaiset.

Luonnollisesti kaikki lopputarkastusten kustannukset ja käyttöönoton maksaa yritys. Tarkastuksien eri komissioissa on useita kymmeniä henkilöitä.

Kun Etelä-Karjalan imu on nyt hyvä, niin eikö uusille EU:n ulkopuolisille yrityksille tulisi asettaa kysynnän ja tarjonnan mukaan erilaisia "pääsymaksuja"? Niiden tulisi tuottaa yhteiskunnalle myös voittoa eikä pelkästään kattaa syntyneitä kustannuksia.

 

Työllisyys ei parane hallituksen eikä opposition lääkkeillä

Ylen julkistamat puolueiden kannatusluvut eivät ole mukavaa luettavaa kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien puheenjohtajille. He esittävät kannatuksen hiipumisen syyksi vaikean taloustilanteen vaatimia ikäviä päätöksiä. Ne voivat olla osasyy, mutta ei koko totuus. Kansalaiset vaistoavat hallituksen jäsenten  kokemattomuuden ja osaamispuutteet.

Yritysverotukseen ja osinkoverotukseen liittyvät sekaannukset söivät erityisesti pää - ja valtionvarainministerien uskottavuutta yritystoiminnan syvällisen tuntemuksen puutteen paljastuessa.

Työministeri haluaisi "yritysten tekevän osansa". Olemassa olevissa yrityksissä yhteisöveron alentaminen ei kuitenkaan lisää työpaikkoja, koska merkittävä osa  yrityksistä tekee tällä hetkellä tappioita.

Kymmenen vuoden aikana poistuneita 300 000  yritystyöpaikkaa ei ole helppo korvata, koska työvoimakustannukset eivät jousta. Ne ovat liian korkeat automatisointeihin ja kilpailijoihin verrattuna. Lomautus ja irtisanomisralli jatkuu.

Orastavat työmarkkinaneuvottelut viittaavat taas siihen suuntaan, että jatkossakin vaihtoehdoksi valitaan investointi ulkomaille. Tilastokeskuksen mukaan suomalaiset 4500 tytäryhtiötä työllistävät  rajojen ulkopuolella 580 000 henkeä ja niiden yhteinen liikevaihto on 170 miljardia eli lähes Suomen vuotuinen bruttokansantuote.

Vaikuttaa siltä kuin poliitikkojen tehtävänä olisi kaikin keinoin vaikeuttaa syrjäisestä sijainnista kärsivän teollisuuden kannattavuutta ja sitä kautta työllistämistä. Esimerkiksi kelpaavat rikkidirektiivi, sähköenergiainvestointien vaikeuttaminen ja orastavien kaivosyritysten ympäristöongelmien liioittelu.

Syitä kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien heikkoon kannatukseen voi etsiä myös "puhuvista päistä". Lähes joka ilta televisioruutuun ilmestyvät samojen puolueiden samat kasvot, jotka selittelevät milloin talousasioiden ja työllisyyden surkeutta, milloin sote - ja kuntauudistushankkeiden lykkääntymistä. Kannattaisiko "päitä" vaihtaa?

Opposition vaihtoehdot ovat kuitenkin vieläkin huonompia. Keskustan hellimät nykyiset sote - ja kuntamallit ovat ajaneet kunnat velkaisiksi ja konkurssien partaalle. Perussuomalaisten jatkuva uho kaikissa asioissa ilman mitään konkreettisia tuloksia on lähinnä koomista. Vastuuta oppositio ei oikeasti halua vaikeana aikana kantaa.

Eduskuntavaaleihin on vielä kaksi vuotta. Kannatusennusteet muuttuvat vielä moneen kertaan.