Äskettäin
pidetyn Venäjän presidentin Vladimir Putinin vuotuisen mediasirkuksen keskeisimmäksi
kansainvälisesti levinneeksi asiaksi jäi oheinen otsake. Venäjän sisäpolitiikassa
tulevat viikot kansa arvuuttelee presidentin mielitietyn nimeä eikä murehdi
elintason reipasta laskua.
Venäjä
kaipaisi nyt enemmän suuria tekoja kuin suuria puheita ja presidentin rakkauselämään liittyvää
laskelmoitua saippuaoopperaa.
Kadunmiehellekin
näyttää olevan jo selvää, että pääongelma on yksipuolinen ja lähes täysin
energiateollisuuteen tukeutuva vanhentunut ja kilpailukyvytön elinkeinoelämä.
Talousvaikeudet
toistuvat tasaisin välein öljyn hinnan laskuja seuraten niin kauan kun
teollisuuden rakennetta ei edes yritetä korjata. Nuorin sellutehdas on 40
vuotta vanha, vaikka Venäjällä on maailman rikkaimmat metsävarat.
Lähtökohtaisesti
vaikeudet johtuvat Putinin olemattomasta elinkeinopolitiikasta, jonka heikkous
on peittynyt jatkuvaan Venäjän öljytulojen kasvuun. Syyllisiä eivät siis ole virallisen
propagandan leimaamat pahat ulkomaat, joka yrittävät piirittää Venäjää ja
säädellä öljyn hintaa.
Suomen
kannalta tilanne muistuttaa Neuvostoliiton kaupan romahtamisen aikoja. Tällöin
vientimme pystyi kaikesta huolimatta sopeutumaan tilanteeseen melko nopeasti ja
hankimaan uusia markkinoita lännestä. Nyt edessä ovat samat askeleet.
Kun Venäjällä on taipumusta säännöllisesti
sotkea asiansa, niin olisiko viisaampaa hakeutua eroon mahdollisimman paljon
Venäjän kohtalon yhteydestä eurooppalaisten jäsenyhteisöjemme avulla?
Orastavaa
myönteistä kehitystä on havaittavissa Suomessa järjestettyjen monien
kansainvälisten tapahtumien muodossa. Vai roikkuvatko vanhan neuvostomantran
toistajat vielä liian vahvasti vallassa?
Myös meillä
tarvittaisiin poliitikoilta, ay-liikkeeltä ja yritysjohtajilta enemmän tekoja
kuin puheita.