lauantai 27. joulukuuta 2014

Venäjän presidentti on rakastunut


Äskettäin pidetyn Venäjän presidentin Vladimir Putinin vuotuisen mediasirkuksen keskeisimmäksi kansainvälisesti levinneeksi asiaksi jäi oheinen otsake. Venäjän sisäpolitiikassa tulevat viikot kansa arvuuttelee presidentin mielitietyn nimeä eikä murehdi elintason reipasta laskua.

Venäjä kaipaisi nyt enemmän suuria tekoja kuin suuria puheita ja  presidentin rakkauselämään liittyvää laskelmoitua saippuaoopperaa.

Kadunmiehellekin näyttää olevan jo selvää, että pääongelma on yksipuolinen ja lähes täysin energiateollisuuteen tukeutuva vanhentunut ja kilpailukyvytön elinkeinoelämä.

Talousvaikeudet toistuvat tasaisin välein öljyn hinnan laskuja seuraten niin kauan kun teollisuuden rakennetta ei edes yritetä korjata. Nuorin sellutehdas on 40 vuotta vanha, vaikka Venäjällä on maailman rikkaimmat metsävarat.

Lähtökohtaisesti vaikeudet johtuvat Putinin olemattomasta elinkeinopolitiikasta, jonka heikkous on peittynyt jatkuvaan Venäjän öljytulojen kasvuun. Syyllisiä eivät siis ole virallisen propagandan leimaamat pahat ulkomaat, joka yrittävät piirittää Venäjää ja säädellä öljyn hintaa.

Suomen kannalta tilanne muistuttaa Neuvostoliiton kaupan romahtamisen aikoja. Tällöin vientimme pystyi kaikesta huolimatta sopeutumaan tilanteeseen melko nopeasti ja hankimaan uusia markkinoita lännestä. Nyt edessä ovat samat askeleet.

 Kun Venäjällä on taipumusta säännöllisesti sotkea asiansa, niin olisiko viisaampaa hakeutua eroon mahdollisimman paljon Venäjän kohtalon yhteydestä eurooppalaisten jäsenyhteisöjemme avulla?

Orastavaa myönteistä kehitystä on havaittavissa Suomessa järjestettyjen monien kansainvälisten tapahtumien muodossa. Vai roikkuvatko vanhan neuvostomantran toistajat vielä liian vahvasti vallassa?

Myös meillä tarvittaisiin poliitikoilta, ay-liikkeeltä ja yritysjohtajilta enemmän tekoja kuin puheita.

 

perjantai 5. joulukuuta 2014

Venäläisten ostosmatkailuun tulee pitkä laskusuhdanne


Öljyn hinnan ja ruplan arvon lasku vie Venäjän taloutta vinhaa vauhtia alamäkeen. Hintojen nousu syö  palkkojen ostovoimaa, koska esimerkiksi kestokulutushyödykkeistä pääosa ja elintarvikkeista suuri osa joudutaan ostamaan valuutalla.

Venäläiset ovat jo tyytymättömiä ostovoimaansa ja vaativat palkankorotuksia. Yksityisellä sektorilla palkanmaksukyky kuitenkin heikkenee, koska monilla teollisuuden aloilla kysyntä hiipuu.

Julkisen sektorin palkat maksetaan valtion kassasta, joka myös hupenee ripeästi öljyn hinnan heiketessä. Energiasta tulee yli puolet valtion budjettituloista.

Rahapula alkaa lähestyä vuoden 1998 laman tilannetta. Silloin muutamassa kuukaudessa Venäjän talous totaalisesti hyytyi. Palkalla ei pystynyt ostamaan edes kunnolla ruokaa.

Monet virkamiesryhmät olivat tuolloin puolesta vuodesta vuoteen ilman palkkaa. He kävivät kuitenkin töissä, koska odottivat  tulevaisuudessa saavansa maksamatta jääneet palkkansa. Venäläinen tapa tehdä "devalvaatio" oli raaka.

Länsiyritykset ovat menettäneet perusteellisesti luottamuksensa Venäjän politiikkaan. Vaikutus sen teollisuuden uudistumiseen tulee olemaan dramaattinen ulkomaisten investoijien poistuessa maasta.

Presidentti Vladimir Putin on kaavaillut jo osallistuvansa vuoden 2018 presidentin vaaleihin. Tällöin hän poistuisi näyttämöltä vasta 2024. Sitä ennen lienee turha odotella investoijia Venäjälle, koska niin pahoin ongelmat ovat henkilöityneet Putiniin.

Ostosmatkailu Suomeen on vähentynyt vuoden aikana koko maassa, Itä-Suomessa jopa kymmeniä prosentteja. Ruplan heikkeneminen, hintojen korotukset ja vaikeudet palkanmaksussa tulevat edelleen vähentämään merkittävästi venäläisten ostomatkailua.