Juha
Korkeaojan mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa (5.10) sisältää useita
yleisesti hyväksyttäviä periaatteita Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Nato-jäsenyyteen liittyvät kannanotot sisältävät kuitenkin useita
perustelemattomia väitteitä. Ne esitettynä "täysin selvinä"
totuuksina antavat maanpuolustuskoulutusyhdistyksestä objektiiviseen
arviointiin kykenemättömän kuvan.
Nato-jäsenyys
ei murenna asevelvollisuutta, vaan se on edelleen välttämättömyys laajan
alueemme ja pitkän itärajan puolustamiseksi maavoimillamme. Joukkojen vähäisyys
oli ongelma Pohjois-Suomessa jo Talvisodan aikana.
Jatkosodan
aikana pinta-alaltaan suurinta osaa Suomesta puolustivat 200000 saksalaista
sotilasta. Yksi jalkaväkidivisioona, rynnäkkötykkiprikaati ja lento-osasto Kuhlmay
noin 70 taistelukoneella olivat ratkaiseva apu neuvostoliittolaisten joukkojen
pysäyttämisessä kesällä 1944.
Apua on
tarvittu ja tarvitaan tulevaisuudessakin. Uskottavan puolustuksen
aikaansaamiseksi tarvitsemme Naton ilma - ja merivoimia omien tueksi rannikon
ja erityisesti pääkaupunkiseudun suojaamiseen.
Korkeaojan
pelottelunomainen tulkinta osallistumisesta Naton avunantoon muille jäsenille
on väärä. Suomi voisi päättää itse millä resursseilla se osallistuisi kuhunkin
operaatioon kuten jo tänään on asianlaita kumppanuusohjelman puitteissa.
Ulkoministeriön
tulevaisuuskatsauksen kannanotto on perusteltu. Vasta Nato-jäsenyys lisäisi
merkittävästi puolustuksemme uskottavuutta ja ehkäisisi Krimin ja Itä-Ukrainan
tyyppisiä kaappauksia.
Naton
jäsenmaahan ei ole koskaan hyökätty.
