Suomen
kansantalouden kasvu on tällä hetkellä nollan tienoilla. Talouden kasvu ei ole
hoitanut valtion velkaantumista vastoin hallitusohjelman vakuutteluja.
Hallitus ei
ole saanut aikaisekseen vieläkään rakenneuudistusta. Eipä poliitikoilla ole
myöskään ollut rohkeutta kertoa, mitä muuta rakenneuudistus tarkoittaa kuin
kuntien ja sote -toimintojen yhteen panemista maakunnittain.
Sen pitäisi tarkoittaa
myös valtion ja kuntien rajuja säästöohjelmia, jotka sisältäisivät muun muassa
julkisen sektorin palkkojen jäädyttämisen vähintään viideksi vuodeksi,
sosiaalisten tulonsiirtojen leikkaamista sekä
kuntien tarpeettomien
maksuttomien palveluiden ja myös lakisääteisten velvoitteiden karsimista
sekä näiden toimien tuloksena vapautuvan henkilöstön irtisanomisia.
Rakennemuutoksen
tulisi merkitä myös työmarkkinoiden vapauttamista ja ay -liikkeen aseman
uudelleenarviointia. Ei ole oikein, että työmarkkinajärjestöt kiristävät taas
palkankorotuksia, vaikka maan talous on syöksykierteessä.
Keskusta on
puheenjohtajansa suulla esittänyt valtin omaisuuden myyntiä ja saatujen tulojen sijoittamista valtion
sijoitusyhtiö Solidiumiin vaihtoehtona rakenneuudistuksille. Solidiumin viime
vuoden tulos oli 131 miljoonaa, josta se jakoi osinkoa 660 miljoonaa otettuaan
sitä ennen lainaa 600 miljoonaa. Keskusta haluaisi antaa lisää rahaa tällaiseen
valtion sijoitusyhtiöön.
Jos keskusta
tarkoitti omaisuuden myynnillä esimerkiksi Fortumin myyntiä, niin valtio ehkä
saisi muutaman miljardin 52 prosentin omistusosuudestaan, mutta menettäisi
samalla vuosittaiset 450 miljoonan osinkotulot. Valtion omaisuuden myynti
matalasuhdanteessa ei ole järkevää.
Valtion ja
kuntien budjeteista löytyy helposti kymmeniä sellaisia säästökohteita, joiden
toteuttaminen ei vaikuttaisi juuri millään tavalla kansalaisten elämään tai
elintasoon. Eräs kustannuserä on kehitysapu- ja maahanmuuttokustannukset, jotka
ovat olleet viimeisen 20 vuoden aikana noin 30 miljardia eli kolmanneksen
nykyisestä valtion velasta. Näihin kustannuksiin kajoamista ei kukaan
poliitikko uskalla esittää. Se olisi rasismia ja huonoa sosiaalista vastuuta.
Kannattaisiko keskittyä oman maan asioihin maailman parantamisen sijaan?
