"Putinin aivot" Suomessa

Otsakkeessa olevan lempinimen on saanut länsimaisissa tiedotusvälineissä professori Aleksander Dugin, joka toimii Moskovan valtionyliopiston sosiologian laitoksen konservatismin tutkimuskeskuksessa. Hän vieraili luennoimassa viikonloppuna Suomessa opetuslapsensa Johan Bäckmanin kutsusta.

Duginin pääteos on 1997 julkaistu Geopolitiikan perusteet. Häntä pidetään presidentti Vladimir Putinin neuvonantajana turvallisuuspolitiikassa. Putinin kolmannen kauden ulkopolitiikan on nähty ainakin osittain noudattelevan kirjan ajatuksia.

Duginin mukaan Venäjän tulee solmia hyvät suhteet Saksaan, tehdä sen kanssa etupiirijako, suomettaa Euroopan maat ja ulottaa Venäjän imperiumi Amerikan vastapainoksi Lissaboniin Atlantin rannalle. Tavoitteen saavuttamisessa tulisi käyttää muun muassa energia-asetta. Kirjasta  huokuu Amerikan vastaisuus ja kilpailu sen kanssa maailmanherruudesta.

Suomen vierailun aikana Dugin toivotti Suomen mukaan Euraasian liittoon, johon kuuluu jo  monia entisiä Neuvostoliiton tasavaltoja.

"Jos Suomi itse niin haluaa, Suomi on enemmän kuin tervetullut Euraasian unioniin. Jos jokin suomalainen ryhmä pitää tällaista kehitystä järkevänä, Euraasian unioniin liittyminen onnistuu."

Kirjassaan Dugin kuitenkin toteaa:

”Suomi on valtiona mitä suurimmassa määrin epävakaa … kuuluen luonnollisella ja historiallisella tavalla Venäjän geopoliittisen alueeseen”

Suoranainen valehtelu näyttää kuuluvan Putinin lähipiirin tapoihin. Mielenkiintoinen on myös ilmaisu "jos jokin suomalainen ryhmä pitää tällaista kehitystä järkevänä".

Viime viikkoina Suomessa on käynnistynyt ennen näkemättömän avoin turvallisuuspoliittinen keskustelu. Sen on aiheuttanut Venäjän arvaamattomat toimet Ukrainassa.

On hyvä, että yhteiskunnan vaikuttajatahot toinen toisensa jälkeen esittävät näkemyksiään. Yhdestä asiasta ollaan todella yksimielisiä: Suomi tarvitsee ainakin vahvan oman puolustuksen. Mitä sen lisäksi, on vielä keskustelun alla?

 

 

 

Valtio ei ole sopiva telakkayrittäjä

Suomeen ollaan puuhaamassa Turun telakalle uutta valtion osittain omistamaa telakkayhtiötä, vaikka Wärtsilän  25 vuotta kestäneet konkurssioikeudenkäynnit päättyivät vasta viime syksynä. Satojen miljoonien laskun maksoivat  veronmaksajat ja hyödyn korjasivat  juristit.

Pysyviä työpaikkoja ei syntynyt. Käytännön elämässä on nähty monta kertaa, että poliitikoista ja virkamiehistä ei ole liikemiehiksi koski se sitten valtiota tai kuntia.

Tällä kertaa ihmetystä herättää erityisesti se, että innokkaimmin valtion osallistumista mahdolliseen telakkayhtiöön on ajamassa kokoomukselainen elinkeinoministeri. Yleensähän tällaisissa  asioissa ovat kunnostautuneet sosiaalidemokraatit. Onko kokoomuksen teollisuuspolitiikka ajamassa sosiaalidemokraateista vasemmalta ohi?

Työpaikkojen luominen on tärkeää ja elinkeinoministerin aktiivisuus  sinänsä on myönteistä. Valtion osallistumiselle ei ole kuitenkaan riittävä peruste Turun telakan maa-alueen omistaminen.

Onko saksalaisen Meyer Werftin mielenkiinto todellista? Lehtitietojen mukaan suomalaisen ministerin oli matkustettava Koreaan  patistelemaan telakan nykyistä korealaista omistajaa "antamaan teknisiä tietoja yrityksestä" mahdolliselle saksalaiselle ostajalle? Osapuolten mielenkiinto kaupan solmimiseen vaikuttaa ohuelta.

Elinkeinoministerin toimeliaisuuden tarvetta voi vain ihmetellä, koska partnerina on saksalainen jo kuudennessa polvessa telakkatoimintaa harjoittava yksityinen vakaavarainen laadukkaita laivoja valmistava ja niitä globaalisti menestyksellisesti myyvä perheyritys. Mihin he tarvitsevat Suomen valtion osaomistajuutta ja kyseisessä liiketoiminnassa kokemattoman  elinkeinoministerin sukkulointia?

Vai vaikuttaako asiaan kokoomuksen sisäinen kilpalaulanta puheenjohtajuudesta? Tätäkin voi pohdiskella, koska asiassa on tullut juuri nyt ennen puoluekokousta niin kiire?

Veronmaksajien kannalta olisi toivottavaa  antaa  asiantuntijoiden hoitaa asioita, joista heillä on kymmenien vuosien kokemus. Politiikan ja poliitikkojen kaikkivoipasuuteen ollaan petytty liian usein.

 

 

 

 

Venäläiset tuskin ampuvat ukrainalaisia

Venäjän periaate puolustaa kansalaisiaan kaikkialla maailmassa on osoittautumassa mahdottomaksi aiheuttaen jatkuvia vaikeuksia naapureiden kanssa ja syveneviä talousongelmia omassa maassa. Sitä tuskin haluavat tavalliset venäläiset.

 Krimin valtaus on nostattanut valtavan venäläisvastaisen yleisen mielipiteen kaikkialla maailmassa. Tämän on havainnut myös Venäjän johto. Sen puolustusministeri pyysi Yhdysvaltoja hillitsemään länsimaissa leviävää "venäläisvastaista hysteriaa".

Naton ja Yhdysvaltojen toimeliaisuuden lisääntyminen on tullut nähtävästi myös hieman yllätyksenä Venäjälle. Nato on aktivoinut ilmavalvontaansa jo heti kriisin alusta alkaen. Yhdysvallat ovat lähettäneet sota-aluksia Mustallemerelle ja 600 sotilasta Viroon ja Puolaan. Tuskin myöskään Yhdysvaltojen Nato - tarjous Ruotsille on jäänyt Venäjältä huomaamatta.

Nämä toimenpiteet ovat omiaan vaikeuttamaan Venäjän agitaattoreiden toimintaa niin Ukrainassa kuin myös Baltiassa, koska niiden maiden väestöt näkevät länsimaisiin yhteisöihin kuulumisen edut. Amerikkalaisten joukkojen historiallinen ilmaantuminen Puolaan ja Viroon on nostanut selvästi näiden maiden itsetuntoa.

Onko pullon henki jo päässyt ilmaan venäläismielisessä itä - Ukrainassa? Konfliktin rajoittaminen ja lopettaminen voi tulla vaikeaksi, koska itä - Ukrainassa  vain aivan itäosassa on venäläisenemmistö. Jo maan keskiosasta länteen puntit kääntyvät Ukrainan nykyjohdon eduksi.

Jos tilanne eskaloituu sisällissodaksi, niin Venäjän mahdollisuudet puuttua asiaan vaikeutuvat. Venäläismielisten keskuudessa on myös paljon ihmisiä, jotka eivät halua Venäjän joukkoja maan itäosiin eikä alueen liittämistä Venäjään.

Huonoin vaihtoehto Venäjälle olisi sen joukkojen käyttö Ukrainassa. Silloin he joutuisivat ampumaan veljiään ja Kremlin syytämältä propagandalta putoaisi pohja. Miksi ammutaan veljeskansaa, jos se haluaa  liittyä Venäjään?

Tavalliset venäläiset eivät hyväksyisi tätä, koska Venäjällä asuu miljoonia ukrainalaisia ja monet ihailluista taiteilijoista ovat ukrainalaisia. Yleisesti heitä pidetään lahjakkaana ja älykkäänä kansana.

Epäilemättä Venäjän joukot lymyävät rajan takana aina toukokuun presidentin vaaleihin saakka, koska tälläkin tavalla halutaan vaikuttaa itsenäisen maan "vapaiden vaalien" lopputulokseen. Edellisissäkin vaaleissa venäläismielisen presidentin Viktor Janukovitzin valitsemiseksi Venäjän tiedustelupalvelu teki pitkän päivätyön.