torstai 29. tammikuuta 2015

Keskusta unohtaa oman saamattomuutensa


Eduskuntavaalit lähestyvät ja opposition kritiikki kiihtyy. Keskusta galluppien innoittamana ja perussuomalaisten säestämänä arvostelee usein asiattomasti  hallitusta.

Hallitus on tehnyt virheitä. Sosialidemokraattien odotus viiden prosentin talouskasvusta ei ole toteutunut. Puolet säästöjä ja puolet velkaa - periaate on ajanut maan talouden entistä heikompaan tilaan.

Hallitus on joutunut ottamaan lisävelkaa valtion kahdeksan vuoden tuloverokertymän verran. Sen takaisinmaksu  ilman reipasta talouskasvua vie pitkään, vaikka julkisia palveluja riisuttaisiinkin kovalla kädellä. Merkittävä negatiivinen asia hallituksen työskentelyssä on ollut myös kuntauudistuksen keskenjääminen.

Keskusta galluphurmiossaan unohtaa  johtamiensa hallitusten saamattomuuden. Tarve uudistuksille ei ole syntynyt vasta 2011 kesällä nykyisen hallituskauden alkaessa. Jäätteenmäen, Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset eivät ole vähentäneet kuntien palveluja eurollakaan keskustan oman vaikutusvallan vähenemisen pelossa.

Edellinen keskustajohtoinen hallitus ei ole kyennyt vähentämään myöskään valtion menoja. Kun taas nykyinen hallitus on vähentänyt niitä kolmella miljardilla.

Eläkeuudistusta  keskustajohtoiset  hallitukset eivät saaneet aikaisekseen. Myös sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus jäi  puheen tasolle. Kokemuksen perusteella uuden mahdollisen  keskustajohtoisen hallituksen päätöksentekokyky voisi siis olla jopa nykyistä hallitusta huonompi.

Puheenjohtaja Juha Sipilä pitää näkyvästi esillä pienten ja keskisuurten yritysten tukemista eri tavoin, vaikka maassamme on jo satoja julkisia ja yksityisiä tukiorganisaatioita ja - muotoja valtakunnallisella sekä paikallisella tasolla. Haluaako Sipilä aloittaa "maataloustuet" veronmaksajien kustantamana pienille yrityksille puolueensa tuen varmistamiseksi ?

Keskustalla tulee olemaan täysi työ gallup-kannatuksensa säilyttämiseksi. Se ei välttämättä edes onnistu, kun vaalikeskusteluissa muut puolueet ryhtyvät joukolla ampumaan alas keskustan  vaaliteemoja ja muistelemaan sen viime vaalien rahoitussotkuja säätiöissä ja liikemiesten kanssa.

 

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Palkankorotukset ylittäneet moninkertaisesti jaettavissa olevan tulon


Elinkeinoelämän järjestöt, monet talousasiantuntijat ja poliitikot ovat esittäneet äärimaltillisia palkankorotuksia, jotka ay - johtajat yksimielisesti ovat torjuneet kotimaista kysyntää heikentävinä.

Ay- johtajilta toivoisi kykyä ja halua ymmärtää tosiasioita. Palkkojen korotukset niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla ovat ylittäneet viime vuosina moninkertaisesti jaettavissa olevan tulon.

Professori Reino Hjerppe (HS 8.1.2015) analysoi ansiokkaasti Suomen palkkakehitystä. Vuosien 2005-2013 välisenä aikana yksityisen sektorin palkat nousivat 28,6 prosenttia, valtion 35,7 prosenttia ja kuntien 31,2 prosenttia.

Samana ajanjaksona reaalinen bruttokansantuotteen kasvu oli vain 4 prosenttia. Korotukset ovat ylittäneet 7-9  kertaisesti jaettavissa olevan tulon.

Ongelmaksi on muodostunut myös se, että julkisesta sektorista on tullut palkkajohtaja. Sen ei tarvitse hinnoitella palveluitaan kansainvälisessä kilpailussa kuten vientiyritykset tekevät. Julkisen sektorin palkankorotukset kerätään lisäämällä verotaakkaa poliitikkojen toimesta veronmaksajilta kysymättä.

Kevään hallitusneuvottelut voivat olla vaikeat. Jos sosiaalidemokraatit, ay-liikkeen puolueosasto, eivät osallistu hallitukseen, niin työmarkkinoilla riittää rauhattomuuksia. Jos keskusta tulee hallitukseen, niin kuntauudistus voi olla kovan työn takana.

Jos sekä keskusta että sosiaalidemokraatit ovat hallituksessa, niin lehmänkauppoja palkoista ja kuntauudistuksesta riittänee. Talouden tervehdyttäminen saattaa jäädä puolueiden edun jalkoihin. Tällöin kärsijänä on taas maan talous ja viime kädessä kansalaiset.

Oli hallitus millainen tahansa, niin tuottavuuden ylittäviin palkkaratkaisuihin ei ole varaa millään sektorilla. Siitä hallituksen tulee pitää huolta tarvittaessa työmarkkinajärjestöjä painostaen. Julkisen sektorin palkkasummaa pitää voida alentaa maltillisella palkkapolitiikalla ja henkilöstöä vähentämällä.