Valtion pysyttävä erossa yritysten omistuksesta

Viisi demarikansanedustajia vaati 16.1.2013 julkaistussa toimenpideohjelmassa pikaista selvitystä uusien valtioyhtiöiden perustamisesta. Demarit ovat ilmeisesti etsimässä uusia ja ennakkoluulottomia avauksia yritysten valtionomistukseen. Ainoastaan yhdellä työryhmän jäsenellä, kansanedustaja Jukka Kärnällä on teollisuusyrityskokemusta, sekin  pääluottamusmiehenä.

Lyhyt katsaus historiaan antaisi kuitenkin jo kuvaa poliitikkojen kyvystä hoitaa yrityksiä ilman sen kummempia pikaselvityksiä.

Elokuussa 1978 vihittiin käyttöönsä silloisten demaripoliitikkojen ajamana, valtion 60 - prosenttisesti omistama, kuvaputkitehdas Valco Imatralla. Sen toiminta päättyi jo joulukuussa 1980 konkurssiin. Tällöin ilman työtä jäi yli 500 henkeä ja yrityksen tappiot olivat 800 miljoonaa markkaa. Imatran kaupunki hoitaa vieläkin jäljelle jääneitä kiinteistöjä.

Telakkateollisuuden vaikeudet juontavat jo 1980-luvulle. Kahden valtioyhtiön Wärtsilän ja Valmetin  telakkatoiminnot yhdistettiin 1987 Wärtsilän Meriteollisuus Oy:ksi, joka teki  jo 1989 konkurssin. Valtio menetti arviolta 1000 miljoonaa markkaa. Yritysten hallintoelimissä istui tuolloin yhteensä kymmeniä poliitikkoja.

Sittemmin toimintaa jatkoi Masa Yards, Aker Yards Oy, Aker Finnyards ja viimein STX Finland Oy tunnetuin seurauksin. Kuitenkin taas ollaan vaatimassa valtion mukaantuloa omistukseen. Historian läksyjä ei  uusi sukupolvi ole  lukenut.

Tähän samaan sarjaan kuuluvat vasemmistopoliitikkojen ja ay-liikkeen hallinnoiman isännättömän rahan, punapääoman, laajat konkurssit 1990 - luvun alussa. Niissä jäivät ilman työtä kymmenettuhannet ihmiset ja ammattiliitot menettivät huomattavia omaisuuksia.

Suomen taloushistorian eräässä merkittävimmässä haaksirikossa joutuivat konkurssiin tai yrityssaneeraukseen Rakennuskunta Haka, Peruspankki Oy, STS - pankki, Op - yhteistuki, Siltapankki, OTK/E - osuuskauppaliike jne. Eläke - Kansan miljardin markan vastuuvaje pantiin kaikkien palkansaajien maksettavaksi työeläkemaksujen korotuksena.

Vasemmistopoliitikkojen ja ay - väen mielenkiinto yritysten omistukseen pieneni merkittävästi, kunnes nyt taas halu käydä kaikkien veronmaksajien kukkarolla alkaa nostaa päätään.

Valtion tulee luoda edellytyksiä kilpailukyiselle elinkeinoelämälle, joka maksamalla veroja kykenee takaamaan meille kaikille hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. Yritysten omistukseen valtion ei tule sekaantua.

 

Ay-liikkeessä riittää nykyaikaistettavaa

Viimeaikaisessa keskustelussa hyvinvointiyhteiskunnan säilymisestä eniten ovat olleet huolissaan vasemmistopoliitikot. Olisiko työväenliikkeellä ja sen hallitsemalla ay-liikkeellä haluja lähteä kehittämään  omia toimintatapojaan hyvinvointiyhteiskunnan myönteisenä ja aktiivisena toimijana?

Suomi kuuluu Euroopan eniten lakkoilevien maiden joukkoon. Tämän lisäksi Suomessa vuonna 2011 järjestetyistä lakoista 90% oli laittomia.

Hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuuden ja sen taloudellisten etujen turvaamiseksi laittomista lakoista tulevia sanktioita tulisi koventaa merkittävästi. Myös pienien avainryhmien lakko-oikeutta tulisi samalla rajoittaa parlamentaarisilla keinoilla.

Työnantajat palkitsevat ay-liikkeen jäseniä laittomista lakoista keräämällä jäsenmaksuja palkanmaksun yhteydessä ammattiliitoille. Verohallinnon tilaston mukaan vuonna 2011 työmarkkinajäsenmaksuja vähensi 1,97 miljoonaa ammattiliittojen jäsentä ansiotulostaan 603 miljoonaa euroa.

Lakkokassat paisuvat mukavasti. Koko maailmassakin melko ainutlaatuisen  työnantajien hoitaman jäsenmaksukeräyksen ay-liike voisi hoitaa itse.

Hyvinvointiyhteiskunta puolestaan palkitsee ay-liikkeen jäsenistöä jäsenmaksujen verovähennyksellä, joka pienentää valtion verotuloja yli 200 miljoonaa euroa vuodessa. Etuisuus poistamalla summa voitaisiin säästöjä etsittäessä käyttää valtion budjetissa esimerkiksi vanhusten hoitoon.

Ay-liikkeen jäsenillä on jäsenmaksun vastikkeena runsaasti etuisuuksia kuten vuokra-asunnot, lomamökit ja -osakkeet, vakuutukset, pankkisopimukset, lakimiespalvelut, työttömyyskassat, lehdet, polttoaineet, kodinhoitopalvelut, virustorjuntaohjelmat, elämykselliset kuntolomat...

Jäsenedut ovat usein toteutettu yritysten kanssa solmituilla alennussopimuksilla käyttäen hyväksi suurta jäsenmäärää. Ay-liikkeellä on myös omia lomanviettopaikkoja, joista maksettavat käyttökorvaukset ovat symbolisia. Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden  ja heikon taloustilanteen vuoksi etuisuudet tulisi saattaa mahdollisuuksien mukaan verotuksen piiriin.

Ay-liikkeen arviolta miljardin suuruinen sijoitusomaisuus  ja sen tuotot tulisivat saada työllisyyden turvaamiseen esimerkiksi demokraattisesti hallinnoidun säätiön kautta. Olisiko uusien sukupolvien aika kääntää lehteä hieman keskieurooppalaisempaan suuntaan, jossa pidetään työpaikan säilymistä tärkeämpänä jäsenetuna kuin satojen miljoonien lakkorahastoja?

 

Vaalitarkkailijat valvomaan lautakuntapaikkojen jakoa

Monet äänestäjät toteavat olleen turha äänestää, koska kunnallisvaalien jälkeen puolueet ovat keskinäisissä ja sisäisissä kokouksissaan valinneet edustajiaan lautakuntapaikoille toisin kuin äänestäjien odotukset ja vaalitulos olisivat  edellyttäneet.

Lappeenrannassa pienet puolueet ovat yhdistäneet vaalien jälkeen voimansa Ryhmä 20 :ksi heidän mukaansa "kokoomuksen, keskustan ja demareiden ylimielisyyden vuoksi" lautakuntapaikkoja neuvoteltaessa.

 Käytännössä blokkiyhteistyöstä muodostuu uusi puolue.  Olisivatko valitsijat äänestäneet toisin, jos vaaliliitto olisi informoitu ennen vaaleja?

Kunnallisvaaleissa ei missään puolueessa jaeta luottamusmiespaikkoja suoraan ehdokkaiden saaman äänimäärän perusteella. Kunnallisjärjestöjen politrukit haluavat "säätää"  vaalitulosta mielensä mukaiseksi . Miten lienee asian laillisuuden laita vai onko se vain "maan tapa"?

Tämä menettely ei juuri poikkea niistä maista, joihin me lähetämme demokratian airuina vaalitarkkailijoita valvomaan vaalien laillisuutta ja demokratian toteutumista.

Lappeenrannan lautakuntapaikkojen täyttöä kuvaa muutama esimerkki.

Kokoomuksessa Heikki Järvenpää ohitti jo tasaisesti vähenevästä kannatuksesta huolimatta monta paljon enemmän ääniä saanutta valtuutettua kokoomuksen sisäisessä kamppailussa valtuuston puheenjohtajuudesta. Tuomas Telkän  kolme kertaa Järvenpäätä suurempi äänimäärä oikeutti vain puolikkaalle hallituspaikalle.

Keskustassa kansanedustaja Ari Torniainen haali  itselleen useita luottamusmiespaikkoja vähenevästä äänimäärästä ja "kiireistä" huolimatta. Hallitukseen valittiin Torniaisen lisäksi Tuula Partanen. Hän sai vaaleissa kaksi kertaa vähemmän ääniä kuin esimerkiksi Tapio Arola, joka joutui tyytymään erilaisille varapaikoille.

Demareissa päinvastainen esimerkki on ääniharava Anneli Kiljunen, joka ei ottanut vastaan merkittäviä luottamusmiespaikkoja. Miksi ottaa osaa vaaleihin, jos luottamustehtävät eivät kelpaa? Oliko vaaleihin osallistuminen  äänestäjien harhauttamista vai onko huonoina aikoina parempi olla taustalla ottamatta vastuuta?

Kuluttajasuoja kuntavaaleissa ei ole ollut kovin hyvä. Pitäisikö meillä olla lautakuntapaikkojen jaossa vaalitarkkailijat, jotka valvoisivat äänestäjien tahdon toteutumista?