Maakaupat ja kansainvälistyminen

Sosiaalidemokraattien terävintä kärkeä kävi Helsingistä moittimassa paikkakuntalaisia maakauppa- ja kansainvälistymisasiassa. Ei näyttänyt olevan yritysten kansainvälistyminen hallinnassa kansanedustajillakaan.

Venäläisten sekä suomalaisten yritysten todellinen ja pysyvyyteen tähtäävä kansainvälistyminen alkaa vankasta osaamisesta ja markkinaosuudesta kotimaassa. Tämän jälkeen yritys yleensä aloittaa viennin

kohdemaahan ja perustaa sinne myyntikonttoreita tutustuakseen markkinoihin ja siellä toimimiseen.

Seuraavaksi vientimäärien kasvaessa yleensä kuljetuskustannusten säästämiseksi aloitetaan tuotanto, johon vaiheeseen liittyvät paljon puhutut maanhankinta-asiat. Useimmiten päädytään vuokraamaan tontti, jopa kaikki toimitilat,  koska niihin ei haluta sitoa rahaa riskien ja kustannusten vähentämiseksi.

Itä-Suomessa venäläisten yritysten tekemät maa - ja kiinteistökaupat eivät täytä edellä esitettyjä kriteereitä. Niitä ei voi parhaalla tahdollakaan pitää vakavana yrityksenä kansainvälistyä ja aloittaa pysyvää liiketoimintaa Suomessa. Tarkoitusperät löytyvät jostain muualta.

Myöskään paikallista väestöä ei voi syyttää kansainvälistymisen vastustamisesta, koska mitään todellista kansainvälistymistä ei ole vielä  tapahtunut. Toistaiseksi ainoastaan ostosmatkailu on kasvanut. Se ei ole tuonut merkittäviä venäläisinvestointeja rajan tälle puolelle. Yksityisihmisten talletukset tänne ovat olleet suuremmat kuin investoinnit.

Ostosmatkailun vaikutuksista ja yhteiskunnalle aiheutuneisiin kustannuksiin ei ole tutkimustietoa. Päätöksiä tehdään ilman faktoja. Tutkimus- ja analysointikeskuksen selvityksen mukaan 2012 Etelä-Karjalaan jäi ainoastaan 7 miljoonaa verotuloja. Kustannuksia ei selvitetty.

Ilman tutkimustakin voi todeta, että mainitut verotulot eivät riitä kattamaan ostosmatkailuun kohdistuvia kustannuksia. Hyödyt menevät kauppakeskusten ja -ketjujen omistajien mukana ulkomaille. Paikkakuntalaiset saavat kantaa haitat ja moitteet venäläisvastaisuudesta ja kansainvälisyyden vastustamisesta.

 

Rosatom kontrolloi täysin Fennovoimaa

Fennovoiman Pyhäjoelle suunnittelema atomivoimala on kokenut lyhyen historiansa aikana monenlaisia vaiheita. Eduskunnassa jo lupavaiheessa sen tarpeellisuudesta käytiin värikäs keskustelu.

Omistajiksi ilmaantui nopeasti laaja joukko yrityksiä aina teollisuudesta osuuskauppaan. Mukaan saatiin myös saksalainen energia - alan yritys, joka sittemmin vetäytyi hankkeesta.

Rahoitus-, laite- ja polttoaine-ongelmien ratkaisijaksi ja merkittäväksi vähemmistöosakkaaksi nousi Venäjän valtion omistama Rosatom, jonka liiketoimintaan kuuluu ydinaseiden lisäksi ydinjätteen käsittely. Venäläisen yrityksen tulo laitetoimittajaksi on herättänyt epäilyä voimalan turvallisuudesta Ruotsissa.

Luulisi venäläisten tunkeutumisen näin kattavasti suureen suomalaiseen energiahankkeeseen herättävän  huolta Suomessa. Varsinkin kun Rosatomilla on nyt hallussaan koko liiketoimintaketju omistuksesta loppujätteen käsittelyyn. Rahoituksesta Rosatomilla on 75 %:n ja omistuksesta 34 % :n osuus. Ketjua täydentää sopivasti sähkön myyntimahdollisuuden alkaminen Venäjälle.

Onko järkevää rakentaa Suomeen venäläisten käytännössä täysin kontrolloima ydinvoimala, jonka sähkö viedään Venäjälle? Eikö Suomesta löydy rahaa täydelliseen suomalaisomistukseen?

Pienetkin vaikeudet missä tahansa liiketoimintaketjun osassa antavat Rosatomille mahdollisuuden sanella ratkaisuvaihtoehdot. Tarvittaessa asiaan sekaantuisi politiikka kuten on tapahtunut esimerkiksi Ukrainassa kaasutoimitusten yhteydessä. Venäjä ei epäilisi käyttää energia - asetta, minkä käytön se itsekin on tunnustanut vaihtoehdoksi erilaisten poliittisten ja taloudellisten ongelmien ratkaisussa.

Suomalaisten into mennä näin täydellisesti venäläisten kelkkaan oman maan avainteollisuudessa herättää levottomuutta varsinkin, kun Euroopassa yritetään kaikin keinoin vähentää energiariippuvuutta Venäjästä.

Venäjällä on lainsäädännöllä määritelty strategiset teollisuuden alat, joiden omistukseen ei ulkomaalaisia päästetä muuta kuin erityistapauksissa. Ydinvoima- ja energiateollisuus kuuluvat näihin teollisuuden aloihin.

Olisiko myös tässä syytä tarkistaa Suomen lainsäädäntöä tai sen soveltamista kuten maanosto-oikeudessakin?

 

 

Venäläisten maanosto - oikeus ei lisää investointeja

Tehty eduskunta-aloite venäläisten maakaupoista Suomessa on aiheellinen ja sen toivoisi etenevän. Maakaupat koskevat koko Suomea, mutta erityisesti Itä - Suomea.

Aiemmin syksyllä television MOT - ohjelmassa esitettiin monia esimerkkejä venäläisten hämäristä tonttikaupoista. Sääntö näytti olevan, että mitä lännemmäksi mentiin sen hyväuskoisempia kunnanjohtajat olivat venäläisten lupausten suhteen.

Maakaupoissa voisi olla samat periaatteet kuin Venäjällä. Vuokrasopimus solmitaan siellä usein 49 vuodeksi. Maanvuokrasopimus esimerkiksi tehdasmaasta tehdään aluksi vain rakennusajaksi, jotta voidaan olla varmoja suunnitelmien toteutumisesta.

Suomessa venäläiset voisivat ostaa kiinteistön viiden vuoden asumisen jälkeen, mutta ei maata, joka ainoastaan vuokrattaisiin. Omaan asumiseen todistettavasti käytettävää asunto - osaketta rajoitus ei koskisi, koska se on irtainta omaisuutta.

Esko Ahon puheet siitä, että maanostokielto vaikeuttaa Venäjän suhteita ja kauppaa ovat vailla todellisuutta. Päinvastoin. Heille riittäisi aivan hyvin maan vuokraaminen, koska Venäjällä tavallinen kansalainen ei juuri koskaan historiassa ole voinut ostaa maata. Tänä päivänäkin se on käytännössä "hyviä suhteita omaavan joukon" etuoikeus.

Äskettäin julkistetut tiedot venäläisten yksityishenkilöiden talletuksista ja investoinneista Suomeen todistavat, että investointihalukkuus Suomeen on aivan mitätöntä vapaasta maanosto-oikeudesta huolimatta. Venäläisiä "liikemiehiä" näyttää kiinnostavan enemmän  usein laittomasti hankitun rahan saanti nopeasti pois Venäjältä kuin vakavat investoinnit koti- tai ulkomaille.

Liiketoiminnan harjoittajan kannalta olisi jopa edullisempaa vuokrata kuin ostaa tontti. Miksi sitoa rahaa tuottamattomaan tonttiin? Vapautuvan rahan voisi tehokkaammin  käyttää varsinaiseen liiketoimintaan.

 

 

Onko kaupan heikko tuloskunto oire pysyvämmästä muutoksesta

Talouselämä kirjoitti äskettäin SOK:n nopeasta tuloskunnon heikkenemisestä, jota voitaneen pitää yleisempänäkin esimerkkinä kotimaisten kauppaketjujen suunnasta. SOK:n operatiivinen tulos oli 2012 tappiolla 30 miljoonaa ja 2013 arvioidaan tappion olevan vähintään yhtä suuren.

Osittain heikkoon tuloskuntoon ovat vaikuttaneet nopea Osuuskauppojen investointitahti 1600 kauppapaikkaan kotimaassa sekä SOK:n investoinnit Venäjällä ja Baltiassa, joissa on jo useita kymmeniä myymälöitä. Pelkästään Pietarissa on jo 17 Prismaa.

Investointeja on perusteltu muun muassa tehokkaammalla hankinta - ja ostopolitiikalla. Isommat hankintavolyymit lienevät alentaneet hankintahintoja, mutta tuoneet myyntiin myös huonoja tuotteita ja elintarvikkeita.

Rahat laajenemiseen ovat tulleet merkittäviltä osin suomalaisten maksamasta Euroopan kalleimmasta ruuasta. Asiakkaita on höynäytetty bonus-korteilla maksamaan entistä kalliimpia hintoja sekä kytketty heidän koko elämänkaarensa aikana ostamat eri  palvelut samaan bonus - korttiin. Kuluttajaviranomaiset tutkivat korttien käytön laillisuutta.

Tätä taustaa vasten viime päivien Etelä-Karjalan Osuuskaupan mainos asiakkaille maksetuista bonuksista tuntuu falskilta, koska asiakkaat ovat itse bonuksensa maksaneet. Ehkä bonuksia ei ole sittenkään maksettu riittävästi, koska rahaa on liiennyt ehkä liikaakin myöhemmin taakaksi osoittuviin kauppapaikkoihin.

Onko SOK: n kauppatiloja jäämässä tyhjäksi ja tuleeko niistä vitsinä puhuttuja uusia kirppistiloja, kun nettikauppa rymistää vauhdilla eteenpäin. Sen imuun SOK ei ole päässyt kokoaan vastaavalla volyymilla.

Aika näyttää, miten suomalaisten Pietarin suuret kauppapaikkainvestoinnit vaikuttavat Kaakkois  - Suomen kaupan kehittymiseen. Ammutaanko investoinneilla omaan jalkaan? Siirtyvätkö asiakkaat Narvan tien suuntaan halvempien hintojen perässä? Miten kehittyy ostovoima Venäjällä?

Venäjä - uskovaisten mukaan kaikki menee loistavasti ja ostosmatkailijat moninkertaistuvat. Uskokoon ken haluaa.

Mitä siitä jää paikkakunnalle, vain kustannuksetko? Johdatusta aiheeseen saa matkustelemalla turismista elävistä maissa, jossa kansainväliset kauppa -  ja hotelliketjut maksavat veronsa muualle. Alueelle jää vain maksettavaksi saaduilla pienillä verotuloilla rappeutuva infrastruktuuri ja sosiaaliset ongelmat. Olemmeko menossa hitaasti ja huomaamatta tähän suuntaan?

 

 

Skandaalit Eksoten ympärillä jatkuvat

Eksote ja Lappeenrannan kaupunki näyttävät kilpailevan negatiivisesta julkisuudesta. Eksote on vetänyt kaupunkia pidemmän korren olemalla julkisuudessa ties monennenko kerran heikkojen tietoliikenneyhteyksiensä vuoksi. Yllätys ei myöskään ole se, että Eksoten parkkitalon käyttömaksut joudutaan tuplaamaan.

Ehdoton huippu on kuitenkin Nordic Clinicin vetäytyminen sairaalayhtiöstä ja ennen kaikkea Eksoten osallistumiskiemurat. Onko mitään päätöstä valmisteltu niin leväperäisesti ja  taustoja selvittämättä kuin osallistumista sairaalayhtiöön?

Kokematon ja lähes  ilman substanssia oleva reilun vuoden vanha mitättömällä liikevaihdolla toimiva Nordic Clinic on esitellyt itseään johtavana terveyspalveluiden välittäjänä. Yritys on vasta äskettäin alkanut kiinnostua myös Venäjästä saatuaan huomattavaa yhteiskunnan rahoitustukea.

Päätöksenteossa on painostettu Eksoten hallituksen jäseniä sairaalapäätöksen taakse tavalla, joka ei sovi demokratiaan. Siihen ovat osallistuneet maakuntahallituksen puheenjohtaja, kaupungin sekä Eksoten luottamus- ja virkamiesjohtoa. Painostajien oma tietämys ja osaaminen asiassa on ollut täysin riittämätöntä. Päätöksen valmistelun ammattimaisuus ja huolellisuus tulisi tutkia ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.

Valitettavasti edellä esitetyn vaatimuksen toteutuminen on epätodennäköistä, koska  soppaan ovat osallistuneet lähes kaikki mahdolliset luottamus- ja virkamiehet.

Vähintä mitä voi tehdä, on kuitenkin pyytää anteeksi Eksoten hallituksen puheenjohtajalta Marja - Liisa Vesteriseltä, joka omaa asemaansa ja julkista ryöpytystä pelkäämättä asettui vastustamaan osallistumista sairaalayhtiöön.

Kiitoksen ansaitsee myös toimittaja Outi Salovaara paljastavasta kirjoituksesta. Etelä - Saimaa on hoitanut vallan vahtikoiran roolia erittäin hyvin, vaikka poliitikot ja virkamiehet eivät siitä aina pidä.