Kuka maksaa Venäjän asettamat pakotteet

Viime päivinä on ollut vilkasta keskustelua Venäjän asettamien vastapakotteiden vaikutuksesta Euroopan Unionin ja erityisesti Suomen elintarvikevientiin. Keskustelusta on syntynyt sellainen kuva, että verovaroin mahdollisesti tullaan korvaamaan yritysten menetykset.

EU:n elintarvikeviennin arvo Venäjälle on 12 miljardia ja sen kriisirahasto tappioiden korvaamiseen  noin 400 miljoonaa. Suuruusluokista voi päätellä, että lupaukset yritysten menetysten korvaamisesta ovat lähinnä poliitikkojen vastuutonta puhetta.

Pitäisikö menetykset yrityksille yleensäkään korvata?

Markkinatalousjärjestelmässä yritykset tekevät businesta ja vastaavat myös siihen liittyvistä riskeistä. Ei voi olla niin, yritykset käärivät hyvinä aikoina voitot hyvin kannattavasta Venäjän kaupasta ja huonoina aikoina maksattavat tappiot veronmaksajilla.

Viimeisen 20 vuoden aikana on toistuvasti varoiteltu Venäjän riskeistä. Varautuminen riskeihin on ollut kirjavaa. Monet yritykset ovat jättäneet etabloitumasta Venäjälle. Jotkut suuretkin yritykset ovat vetäytyneet sieltä  viranomaisten toiminnan aiheuttamien riskien vuoksi.

Lainsäädäntö Venäjällä on periaatteiltaan lähellä länsimaista. Näin ollen vetäytymisen syynä ei ole  länsiyritysten heikko lakien tuntemus ja osaaminen, vaan venäläisten tarkoitushakuinen byrokratia ja mielivalta.

Jos korvauksia ryhdytään maksamaan, niin pitäisikö jonoon tulla myös Venäjältä vetäytyneet yritykset? Entä maatalousyrittäjät ja heidän osuuskuntansa? Pitäisikö veronmaksajan korvata Valion tappiot, kun se on juuri saanut 70 miljoonan sakot markkinaoikeudelta  määräävän aseman väärinkäytöstä maitomarkkinoilla?

Toimintamalliksi sopinee viennin sopeuttaminen Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1990-luvun alussa. Tukiaisia yrityksille ei tullut. Kaikki, myös valtio takauksineen, kärsivät nahoissaan.

Tuolloin yritykset suhteellisen nopeasti löysivät uusia vientimarkkinoita. Ne trimmattiin länsikuntoon, joka osoittautui hyväksi kilpailuvaltiksi kovilla länsimarkkinoilla. Tuskin yritykset nytkään jäävät kärvistelemään Venäjän armoille ja odottelemaan tukia valtiolta.

Poliitikot voivat mahdollisuuksiensa mukaan tukea vientiavauksia, mutta työ tehdään nytkin yrityksissä. Pakotteiden vaikutukset kantavat yritykset. Riskit sisältyvät kuluttajien maksamiin hintoihin. Miksi ne pitäisi maksaa kahteen kertaan?