Elinkeinoelämän
järjestöt, monet talousasiantuntijat ja poliitikot ovat esittäneet
äärimaltillisia palkankorotuksia, jotka ay - johtajat yksimielisesti ovat
torjuneet kotimaista kysyntää heikentävinä.
Ay-
johtajilta toivoisi kykyä ja halua ymmärtää tosiasioita. Palkkojen korotukset
niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla ovat ylittäneet viime vuosina moninkertaisesti
jaettavissa olevan tulon.
Professori
Reino Hjerppe (HS 8.1.2015) analysoi ansiokkaasti Suomen palkkakehitystä.
Vuosien 2005-2013 välisenä aikana yksityisen sektorin palkat nousivat 28,6
prosenttia, valtion 35,7 prosenttia ja kuntien 31,2 prosenttia.
Samana
ajanjaksona reaalinen bruttokansantuotteen kasvu oli vain 4 prosenttia. Korotukset
ovat ylittäneet 7-9 kertaisesti
jaettavissa olevan tulon.
Ongelmaksi
on muodostunut myös se, että julkisesta sektorista on tullut palkkajohtaja. Sen
ei tarvitse hinnoitella palveluitaan kansainvälisessä kilpailussa kuten
vientiyritykset tekevät. Julkisen sektorin palkankorotukset kerätään lisäämällä
verotaakkaa poliitikkojen toimesta veronmaksajilta kysymättä.
Kevään
hallitusneuvottelut voivat olla vaikeat. Jos sosiaalidemokraatit, ay-liikkeen
puolueosasto, eivät osallistu hallitukseen, niin työmarkkinoilla riittää
rauhattomuuksia. Jos keskusta tulee hallitukseen, niin kuntauudistus voi olla
kovan työn takana.
Jos sekä
keskusta että sosiaalidemokraatit ovat hallituksessa, niin lehmänkauppoja palkoista
ja kuntauudistuksesta riittänee. Talouden tervehdyttäminen saattaa jäädä
puolueiden edun jalkoihin. Tällöin kärsijänä on taas maan talous ja viime
kädessä kansalaiset.
Oli hallitus
millainen tahansa, niin tuottavuuden ylittäviin palkkaratkaisuihin ei ole varaa
millään sektorilla. Siitä hallituksen tulee pitää huolta tarvittaessa
työmarkkinajärjestöjä painostaen. Julkisen sektorin palkkasummaa pitää voida
alentaa maltillisella palkkapolitiikalla ja henkilöstöä vähentämällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti