Ympäristöministeriö ministerinsä johdolla on
katsonut asiakseen lisätä Talvivaaran tuskaa. Yhtiön kimpussa on jo kymmenen
ministeriön virkamiehet, poliisi ja tiedotusvälineet.
Yhtiössä on tehty varmasti virhearvioita ja kaikki
asiat eivät ole sujuneet odotetulla tavalla. Mutta onko sittenkään
tarkoituksenmukaista organisoida tällainen jahti, josta puuttuu melko
täydellisesti kaivosteollisuuden ja sen tuotannon logiikan syvällinen
ymmärtäminen?
Kaivostuotannon ohjaaminen on erittäin vaikeaa,
koska raaka-ainemäärät tuotantoprosessissa ovat suuria ja epähomogeenisiä.
Rikastuskemikaalien vaikutuksen selvittäminen lopputuotteeseen ja tuotantoprosessin
laitteiden muutostyöt koeajotulosten vaatimalla tavalla ovat hitaita.
Sateet viimeisen puolen vuoden aikana ovat olleet
uudelle yritykselle odottamattomia ja vaikeasti ennakoitavia, koska kokemusta
poikkeuksellisen sään vaikutuksesta saostusaltaiden vaatimaan kokoon ja
kestävyyteen ei ole ollut.
Yhtiön johtoa, henkilöstöä ja paikallisia ELY -
viranomaisia tuskin voi syyttää laiminlyönneistä, pikemminkin kokemuksen
puutteesta, jota kertyy kuitenkin joka päivä lisää.
On hyvä pitää mielessä, että Suomi on suunnitellut
teollisuusstrategiassaan kaivosteollisuutta ”uudeksi Nokiaksi”. Nyt on saatu
pahimmille työttömyysalueille hyvä kaivosyritys, jonka ei saa antaa kompastua
kaivosyrityksen normaalina pidettäviin alkuvaikeuksiin.
Kun on kyseessä iso yritys, niin myös riskit ja
mahdolliset epäonnistumisien seurauksetkin ovat merkittäviä. Eikö Talvivaara
ansaitsisi pikemminkin kannustusta ja rohkaisua kuin kohtuutonta kritiikkiä ja
politikointia tärkeällä asialla Säätytalolla pidettävine
tiedotustilaisuuksineen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti