Viimeaikaisessa keskustelussa hyvinvointiyhteiskunnan säilymisestä eniten ovat olleet huolissaan vasemmistopoliitikot. Olisiko työväenliikkeellä ja sen hallitsemalla ay-liikkeellä haluja lähteä kehittämään omia toimintatapojaan hyvinvointiyhteiskunnan myönteisenä ja aktiivisena toimijana?
Suomi kuuluu Euroopan eniten lakkoilevien maiden joukkoon. Tämän lisäksi Suomessa vuonna 2011 järjestetyistä lakoista 90% oli laittomia.
Hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuuden ja sen taloudellisten etujen turvaamiseksi laittomista lakoista tulevia sanktioita tulisi koventaa merkittävästi. Myös pienien avainryhmien lakko-oikeutta tulisi samalla rajoittaa parlamentaarisilla keinoilla.
Työnantajat palkitsevat ay-liikkeen jäseniä laittomista lakoista keräämällä jäsenmaksuja palkanmaksun yhteydessä ammattiliitoille. Verohallinnon tilaston mukaan vuonna 2011 työmarkkinajäsenmaksuja vähensi 1,97 miljoonaa ammattiliittojen jäsentä ansiotulostaan 603 miljoonaa euroa.
Lakkokassat paisuvat mukavasti. Koko maailmassakin melko ainutlaatuisen työnantajien hoitaman jäsenmaksukeräyksen ay-liike voisi hoitaa itse.
Hyvinvointiyhteiskunta puolestaan palkitsee ay-liikkeen jäsenistöä jäsenmaksujen verovähennyksellä, joka pienentää valtion verotuloja yli 200 miljoonaa euroa vuodessa. Etuisuus poistamalla summa voitaisiin säästöjä etsittäessä käyttää valtion budjetissa esimerkiksi vanhusten hoitoon.
Ay-liikkeen jäsenillä on jäsenmaksun vastikkeena runsaasti etuisuuksia kuten vuokra-asunnot, lomamökit ja -osakkeet, vakuutukset, pankkisopimukset, lakimiespalvelut, työttömyyskassat, lehdet, polttoaineet, kodinhoitopalvelut, virustorjuntaohjelmat, elämykselliset kuntolomat...
Jäsenedut ovat usein toteutettu yritysten kanssa solmituilla alennussopimuksilla käyttäen hyväksi suurta jäsenmäärää. Ay-liikkeellä on myös omia lomanviettopaikkoja, joista maksettavat käyttökorvaukset ovat symbolisia. Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja heikon taloustilanteen vuoksi etuisuudet tulisi saattaa mahdollisuuksien mukaan verotuksen piiriin.
Ay-liikkeen arviolta miljardin suuruinen sijoitusomaisuus ja sen tuotot tulisivat saada työllisyyden turvaamiseen esimerkiksi demokraattisesti hallinnoidun säätiön kautta. Olisiko uusien sukupolvien aika kääntää lehteä hieman keskieurooppalaisempaan suuntaan, jossa pidetään työpaikan säilymistä tärkeämpänä jäsenetuna kuin satojen miljoonien lakkorahastoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti