Valtio ei ole sopiva telakkayrittäjä

Suomeen ollaan puuhaamassa Turun telakalle uutta valtion osittain omistamaa telakkayhtiötä, vaikka Wärtsilän  25 vuotta kestäneet konkurssioikeudenkäynnit päättyivät vasta viime syksynä. Satojen miljoonien laskun maksoivat  veronmaksajat ja hyödyn korjasivat  juristit.

Pysyviä työpaikkoja ei syntynyt. Käytännön elämässä on nähty monta kertaa, että poliitikoista ja virkamiehistä ei ole liikemiehiksi koski se sitten valtiota tai kuntia.

Tällä kertaa ihmetystä herättää erityisesti se, että innokkaimmin valtion osallistumista mahdolliseen telakkayhtiöön on ajamassa kokoomukselainen elinkeinoministeri. Yleensähän tällaisissa  asioissa ovat kunnostautuneet sosiaalidemokraatit. Onko kokoomuksen teollisuuspolitiikka ajamassa sosiaalidemokraateista vasemmalta ohi?

Työpaikkojen luominen on tärkeää ja elinkeinoministerin aktiivisuus  sinänsä on myönteistä. Valtion osallistumiselle ei ole kuitenkaan riittävä peruste Turun telakan maa-alueen omistaminen.

Onko saksalaisen Meyer Werftin mielenkiinto todellista? Lehtitietojen mukaan suomalaisen ministerin oli matkustettava Koreaan  patistelemaan telakan nykyistä korealaista omistajaa "antamaan teknisiä tietoja yrityksestä" mahdolliselle saksalaiselle ostajalle? Osapuolten mielenkiinto kaupan solmimiseen vaikuttaa ohuelta.

Elinkeinoministerin toimeliaisuuden tarvetta voi vain ihmetellä, koska partnerina on saksalainen jo kuudennessa polvessa telakkatoimintaa harjoittava yksityinen vakaavarainen laadukkaita laivoja valmistava ja niitä globaalisti menestyksellisesti myyvä perheyritys. Mihin he tarvitsevat Suomen valtion osaomistajuutta ja kyseisessä liiketoiminnassa kokemattoman  elinkeinoministerin sukkulointia?

Vai vaikuttaako asiaan kokoomuksen sisäinen kilpalaulanta puheenjohtajuudesta? Tätäkin voi pohdiskella, koska asiassa on tullut juuri nyt ennen puoluekokousta niin kiire?

Veronmaksajien kannalta olisi toivottavaa  antaa  asiantuntijoiden hoitaa asioita, joista heillä on kymmenien vuosien kokemus. Politiikan ja poliitikkojen kaikkivoipasuuteen ollaan petytty liian usein.