Demarit ovat aloittaneet kunnallisvaalikampanjan vanhusten ja veronmaksajien kustannuksella.
Henkilöstön lisääminen laitoshoitoon ei paranna kokonaisuudessaan vanhustenhoitoa, mutta lisää kuntalaisten verorasitusta. Pelkona on myös laitoshoidon resurssien kasvu kotihoidon kustannuksella. Tavoitteena pitää olla vanhusten hyvä hoito hoitomuodosta tai -tavasta riippumatta.
Ilmeisesti lähes kaikki vanhukset haluavat olla kotona niin kauan kuin mahdollista. Tuttu ympäristö kotona lisää turvallisuudentunnetta.
Omaisten kannalta kotihoidon jälkeisellä hoitomuodolla on merkitystä, kun vanhus ei enää selviä kotona ilman ympärivuorokautista hoitoa. Vanhukselle halutaan paras mahdollinen hoito inhimillisistä syistä. Jäykillä ylhäältä määrätyillä henkilömitoituksilla sitä tuskin saavutetaan, jos henkilöstön ammattitaito ja motivaatio eivät ole hyviä.
Sitovien henkilömäärien vahvistaminen eri hoitopaikkoihin potilaan kunto huomioiden on lähes mahdotonta. Siinä missä toinen hoitaja ”vie mennessään ja tuo tullessaan”, toinen hoitaja hohkailee vanhuksen sängyn ympärillä saamatta mitään aikaa.
Hoitoalan kaikissa ammattiliitoissa on demarienemmistö. Haluavatko demarit työpaikoille todella jatkuvia ristiriitoja ja ammattiliittojen neuvotteluja henkilömitoituksista? Luulisi viime vuosikymmenien riitelyt esimerkiksi paperikoneiden käyttöhenkilöstömääristä ja paluusta joustavien moniosaajien arvostukseen opettaneen jotakin.
Demaripoliitikot yrittävät käyttää vanhuksia ja heidän omaisiaan kunnallisvaalien välineenä tavalla, joka myöhemmin vanhusten määrän kasvaessa aiheuttaa valtavia kustannuksia, hoidon tehottomuutta ja ristiriitoja työpaikoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti