Hallituksen budjettiesitys vuodelle 2013 sisältää 1,3 miljardia veronkorotuksia ja 400 miljoonaa euroa menoleikkauksia. Budjettialijäämä on 6,6 miljardia, jonka kattaminen nostaa Suomen velkataakan 95 miljardiin euroon ensi vuoden lopussa. Budjetin perustana on talouden 1,2 % kasvu.
Jos jonkin suomalaisen suuremman yrityksen toimiva johto tekisi hallitukselleen budjettiesityksen, jossa jo ennen toimintavuoden alkua todettaisiin kustannusten ylittävän myyntitulot esittämättä mitään toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi, niin kyseisessä yrityksessä alkaisi aika pian johtajien vaihtoviikot.
Politiikassa on toisin. Hallitus on perustellut tekemättömyyttään sillä, että ei voi tehdä mitään, kun ei tiedä mitään tulevaisuudesta!
Yrityksissä tällaisessa tilanteessa valitaan budjetin perustaksi huonoin vaihtoehto ja toimenpiteet mitoitetaan sen mukaan. Ei voi käyttää rahaa enemmän kuin myynnin kautta tulee kassaan.
Valtion budjetin perustaksi voisi määrittää talouden nollakasvun, jota elinkeinoelämä pitää todennäköisenä. Tästä lähtökohdasta tulisi johtaa tavoitteet toiminnalle.
Veronkorotukset sopivat tähän tilanteeseen huonosti, koska ne vähentävät kotimaista kysyntää. Vaarassa on massatyöttömyys varsinkin kaupan alalla, jossa työskentelee 300.000 ihmistä. Kauppa on jo alkuvuodesta vähentänyt ilman suurempaa kohua 8.000 henkeä.
Kuuden puolueen hallituksen johtaminen on vaikeaa, koska hallituspuolueiden tavoitteet ovat keskenään ristiriitaisia. Tämä selittää pääasiassa kykenemättömyyden tehdä säästöpäätöksiä, jotka olisivat välttämättömiä lisävelkaantumisen estämiseksi.
Suomen valtion velka tulee olemaan historian suurin. Se on lähes kaksi kertaa valtion vuosibudjettia suurempi. Tästä on vastuussa hallitus, jonka tavoitteetonta johtamista ei voisi hyväksyä missään yrityksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti