Kuka kantaa vastuun kuntien taloudesta

Suomessa kuntien enemmistön talous on heikossa kunnossa. Jopa suuret kunnat joutuvat ottamaan lainaa käyttömenoihin. Siis leivän ostoon, jos haetaan analogiaa perheiden talouteen.

Mistä johtuu, että näin on päässyt käymään? Syitä yleensä etsitään kunnan elinkeinomurroksesta ja yleisestä talouden heikkenemisestä. Selitykseksi tarjotaan myös eduskunnan säätämiä lisävelvoitteita ja heikennyksiä valtionapujärjestelmässä.

 Niistä kyllä löytyy osaselityksiä. Mutta ne eivät selitä sitä, miksi usein selvästikin nähtävissä olevaan talouden heikkenemiseen ei ole reagoitu?

Kunnassa poliittisen vastuun kantaa valtuusto eli käytännössä ei kukaan. Tämän tapaisia päätöksentekomalleja on muun muassa erilaisissa osuuskunnissa, valtionyhtiöissä,  isoissa yksityisissä yrityksissä, ammattiyhdistysliikkeessä, kuntainliitoissa ja monissa järjestöissä. Niiden toiminta on usein varsin tehotonta, ja ne ennemmin tai myöhemmin joutuvat vaikeuksiin.

 Päätösvaltaa näissä korporaatioissa ei  käytä ohjesääntöjen ja yhtiöjärjestyksien tarkoittamat instituutiot, vaan organisaation toimiva johto. Näin on kunnissakin.

Kuntien johtajilla on usein omia visioita ja ambitioita, joita kunnan talous ei kestä. Käytännössä luottamusmiesjohtajia on helppo ohjailla varsinkin pienissä kunnissa. Kunnanjohtaja saa yleensä tahtonsa läpi sekä hyvässä että huonossa.

Harvoilla kunnanjohtajilla on yritys - ja taloustaustaa, vaikka kunnan budjetti saattaa olla satoja miljoonia. Eteneminen vaativampiin tehtäviin tapahtuu usein kunnallishallinnon sisällä puolueen jäsenkirja taskussa.Kokemusta kunnantalon ulkopuolelta ei juuri kerry.

Kuntien talouden nyt heiketessä pysyväisluonteisesti johtamisvastuita tulisi tarkistaa. Virkavastuulla toimivat kunnanjohtajat ja muut virkamiehet esittelevät luottamusmiehille kunnan taloudelle kestämättömiä suunnitelmia, joita luottamusmiesten osaaminen ei aina riitä päättämään.

Pysyviä rakennemuutoksia ja säästöjä on vaikea saada läpi, koska ne koskevat myös asioiden esittelijöitä, osaa heidän alaisiaan ja päätöksentekijöitä itseään. Tuloksena on yhä useampien kuntien talousvaikeudet ja kuntalaisten verorasituksen kasvu.