Lähes
jokakeväiset työmarkkinaneuvottelut ovat taas
käynnistymässä. Riita jatkuu koulutuspäivistä,
jotka ovat tarpeellisia vain työmarkkinajärjestöjen koulutuskeskuksille.
Työntekijöiden ammatillista tasoa ei olisi tarkoituskaan kehittää, vaan
nimenomaan ammattiyhdistysherännäisyyttä, joka on nuorison keskuudessa laimenemassa.
Työnantajat
haluaisivat nolla-linjaa, koska ensi ja seuraavana vuonna palkat nousevat noin
prosentilla ilman uusia sopimuksiakin. Työntekijät haluavat keskitettyä
palkkaratkaisua ja liksaa lisää.
Kyseessä on
kaupankäynti, jossa toinen myy työtään ja toinen ostaa sitä markkinahintaan.
Markkinatilanne työntekijöiden kannalta on huono, koska työttömyys on kasvussa
ja yritykset siirtävät toimintojaan ulkomaille halvemmille työmarkkinoille. Yritykset
haluavat taata kustannuskilpailukykynsä. Liian kallista työtä ei haluta ostaa.
Maan
hallitus eli poliitikot yrittävät maanitella osapuolia sopuun, mikä kieltämättä
maan ja kansalaisten kannalta olisi toivottavaa. Yhteinen etu ja sama vene.
Yhteistä
etua ei kuitenkaan ole. Työntekijäjärjestöjä kiinnostaa vain noin kahden
miljoonan jäsenen etu. Työnantajia kiinnostaa vain omistajien etu, vaikka
juhlapuheissa hehkutetaankin henkilöstön tärkeyttä. Työttömien nuorten edusta
ei ole todellisuudessa kiinnostunut kukaan. Vanhempia työntekijöitä pannaan
eläkeputkeen samaan aikaan kuitenkin hurskaasti puhuen eläkeiän nostamisen
välttämättömyydestä.
Miksi ei
olla kuitenkaan valmiita maksamaan enemmän palkkaa? Näin ihmettelee duunari ja
moni muukin hämmästellessään
yritysjohtajien kohtuuttomia palkkoja muuhun henkilöstöön verrattuna.
Yritysjohdon saavutukset kun eivät aina ole sopusoinnussa palkitsemisien
kanssa.
Työntekijöiden
ja työnantajien yhteinen etu voi kuitenkin löytyä. Ei kuitenkaan keskinäisissä
neuvotteluissa ,vaan liikuttavassa yksimielisyydessä maksattaa koko lysti
veronmaksajilla. Virkamiehet löytävät helposti mahdollisuuden "veropohjan
laajentamiseen", joka kuulostaa miellyttävämmältä kuin tyly verojen
korottaminen. Tämä olisi helpotus myös poliitikoille.
Työnantajien
taholta onkin jo esitetty nolla-ratkaisun tueksi verohelpotuksia. Käytännössä
se tarkoittaa, että me kaikki veronmaksajat
maksamme palkankorotukset niitä jo muutenkin saaville ja takaamme
tasaisen osinkovirran yritysten omistajille, jotka pörssiyhtiöiden osalta ovat
jo 60 prosenttisesti ulkomaalaisia.
Maan ja
kansalaisten etu vaati tätä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti