Keskustelu
Suomen puolustuksesta on historiallisestikin saanut viimeisen vuoden aikana
aivan uusia ulottavuuksia. Ummehtuneesta puolueettomuuskeskustelusta on
siirrytty aivan realistiseen Suomen puolustukseen todellisuudessa vaikuttaviin
asioihin. Tämän uudenkin keskusteluntilanteen on aiheuttanut meidän kohtalon
yhteytemme Venäjään.
Venäjän
aloittaessa soveltaa uutta sodankäyntimuotoa
Krimillä ja rikkomalla törkeästi noin sataa kansainvälistä sopimusta avautui
myös suomalaisten silmät sille todellisuudelle, mitä Suomen ympäristössä voisi
todella tapahtua. Huomattiin, että mahdollisesti Suomi ei selviytyisi yksin
tulevasta sodasta.
Venäjän
reaktioita peläten aloitettiin keskustelu aluksi varovaisesti yhteisistä
puolustusmateriaalihankinnoista Ruotsin kanssa. Sittemmin on uskaltauduttu
pohtimaan yhteisiä meri- ja ilmavoimien harjoituksia jopa yhteistä meri - ja
ilmavalvontaa. Nyt ollaan jo keskustelemassa yhteistoiminnasta mahdollisen
sodan aikana ja jopa puolustusliitosta.
Aivan
äskettäin EU:n johto heitti koepallona ajatuksen EU:n yhteisistä sotajoukoista.
Keskustelu on ollut esillä aiemminkin. Se on kuitenkin hiljentynyt, kun kukaan
ei ole ymmärtänyt mitä niillä joukoilla tehdään. Pääosahan EU:n jäsenistä on jo
Naton jäseniä. Miksi luoda kaksi päällekkäistä ja kallista organisaatiota?
Venäjä on
investoimassa armeijansa modernisointiin noin 500 miljardia ja kehittämässä
voimakkaasti sen kykyä toimia maailmanlaajuisesti. Tässä tilanteessa Euroopan johtajat pitävät kuukausia kokouksia
mahdollisista reaktioista Venäjää vastaan Ukrainassa, kuka päätös Venäjän
hyökkäyksestä Krimille syntyi muutamassa tunnissa.
Suomen
puolustusratkaisun osalta ollaan edelleen tilanteessa, jota kukaan ei oikein
tohdi sanoa. Suomen pitää oman turvallisuutensa ja Venäjän arvaamattomuuden
vuoksi liittyä Natoon.
Olisiko
meidän syytä vielä kerran pohtia oman puolustuksen uskottavuutta ja tehokkuutta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti