Talous ei lähde nousuun julistuksilla

Ilmassa näyttää olevan kaipuuta 1977 Korpilammen tyyppiseen yhteiskuntasopimukseen. Tuolloin tehtiin elvytykseen perustuva talousohjelma, jonka ansioista sosiaalidemokraatit pääministeri Kalevi Sorsan johdolla alkoivat ymmärtää paremmin elinkeinoelämän tarpeita.

En usko julistuksiin, joissa usein syntyy vain määräajaksi työpaikka muutamalle virkamiehelle veronmaksajien rahoilla. Jos niillä saisi kuitenkin vasemmiston taas pitkän tauon jälkeen paremmin huomioimaan elinkeinoelämän tarpeet, niin voisihan yhteiskuntasopimuksesta olla hyötyäkin. Perustellusti voi kuitenkin kysyä, onko enemmistö 25 prosentin vasemmistovähemmistön panttivanki?

Sosiaalidemokraattien Antti Rinne puhuu kauniisti viennin tukemisen tärkeydestä, mutta toimii kentällä puolueessa ja ammattiyhdistysliikkeen kulisseissa päinvastoin. Syntyy vaikutelma, että vasemmisto ja  ammattiyhdistysliike vihreiden säestämänä ovat ottaneet tehtäväkseen elinkeinoelämän toiminnan vaikeuttamisen eikä sen edistämisen.

Puolueet tekevät listojaan uutta hallitusohjelmaa varten. Tällöin olisi hyvä pitää mielessä, että jaettavaa rahaa syntyy vain vientiteollisuudessa ja maataloudessa, jotka todellisuudessa lisäävät tuotteillaan kansantuotteemme jalostusarvoa. Viennillä on ymmärrettävä myös laajaa palvelujen, koulutuksen ja kulttuurin vientiä.   

Politiikalla on merkityksensä talouden dynamiikassa, mutta sen vaikutus on kuitenkin varsin rajallinen. Viime aikojen tapahtumien perusteella tekisi mieli sanoa: onneksi.

Todellinen ja pysyvä talouskasvu voi perustua vain tutkimus - ja kehitystoimintaan, jota tehdään valtion ja elinkeinoelämän toimesta. Sitä tuetaan hyvin organisoiduilla ja kilpailukykyisillä yhteiskunnan palveluilla, joiden luomisessa ja jatkuvassa kehittämisessä poliitikoilla on tärkeä rooli ryhmäkuntaisten etujen ylinäkijänä.