tiistai 7. helmikuuta 2012

Korkeimpiin poliittisiin virkoihin pätevyysvaatimukset

Suomessa on tunnetusti erittäin korkea koulutustaso. Tämä ei kuitenkaan aina heijastu poliittisiin luottamustoimiin, joita monet ovat miehittäneet varsin vaatimattomalla koulutuksella.
Voi vain ihailla kuinka vaativiin tehtäviin pätevöittää pelkkä ylioppilastutkinto. Suomessa on ylioppilaita aina eduskunnan ja eduskuntaryhmien puheenmiehistöstä ministereihin. Ylioppilaat olivat ilahduttavasti edustettuina myös presidenttiehdokkaina. Lähes puolet presidenttiehdokkaista on läpäissyt ainoastaan ylioppilastutkinnon.
Suuri kunnia näin hyvin ja korkeatasoisesti koulutetuista ylioppilaista ja heidän menestymisestään kuuluu luonnollisesti opettajille. Ei ihme, että monissa poliittisissa viroissa on opettajia. Jos pystyy kouluttamaan näin menestyksekkäästi oppilaita, niin silloin myös itse täytyy olla pätevä.
Edellä olevan perusteella on myös loogista, että luokanopettaja valitaan valtiovarainministeriksi. Vai onko? Eri maissa monet ministerien virat ovat ammattilaisten käsissä. Meillä vaaditaan ainoastaan oikeusministerin virkaan pätevyyttä osoittava koulutus. Olisiko meillä edellä mainitun lisäksi syytä olla esimerkiksi valtiovarain-, kauppa - ja teollisuus-, sosiaali-, sisä - ja puolustusministerin tehtävissä poliittisen pätevyyden lisäksi joku toimialaan liittyvä koulutus tai ammatillinen tausta?
Ministeripaikkoja jaettaessa puolueiden tulisi katsoa Suomen eikä puolueen etua. Ministeriksi tulisi aina valita pätevin henkilö puolueesta riippumatta. Tämä vaatisi puolueilta keskinäistä joustavuutta hallituspaikoista päätettäessä sekä luopumista ainakin osittain vaalitulokseen perustuvista vanhoista mandaateista.
Varsinkin huonoina aikoina tärkeät ministerien virat eivät saisi olla harrastelijoiden käsissä. Se tulee meille veronmaksajille liian kalliiksi. Sopivuuden lisäksi meidän tulisi vaatia myös pätevyyttä. Suomessa virkamiehillähän on jo kansainvälisestikin korkeat kelpoisuusvaatimukset, miksi ei sitten myös korkeimmilla poliitikoilla?
Koulutus ei ole kaikkivoipainen, mutta se vähentää joka tapauksessa virheellisten päätösten määrää. Se tekee myös tarpeettomaksi heikon koulutuksen aiheuttaman alemmuudentunteen kompensointia epäterveellä vallan näyttämisellä ja käyttämisellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti