Presidentin vaalien kynnyksellä on keskusteltu ja kirjoiteltu presidentin arvojohtajuudesta.
Viimeiset kaksitoista vuotta olemme saaneet nauttia Tarja Halosen arvoista, jotka voitaneen kiteyttää muutamiin sanoihin: vasemmistolaisuus, naisten asema, pakolaisuus, vähemmistöt, kehitysmaat ja globaalisuus.
Kahta ensin mainittua lukuun ottamatta muut luetellut arvot ovat ”perinteisille” suomalaisille vähän vieraita. Niitä on kuitenkin yritetty ajaa suomalaisten päähän melkein samaan tapaan kuin Jukolan veljeksille aapista. Jopa vielä järeämmin keinoin eli säätämällä uutta lainsäädäntöä, kun kansalaiset eivät ymmärrä omaa parastaan.
Tällöin valtaosasta kansalaisia on tullut lainrikkojia vastoin heidän arvojaan. Eikö Suomessa arvojen tulisi noudattaa enemmistön eikä pienen äänekkään vähemmistön arvoja? Onko pieni joukko saanut yliotteen siitä, mitä suomalaiset saavat ajatella ja sanoa; jopa rangaistuksen uhalla? Enemmistöstä on tulossa vähemmistö omassa maassaan.
Tulokset esimerkiksi rasismia koskevan lainsäädännön noudattamisesta eivät ole olleet kovin kummoisia. Suomalaisethan usein tekevät päinvastoin kuin käsketään. Rasistisia lausuntoja esittelevät jopa kansanedustajat puhumattakaan tavallisista kansalaisista aamuyöllä taksijonossa. Silloin somalit, venäläiset ja sukupuolivähemmistöt kuulevat kunniansa. Lain sallima terminologia ei tällöin paljon kiinnosta.
Presidentin tehtävänä on sovitella ja yhdistää. Onko hänen aktiivinen toimintansa kuitenkin esimerkiksi vähemmistöjen ja pakolaisten puolesta tavallisten kansalaisten edun sijaan aiheuttanut eriarvoisuuden ja vihapuheiden lisääntymistä? Voidaanko nykyistä presidenttiä kiittää Perussuomalaisten vaalivoitosta? Presidentti ei säädä lakeja, mutta hänen vaikutuksensa mielipidejohtajana on merkittävä myös lainsäätäjiin eli kansanedustajiin.
Uutta presidenttiä valittaessa on syytä kiinnittää huomiota siihen, että hänen arvomaailmaansa noudattelee yhteiskunnassamme yleisesti hyväksyttyjä arvoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti