lauantai 7. tammikuuta 2012

Maanpuolustustahdon lisäksi tarvitaan Natoa

Euroopan puolustus on rapautumassa. Vuosien 2000 -2008 aikana Venäjän puolustusmenot ovat kasvaneet 100 % ja Euroopan 6 %. Tämä osoittaa kiistatta puolustusmenojen kehityksen suunnan. Kun lisäksi Eurooppaan jää ainoastaan kuuteen maahan asevelvollisuus, niin se tehokkaasti vähentää myös Mielosen kuuluttamaa tärkeää maanpuolustustahtoa Euroopassa. Kun taas Venäjällä esimerkiksi Voiton Päivän vietto 9.5 on systemaattista puolustustahdon ylläpitoa ja lähes sodan ihannointia.
Venäjän pyrkimyksenä on palauttaa entinen suurvalta-asemansa muotoilemalla Euraasian liitto, johon mahdollisemman laajasti kuuluisivat entiset neuvostotasavallat, eli Neuvostoliiton alueellinen palauttaminen. Tässä ajattelussa Suomi kuului YYA-sopimuksen kautta osana entisen Varsovanliiton puolustukseen.
Mielonen vähättelee Venäjän ”vain ajantasaistavan” kalustoaan unohtaen, että Venäjällä on jo maailman suurin ydinasearsenaali, jolla se pystyy tuhoamaan koko maailman. Venäjällä on myös Neuvostoajan perintönä valtava konventionaalisten aseiden arsenaali, joka syntyi käyttämällä jopa 30 %  kansantuotteesta  asevarusteluun. Näin ollen vertailu tänä päivänä Saksan, Ranskan ja Englannin sotilasbudjetteihin antaa virheellisen kuvan todellisesta asearsenaalista.
Mielonen kuitenkin myöntää Venäjän varustautumisen, kun hän sanoo sen johtuvan Yhdysvaltojen suunnittelemasta ohjuskilvestä itäiseen Eurooppaan. Venäjä käyttää sitä vain tekosyynä rauhoittaakseen omien kansalaisten tyytymättömyyttä rahojen tuhlaamiseen valtavaan sotilasbudjettiin. Pitää olla keinotekoinen ulkopuolinen uhka. Neuvostoajan järjetön tuhlaus asemenoihin ja siitä johtuva kehitysmaatasoinen elintaso on vielä monilla venäläisillä muistissa, ja jopa perintönä Neuvostoajoilta.
Mielonen epäilee Naton motiiveja. Entä Varsovan liiton motiivit Unkarin ja Tsekkoslovakian kansannousujen tukahduttamisessa? Entä Venäjän motiivit Tsetsenian tuhoamisessa ja hyökkäyksessä Georgiaan?
Lähes kaikki myöntävät, että Venäjän sotilaallinen läsnäolo Itämeren alueella kasvaa. Siitä tehtävät johtopäätökset Suomessa ovat käsittämättömät. Pienennetään puolustusmenoja, ja paheksutaan vapaata puolustusvaihtoehdoista keskustelua. Pelkkä uhoaminen puolustustahdolla ei auta sodan syttyessä. Tarvitaan myös materiaalista valmiutta puolustautua.  Yksin emme pärjää. Sen viime sota todisti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti