Jouko Koivistoisen ja Jaakko Raittilan kirjoitus(8.1.2012 Kouvolan Sanomat/9.1.2012 Etelä-Saimaa) ”Naton muuttuva rooli horjuttaa turvallisuutta” on näkemyksiltään niin yksinpuolinen, että siihen on syytä puuttua. Esinäkin jo otsake on arveluttava. Eikö Venäjän rooli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ole muuttunut? Venäjän johto on julistanut tavoitteekseen entisen Neuvostoliiton alueen palauttamisen. Venäjän johdon laajenemishaaveet nimenomaan ovat alkaneet aiheuttaa jännitteitä eikä niinkään Naton pysyttäytyminen nykytilanteessa.
”Presidenttiehdokkaiden väistelemä Nato-keskustelu on kansalaisten kesken ilahduttavasti elpynyt. Kaksi näkökulmaa on kuitenkin mielestämme jäänyt varjoon: toisaalta venäläisten turvallisuusajattelun asiaperusteet ja toisaalta Naton muuttuva globaali rooli.” Suomessa kansalaiset ymmärtävät varsin hyvin molemmat näkökulmat ja niistä tehtävät johtopäätökset. Poliitikot eivät vaan kykene tekemään päätöksiä. Jos presidentti ilmoittaisi, että hän kannattaa Nato-jäsenyyttä, niin ylivoimainen enemmistö kannattaisi välittömästi liittymistä.
”Onko tavatonta, jos Venäjä reagoi, jopa provosoituu, kun Nato piirittää sitä eri ilmansuunnista yhä lähempää? Venäjän silmissä Yhdysvaltojen ja Naton kaavailema ohjuspuolustusjärjestelmä on eteenpäin työntyvä ja epäilyttävä”. Venäjällä on monien tutkimusten mukaan jo nyt riittävä puolustuskyky kuviteltua Nato-uhkaa vastaan. Eikö Venäjän ohjukset Kaliningradissa keskellä Eurooppaa ole uhka kenellekään?
Ongelma Venäjän kannalta on se, että uusi ohjuspuolustusjärjestelmä loisi uhan Venäjän laajenemispyrkimyksille länteen eikä niinkään sen turvallisuudelle. Venäjä on ilmoittanut, että sen intresseissä olisi vanhan Moskova-Berliini-akselin toteutuminen. Suomessa sitä ei kuitenkaan haluta sanoa ääneen varsinkaan ennen presidentin vaaleja.
”Suomen osalta on syytä kysyä: millä ehdoilla ja missä tilanteissa suostumme yhteistyöhön maailman turvallisuutta horjuttavan sotilasliiton kanssa”? Kirjoittajien mielestä Venäjän ja Kiinan investoinnit varustautumiseen ovat Naton syytä. Eikö näillä molemmilla mailla ole globaaleja pyrkimyksiä ja tätä kautta tarvetta lisätä sotilaallista läsnäoloa esimerkiksi Euroopassa, Lähi - ja Kauko- Idässä sekä Afrikassa?
Koivistoisen ja Raittilan kirjoituksessa pyritään varsin kepposin perustein mustamaalaamaan Natoa ja näkemään Venäjän lisääntynyt aggressiivisyys vain muiden syynä. Myös kirjoittajat näyttävät palanneen neuvostoaikaan. Kannattaisi murehtia enemmän Suomen kuin Venäjän etua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti