Lappeenrannassa keskustellaan mm. maakunnallisesta urheiluhalli -,Kannas-keskus - ja teatteri-investoinnista ikään kuin rahat olisivat jo olemassa. Skinnarilaan pitäisi saada uimahalli, ja kaupungin ostaa entinen Ammatillisen Kurssikeskuksen urheiluhalli. Ammattikorkeakoululta vapautuneet tilat pitäisi kunnostaa ja ottaa käyttöön. Käyttökustannusten kasvu ei näytä poliitikkoja huolestuttavan.
Lappeenrannan kaupungin Pietarin edustuston siirtymisestä omista tiloista Suomi-taloon kiistellään, vaikka koko toiminto on tarpeeton, ja edustaa postneuvostoliittolaista ajattelua. Yksityistä palvelutarjontaa yritysten houkuttelemiseksi Venäjältä on riittävästi. Nykyinen 2008 avattu edustusto ei nähtävästi pysty osoittamaan yhdenkään yrityksen sijoittumisen Lappeenrantaan olevan sen ansiota. Rahaa on kuitenkin käytetty useita miljoonia.
Etelä-Karjalan sosiaali - ja terveyspiirin (Eksote)talousarvio jää 15 miljoonaa alijäämäiseksi ensivuoden loppuun mennessä. Ensi maaliskuussa valmistuvan alijäämien takaisinmaksu- ja tuottavuusohjelmassa isketään nähtävästi pöytään sellaiset uhkakuvat, että yksikään luottamusmies ei uskalla hyväksyä palvelutasojen alentumisia. Vanha meno ylijäämien kasvaessa jatkuu. Ja potilaat valittavat.
Saimaan Ammattikorkeakoulu sai valtakunnallisesti ikävää mainetta sijoittumalla kolmannelle sijalle suurimpien aloituspaikkojen menettäjien joukossa. Valtion on pitänyt puuttua koulutuspaikkojen karsintaan kovalla kädellä, kun koulun oma harkinta ei ole riittänyt. Ulkomaalaisia opiskelijoita korkeakoulussa on edelleenkin 300 meidän maksamana. Miksi?
Saimaan ammattikorkeakoulun ja Lappeenrannan teknisen yliopiston heikko yhteistyö ihmetyttää. Korkeakoulun siirtyessä yliopiston kampukselle ei saatu aikaan minkäänlaista hallinnon rationalisointia. Henkilöstö, tietojärjestelmät ja ruokalat ovat molemmilla omia. Korkeakoulu sai kylläkin yliopistolta käyttöönsä 38 luokkahuonetta, joka osoittanee LTY : n kiinteistösuunnittelun olleen vähintäänkin yhtä huoletonta kuin ammattikorkeakoulun aloituspaikkojen suunnittelun.
Molemmilla kouluilla on omat Venäjä-projektinsa ja niissä omat henkilökuntansa. Pietarin Suomi-talossa pitää olla myös henkilöt, koska muuten ei voi järjestää kontakteja venäläisiin yhteistyötahoihin eikä uusien opiskelijoiden rekrytointia. Kilpailu uusista opiskelijoista lienee molempien opinahjojen sulkemisen pelossa niin kovaa, että opiskelijoita pitää haalia kouluihin millä keinoilla ja hinnalla hyvänsä.
Virkamiesten harkinta ei ole aina riittävää. Isännättömän rahan hallinnointi vaatisi jämäköitä luottamusmiehiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti