Euroopan puolustus on rapautumassa, kun Yhdysvallat ovat vähentämässä tukeaan NATO:lle, ja Eurooppaan on jäämässä vain kuuteen maahan asevelvollisuusarmeija. Vuosien 2000 -2008 aikana Venäjän puolustusmenot ovat kasvaneet 100 % ja Euroopan 6 %. Suomen puolustusmenoja ollaan supistamassa ja puolustusvalmiutta heikentämässä.
Julkisuudessa on ollut paljon tietoa Venäjän asevoimien vahvistamisesta ja valmiuden lisäämisestä. Joukoista 40 % on Moskova – Pietari – Murmansk alueella. Venäläiset ovat muodostamassa meidän rajamme tuntumaan jatkuvassa valmiudessa olevia joukkoja, joiden tulee olla valmiit toimintaan tunnin kuluessa käskystä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki joukkoihin kuuluvat asuvat kasarmialueella, ja joukoilla on viikon ampumatarvikkeet, polttoaineet ja muonat taisteluajoneuvoissa.
Miksi Venäjä toimii näin, vaikka se samaan aikaan kehuu Suomen rajaa rauhan rajana?
Edellä kerrotun perusteella on oikein vaatia puolustusmenojen lisäystä supistamisen sijaan. Samoin tulisi ottaa vakavaan harkintaan maamme liittyminen NATO: oon. Poliitikkojen tulisi ajaa tässä asiassa Suomen etua. Venäjä puuhaillessaan Euraasian liittoa ja vastustaessaan Suomen liittymistä NATO: oon näkee Suomen omaan reviiriin kuuluvana maana entisen YYA-sopimuksen hengessä.
Liittymiselle NATO:oon alkaa olla jo sotilaallisiakin perusteita. Varsinkin kun viime päivinä Venäjän sotilaallinen uhoaminen on jatkunut Länsi - Euroopan uhkailuna uusilla ohjustukikohdilla, Kaliningradin ohjustutkakeskuksen uudelleen käynnistämisenä ja uusien mannertenvälisten ohjusten koeammuntoina Kuolan merellä.
Päätös NATO: sta tulisi tehdä nyt rauhan aikana, koska kriisin alkaessa meitä ei sinne enää välttämättä huolittaisi. Suomen tilanne kriisin syntyessä olisi yksin kestämätön. Venäjän olisi helppo ohjusiskuin tuhota meidän satamamme ja lentokentämme, sekä estää ulkopuolinen apu. NATO: n jäsenenä meillä olisi sen sijaan mahdollisuus saada ilma- ja ohjusjoukkojen tukea, ja ainakin osittain estää infrastruktuurimme tuhoaminen. Kesäkuussa 1944 emme olisi selvinneet ilman saksalaisen lento-osaston apua.
Itsenäisyyspäivän lähestyessä meillä pitää olla rohkeutta puhua avoimesti ja kiihkottomasti meidän turvallisuustilanteesta, ja huolehtia omista eduistamme. Näin tekevät muutkin maat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti